Teoksessa tutkitaan, miten eri tavoin vammaisiksi luokiteltuja ihmisiä koskevat ajattelu- ja toimintatavat ovat Suomessa muuttuneet 1950-luvulta nykypäivään sekä miten muutoksia on oikeutettu. Vahvasta laitoskulttuurista on siirrytty kohti laitosten purkamista ja hajauttamista, mikä on edellyttänyt uusien hoivan käytäntöjen kehittämistä. Teemoja lähestytään tutkimuksen, ideologioiden ja käytäntöjen näkökulmista.

Pois laitoksista! käsittelee erityisesti sitä, kuinka tutkimustieto on vaikuttanut vammaisia ja vammaisuutta koskevien instituutioiden ja käytäntöjen perustelemiseen. Vallitseviksi nousseita keskeisiä huolenpidon malleja arvioidaan kriittisesti ja tuodaan esiin, kuinka hoivan normistot ja käytännöt ovat limittyneet syrjinnän ja sorron poliittisiin teknologioihin. Lisäksi pohditaan, mitä laitoshoidon purkaminen käytäntöjen tasolla tarkoittaa.

Lue lisää »

Ryhmäanalyysi on terapia- ja työskentelymenetelmä, joka tähtää yksilöiden aitoon vuorovaikutukseen sekä itsetunnon ja identiteetin kehittämiseen. Se perustuu ajatukselle, että yksilö ei voi olla yksilö ilman ryhmää. Ryhmässä taas tapahtuu vuorovaikutusta yksilöiden välillä, ja tätä vuorovaikutusta voidaan käyttää apuna hoito-, työnohjaus- ja organisaatiotyössä.

Yksilöksi ryhmässä on perusteos ryhmäanalyyttisesta hoitotavasta ja sen soveltamisesta terapiaryhmien ulkopuolella. Se esittelee monipuolisesti ryhmäanalyysin peruskäsitteitä sekä pienryhmien, keskisuurten ja suurten ryhmien teoriaa. Samalla se tarjoaa esimerkkitapauksia käytännön työstä. Painopiste on terapiatyössä, mutta myös työnohjaus ja ryhmäanalyysin käyttö organisaatioiden kehittämisessä tulevat esille.

Lue lisää »

Ihmisen ja eläimen suhde kulttuurissamme on muuttunut: ruoan massatuotanto on saanut ihmiset vieraantumaan tuotantoeläimistä samalla kuin lemmikkejä on alettu tarkastella perheenjäseninä. Luonnonvaraisia eläimiä kyllä suojellaan, mutta rakennettu ympäristö ajaa niiden elintilan yhä ahtaammalle.

Teos tarjoaa ihmistieteellisen eläintutkimuksen – humanistien, teologien ja yhteiskuntatieteilijöiden sekä taiteilijoiden – perusteltuja näkemyksiä tilanteesta. Niissä painottuvat erityisesti eettinen pohdinta ja arvonäkökulma. Tuoreet puheenvuorot antavat lukijalle virikkeitä ja aineksia omaan kannanmuodostukseen ja ideoita toimintaan.

Lue lisää »

Tilastollinen tutkimus ja argumentointi on tilastollisen päättelyn, tulkinnan ja teoreettisen selittämisen välistä vuoropuhelua, joka ei synny ainoastaan tilastollisen päättelyn sääntöjä ja menetelmiä soveltamalla.

Tämä teos käsittelee tieteelliseen selittämiseen pyrkivän tilastollisen tutkimuksen käytännön haasteita, joista tilastomatematiikan oppi- ja käsikirjat tyypillisesti vaikenevat. Useat kirjan teemoista – esimerkiksi päättelyn ja selittämisen välinen yhteys sekä havainnon tulkinnan moniselitteisyys – ovat tärkeitä myös kvalitatiivisessa tutkimuksessa.

Kirjan tiimoilta järjestetään 12.11. Vanhalla ylioppilastalolla seminaari

Miten tutkija esittää empiiristen aineistojen ja analyysien perusteella johtopäätöksiä ja argumentteja? Lisätietoja alempana.

Lue lisää »

Naturalismi on 1870-luvulla syntynyt kansainvälinen kirjallisuuden suuntaus, joka levisi Ranskasta muualle Eurooppaan ja Amerikkaan. Suomalaisista kirjailijoista muun muassa Juhani Aho, Minna Canth, Teuvo Pakkala ja K.A. Tavaststjerna tarttuivat ranskalaisten naturalistien innoittamina modernin maailman ongelmiin. Pyrkimyksenä oli “kuvata elämää sellaisena kuin se on”, joten he kuvasivat erityisesti tavallisten ihmisten arkea ja sen ongelmia.

Mutta miten kansalliskirjallisuuden nimeen vannova 1880-luvun Suomi reagoi naturalismin jyrkkään kuvastoon ja sen esittämään inhimilliseen rumuuteen? Kansallisten sankarikertomusten sijaan naturalistinen kirjallisuus tarjosi kuvauksia rappiosta, sairaudesta, kuolemasta, yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta, avioliiton, perheonnen ja rakkaushaaveiden särkymisestä ja pettymyksestä moderniin suomalaisen elämään. Naturalismin aikakautta leimasi vahva julkinen keskustelu suomalaisen kirjallisuuden tehtävästä.

Teoksen lähtökohtana on lajiteoria ja vertailevan kirjallisuudentutkimuksen uudet haasteet. Siinä käsitellään suomalaisen naturalismin syntyä, luonnetta ja suhdetta ajan ranskalaiseen kirjallisuuteen. Särkyvä arki on perusteos suomalaisen realistisen ja naturalistisen kirjallisuuden kansainvälisistä, erityisesti ranskalaisista yhteyksistä.

Lue lisää »

Kliininen laboratoriotiede on ensimmäinen suomenkielinen teos, joka avaa tämän uuden tieteenalan maailmaa. Teoksessa määritellään tieteenalan perusteet ja tutkimuskohteet sekä tarkastellaan sen tieteenfilosofiaa ja suhdetta lähitieteisiin. Lisäksi selvitetään, millaista tietoa tämä tieteenala tuottaa ja valaistaan sen käsitteitä ja metodeja, muun muassa näyttöön perustuvaa kliinistä laboratoriotoimintaa. Teoksessa esitellään myös kliinisen laboratoriotieteen yliopistokoulutusta ja pohditaan tieteenalan tulevaisuuden haasteita.

Teos on tarkoitettu tiede- ja ammattikorkeakoulujen perusoppikirjaksi sekä kliinisen laboratoriotoiminnan täydennyskoulutuksen materiaaliksi.

Terveystieteiden tohtori Eeva Liikanen työskentelee Terveystieteiden laitoksella Oulun yliopistossa.

Lue lisää »

Semiootikot jäljittävät merkkejä ja merkityksiä

Erja Hannulan ja Ulla Oksasen toimittama teos Murtuvat merkit – Semiotiikan teoreettisen ja soveltavan tutkimuksen näkökulmia  on ilmestynyt. Teoksessa pohditaan merkkien ja tekstien – ja siten myös merkitysten – murtumista ja siirtymistä toisikseen.

”Semiotiikan tutkimuskohteena on semiosis, merkityksen tuottamisen ja välittymisen prosessi, joka tapahtuu merkkien ja tekstien kautta, avulla ja ehdoilla. Semiosista on se, että koira heiluttaa häntäänsä ja omistaja tulkitsee sen iloisuuden merkiksi. (—) Semiosista on yhtä lailla arpi onnettomuuden merkkinä, mittava kirjasto sivistyksen merkkinä ja epäjohdonmukainen puhe järkkyvän mielen merkkinä”, kirjoittaa Harri Veivo kirjassa.

Murtuvat merkit -kirjan kirjoittajat tarkastelevat merkkien ja tekstien murtumia ja siirtymiä omista näkökulmistaan. Samalla teos johdattaa lukijan 2000-luvun alun käsitteiltään runsaan semiotiikan eri suuntausten ja tarkastelutapojen pariin.

Lue lisää »

Toimiva opetus edellyttää muutakin kuin oppilaiden käyttäytymisen kontrolloimista. Käyttäytymisen ohjaamisen taidot ovat opettajalle tarpeellisia, mutta ne eivät yksinään riitä hyvän opettamisen perustaksi. Ensivaikutelma käytösongelmasta voi myös olla harhaanjohtava. Kun opetusta ja oppimista haittaava ongelma ilmenee, tulisikin huolellisesti analysoida mistä on kyse ennen kuin ryhdytään toimiin häiriön vähentämiseksi. Luokan toimivuus ja työrauha voivat joskus olla vain näennäisiä ja johtuvat voimakkaasta käyttäytymisen kontrollista, joka puolestaan vaikeuttaa oppimista. Koulusta selviytyminen kuvailee sopeutumisen ja sopeuttamisen ilmiöitä, joita opettaja ja kasvattaja kohtaavat työssään. Lähtökohtana on pedagoginen lähestymistapa, joka on opettajan ainoa ammatillinen erityistaito. Oppikirja on tarkoitettu oppilaitosten erityispedagogiikan opettajille ja opiskelijoille ja alan asiantuntijoille.

Lue lisää »

Hyvästä työhön perehdyttämisestä hyötyy koko organisaatio

Organisaatiovalmentajat Päivi Kupias ja Raija Peltola ovat kirjoittaneet kattavan teoksen työhön perehdyttämisestä. Perehdyttäjän pelikentällä (Pamenia-sarja 2009) on kattava katsaus perehdyttämiseen erilaisissa organisaatioissa ja erityyppisten työntekijöiden osalta. Perehdyttämiseen vaikuttavat monet eri asiat: mm. lainsäädäntö, yhteiskunnalliset tarpeet, yrityksen strategia, yrityksen perehdytys- ja toimintakonseptit sekä perehdyttämiseen osallistuva henkilökunta. Teos kokoaa yksiin kansiin aihepiirin koko laajuudessaan ja todellisten esimerkkien kanssa (tapausesimerkkejä Accenturelta, Stockmannilta ja Widisysiltä).

Lue lisää »

Uusi mediakulttuuri muuttaa oppimista

Reijo Kupiainen ja Sara Sintonen ovat kirjoittaneet yhdessä mediakasvatuksen perusteoksen Medialukutaidot, osallisuus, mediakasvatus (Gaudeamus 2009, Palmenia-sarja). Teoksessa paneudutaan medialukutaidon käsitteeseen ja hahmotellaan mediakasvatuksen mahdollisuuksia luoda ja kehittää kriittisiä nykykulttuurin luku- ja ajattelutapoja. Medialukutaito on luonteeltaan sosiaalista ja sisältää muutakin kuin passiivisen luetun omaksumisen ja arvioimisen taidon. Digitaalisen ajan mediakulttuuriin kuuluu voimakkaasti oma osallistuminen ja tuottaminen – ihmiset jakavat kokemuksia ja tuottavat identiteettiä erilaisissa virtuaalisissa yhteisöissä.

“Olemme itse asiassa vasta astuneet digitaalisen kulttuurin kynnykselle. Tulevaisuudessa esimerkiksi koulusuunnittelussa voidaan moniaistisuus ottaa enemmän huomioon, jolloin koulu oppimisen tilana ja paikkana yhä monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa palvelisi kenties vielä paremmin muun muassa erilaisia oppijoita”, Kupiainen ja Sintonen toteavat. “Lapset ja nuoret ovat aktiivisia median vaikuttajia sekä omaehtoista kulttuuria luovia tekijöitä, he eivät ole vain vaikutuksen kohteita.”

Lue lisää »