On kuitenkin epäselvää, mitä erilaiset representaatiot oikein esittävät ja miten. Mitä käsite  lopulta tarkoittaa ja mitä sillä tehdään? Onko siitä enemmän haittaa kuin hyötyä filosofian ja tieteellisen tutkimuksen peruskäsitteenä?

Teoksessa tarkastellaan representaation käsitteen tietoteoreettista taustaa sekä sen käyttöjä filosofiassa, kirjallisuuden ja taiteiden tutkimuksessa, kognitiotieteessä, yhteiskuntatieteissä ja tieteen tutkimuksessa. Tulkinnat representaatiosta tuodaan vuoropuheluun moninaisten esittämisen välineiden ja tapojen kanssa. Näin teos avaa tuoreen monitieteisen näkökulman representaation kysymykseen.

”Representaation käsitteen ympärille kasaantuneet ongelmat ovatkin johtaneet puheeseen representaation kriisistä. Toisaalta erilaiset yhteiskunnallisesti virittyneet konstruktivistiset suuntaukset katsovat ylittäneensä representaation kriisin: kulttuuri ja sosiaalinen todellisuus ovat niiden mukaan erilaisin representaatioin tuotettuja ja sellaisina erilaisten intressien ja ideologioiden läpäisemiä.”

***

Tarja Knuuttila & Aki Petteri Lehtinen (toim.)
REPRESENTAATIO
TIEDON KIVIJALASTA TIETEIDEN TYÖKALUKSI
1. p. lokakuu 2010 • Nid. B5, noin 350 s.
978-952-495-137-1 • KL: 11.5, 30, 70.01, K • UDK: 1, 3, 7.0
Suositushinta 36 €

» Tarkasta saatavuus ja tilaa teos verkkokaupasta

***

Kirjoittajat

Aki Petteri Lehtinen, FM, jatko-opiskelija. Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Helsingin yliopisto. Erikoisalat: tieteenfilosofia, pragmatismi ja journalismi.
Hanne Appelqvist, PhD, tutkijatohtori. Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Helsingin yliopisto. Erikoisalat: Wittgenstein ja estetiikka.
Mats Bergman, FT. Viestinnän laitos, Helsingin yliopisto. Erikoisalat: C. S. Peircen merkkiteoria, viestinnän filosofia, pragmatismi.
Ahti-Veikko Pietarinen, FT, professori. Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Helsingin yliopisto. Erikoisala: semiotiikka.
Markus Lammenranta, FT, yliopistonlehtori. Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Helsingin yliopisto. Erikoisalat: tieto-oppi ja metafysiikka.
Harri Veivo, FT, dosentti. Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Helsingin yliopisto. Erikoisalat: kirjallisuuden semiotiikka ja teoria, 1900-luvun kirjallisuus.
Timo Kaitaro, FT, dosentti, Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Helsingin yliopisto. Erikoisalat: filosofian ja neurotieteiden historia, surrealismi.
Sakari Katajamäki, FL, toimituspäällikkö. Edith – suomalaisen kirjallisuuden kriittiset editiot, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Erikoisala: kirjallisuudentutkimus.
Hanna Johansson, FT, dosentti. Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Helsingin yliopisto. Erikoisalat: taidehistoria ja nykytaiteen tutkimus.
Anna-Mari Rusanen, FM. Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Helsingin yliopisto. Erikoisala: kognitiontutkimuksen filosofia.
Christina M. Krause, FT, professori. Käyttäytymistieteiden laitos, Helsingin yliopisto. Erikoisalat: kognitiotiede ja kognitiivinen neurotiede.
Otto Lappi, FM. Käyttäytymistieteiden laitos, Helsingin yliopisto. Erikoisala: kognitiotiede.
Leena-Maija Rossi, FT, yliopistonlehtori. Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Helsingin yliopisto. Erikoisala: sukupuolen ja seksuaalisuuden visuaaliset representaatiot.
Jukka Törrönen, VTT, professori. SoRAD (Centre for Social Research on Alcohol and Drugs), Tukholman yliopisto. Erikoisalat: sosiologia ja alkoholi- ja huumetutkimus.
Timo Honkela, FT, dosentti (johtava tutkija). Tietojenkäsittelytieteen laitos, Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu. Erikoisalat: tekoälytutkimus, kognitiotiede ja kieliteknologia.
Tarja Knuuttila, FT, dosentti. Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Helsingin yliopisto. Erikoisalat: tieteenfilosofia ja tieteentutkimus.

***

Sisällys

Tarja Knuuttila & Aki Petteri Lehtinen: Johdanto: Representaatio –  tiedon kivijalasta tieteiden työkaluksi

I Representaatio filosofiassa
Aki Petteri Lehtinen: Sanat ovat tekoja: Representaatio ja todellisuus uuspragmatismissa
Hanne Appelqvist: Representaatio ja sen rajat Wittgensteinin filosofiassa
Mats Bergman: Presentaatio vai representaatio? Charles S. Peircen perseptioteorian merkilliset vaiheet
Ahti-Veikko Pietarinen:  Ajatusten liikkuvat kuvat: Representaatio logiikassa
Markus Lammenranta: Taiteiden kielet ja maailmojen tekeminen

II Representaatio, kirjallisuus ja taide
Harri Veivo: Representaation muodot ja mahdollisuudet kirjallisuudessa
Timo Kaitaro: Miten esittää väritön vihreä ajatus? Representaatio surrealismissa
Sakari Katajamäki: Pienestä äänestä pohjapiirrokseksi: Sonettirunouden metamodaalisuus
Hanna Johansson: Liikkuvan kuvan materiaalisuus ja haptinen representaatio

III Representaatio, kognitio ja mieli
Anna-Mari Rusanen: Representaatioiden ongelma kognitiontutkimuksessa
Christina M. Krause: Aivojen sähköinen toiminta ja kognitiiviset prosessit
Otto Lappi: Värien representaatio aivoissa ja mielessä: Fysikalistinen, behavioristinen ja mentalistinen näkökulma

IV Representaatio, yhteiskunta ja tiede
Leena-Maija Rossi: Esityksiä, edustamista ja eroja: Representaatio on politiikkaa
Jukka Törrönen: Kuvaus, näkökulma, ääni: Representaatioiden analyysi empiirisessä sosiaalitutkimuksessa
Timo Honkela: Tietokone tallentajasta tulkitsijaksi: Representaatio tietojenkäsittelytieteessä
Tarja Knuuttila: Totuudenmukaisia kuvauksia vai monikäyttöisiä välineitä? Mallit tieteellisinä representaatioina

Kirjallisuus
Asiahakemisto
Kirjoittajat
Kiitokset

Perinteisen kirjan varmana tappajana on pidetty sähköistä kirjaa, mutta lukulaitteet ja e-kirjat yleistyvät odotettua hitaammin. Kirjat luetaan edelleen mieluiten painettuina. Silti monen mielessä on kysymys: missä muodossa luemme kirjoja tulevaisuudessa?

Kirja tienhaarassa on avoin ja suorapuheinen ajankuva, joka taustoittaa laajasti kirjan ja kustantamisen nykytilaa sekä puhuu estottomasti kirjallisuuden ja lukemisen tulevaisuudesta. Siitä jokaisen on helppo tunnistaa oma roolinsa – olipa hän kirjan kirjoittaja, kustantaja, kauppias tai lukija.

”Kirjan historiaan on aina liittynyt kriisejä. Vuonna 1455 kultaseppä Gutenbergin painovälineet ja kirjat takavarikoitiin, kun hän ei kyennyt maksamaan laskujaan. Tiedämme median historiasta, että profetiat eivät toteudu täydellisesti. Gutenbergin valtakunta ja sen kansalaiset ovat yhä voimissaan. Marshall McLuhanin 1960-luvulla ennustama maailmankylä ei ole toteutunut eikä kirja ole hävinnyt televisiolle. Käsikirjoitukset kukoistivat Gutenbergin keksinnön jälkeenkin, sanomalehdet eivät tuhonneet kirjaa, radio ei syrjäyttänyt sanomalehteä eikä televisio edeltäjiään.”

”Vuonna 1995 kotikirjastoissa oli keskimäärin yli 300 teosta eli yli 10 hyllymetriä. Kun tietokoneet, videot ja kodin elektroniikka valtasivat olohuoneet ja lastenkamarit, määrä väheni kahdeksassa vuodessa 260 teokseen. Tarkistimme asian huonekaluliikkeistä: kirjahyllyjä ei enää ostettu entiseen tapaan. Kotona ei jatkettu kirjahyllyä, ja uusissa kodeissa se ei enää ollut itsestään selvä hankinta.”

***

Kai Ekholm & Yrjö Repo (toim.)
Kirja tienhaarassa
Vuonna 2020
1. p. syyskuu 2010
978-952-495-158-6 • Nid. A5, n. 200 s.
KL: 00, K • UDK: 655
Arviohinta 33 €

» Tarkasta saatavuus ja tilaa teos verkkokaupasta

***

”Esine jota pidät käsissäsi, on tehty vastustamaan elämäämme hajoittavia voimia.
— Sven Birkerts

Professori Kai Ekholm on Kansalliskirjaston johtaja ja monen tietokirjan tekijä. Yrjö Repo on kirja-alan tunnettu tilastoija ja asiantuntija.

***

Kirja 2020 -hankkeen tukijat:

Graafisen teollisuuden tutkimussäätiö
Kirjakauppaliitto
Kirjakauppasäätiö
Kirjavälitys Oy
Suomen Kustannusyhdistys
WSOY:n kirjallisuussäätiö

***

Lukijalle

Viime vuodet ovat olleet kirja-alan anni horribiles, syvän hämmennyksen aikaa. Alan rauhalliset ja ennustettavat vuodet näyttävät olevan takana, ja edessä on uusiutumisen pakko.

Tähänastinen kriisi kulminoitui vuosiin 2009–2010. Lehdet dramatisoivat kirjan kriisiä. Kustantamoiden YT-neuvotteluista, irtisanomisista ja resurssien leikkauksista uutisoitiin viikoittain. Kustannusalan ilmapiiriä väitettiin sisäänpäin lämpiäväksi. Oppi- ja tietokirjojen myynti väheni ja kustantajat alkoivat kuumeisesti etsiä selviytymiskeinoja.

Kirja-ala näytti olevan täydessä taistossa. Kustantamoita syytettiin šokkijohtamisesta ja väitettiin, että pian yksi kirjakauppaketju määrää, mitä julkaistaan. Kirjastoja moitittiin keskittymisestä kysytyimpiin teoksiin vähälevikkisen kirjallisuuden kustannuksella. Kindlen ja iPadin kaltaisten lukulaitteiden maihinnousua odotettiin, ja niiden pelättiin antavan lopullisen kuoliniskun kirjalle ja kustantamiselle. Samalla kannettiin huolta laatukirjallisuudesta ja kotimaisesta kirjatuotannosta ja ajateltiin, että niistä ei saa missään nimessä luopua. Kirjan ympärillä vallitsi paniikki, ja menestyksen eväitä etsitään edelleen kuumeisesti.

Lukemisen taantuma on ollut kansainvälinen ja se vaikuttaa pitkälliseltä. Yhdysvalloissa lukemisen romahdus on ollut dramaattinen. Vuonna 1982 noin 57 prosenttia aikuisista kertoi lukeneensa vähintään kirjan vuodessa. Vuonna 2002 luku oli pudonnut 47 prosenttiin.

Kirjan tulevaisuuskeskustelua on kansainvälisesti sävyttänyt pessimismi. Yleisiä teosnimiä ovat olleet ”The Last Book”, ”The Last Daysof Publishing”, ”The Bookless Future”, ”The Gutenberg Elegies”, ”The Late Age of Print”, ”Reading at Risk” ja ”To Read or Not to Read”.

Tässä kirjassa jatkamme kirja-alan tulevaisuuskeskustelua kansainvälisiä esikuviamme optimistisemmin, hahmotamme suomalaisen kirja-alan ominaisluonnetta ja luonnostelemme sen kehityksen todennäköisen muutosvauhdin. Pyrimme median nopeita yleistyksiä syvemmälle esittelemällä kustantamisen ja lukemisen aikasarjoja, jotka kuvaavat nykyisen tilanteen kehityslinjoja.

Luvussa 1 etenemme nykytilasta uuden lukemiskulttuurin pariin. Selvitämme, mitä lukeminen tänään monimuotoisuudessaan merkitsee. Arvioimme kirjallisuuden asemaa nollaviiveyhteiskunnassa ja osoitamme, että kirjahuolia on ollut ennenkin. Tutkimme, miten kirja voi mediana menestyä yhä pienemmiksi palasiksi pilkkoutuvassa mediaympäristössä. Onko alalla esittää tehokkaita tekijänoikeuden ratkaisuja, joilla luodaan verkkoon uusia palveluita ja estetään alan näivettyminen? Tarvitsemme uutta näkemystä, jolla pääsemme pois verkkomaailman kauhistelusta ja ”tulkoon mitä tulee” -ajattelusta.

Luvussa 2 kuvaamme kirjallisuuden merkitystä kansakunnan yhteisenä muistina ja identiteettinä. Moni yhteiskunnallinen palvelu perustuu edelleen kirjallisuuteen ja kirjalla käynnistetään myös
yhteiskunnallisia keskusteluja. Kuvaamme suomalaista kirjateollisuutta yhtenä konsernina, jossa työskentelee lähes 15 000 henkilöä. Tulevaisuuden ratkaisut koskevat jokaista.

Luku 3 kuvaa suomalaisen kirjankustantamisen nykytilannetta ja taustoja. Päivitämme tärkeimmät tuotannon ja jakelun tunnusluvut. Onko kirjalla takanaan loistava tulevaisuus? Olisiko kehitys pitänyt nähdä jo aiemmin? Kyllä, monelta osin, sillä tosiasiat ovat olleet tiedossa jo vuosikymmenen. Alalla on kiistattomia vahvuuksia,mutta estävätkö samat vahvuudet sitä uusiutumasta? Tarkastelemme, millaiset muutostekijät ovat todellisia seuraavan 10 vuoden perspektiivissä. Tilastot kertovat paljon eri kirjallisuuden lajien kehityksestä. Ne kertovat myös, ovatko alan ongelmat sisä- vai ulkosyntyisiä? Vierailemme myös suomalaisessa kodissa seuraamassa ajan- ja rahankäyttöä ja arvioimme kirjahyllyjen pelättyä vajentumista. Lopuksi selvitämme, onko Suomi täysin yksin ongelmiensa kanssa vai ovatko asiat muissa Pohjoismaissa vielä pahemmin?

Luku 4 lähtee liikkeelle viidestä muutostekijästä ja analysoi tarkemmin alan pelkoja, toiveita ja vahvuuksia. Esittelemme uudet toimijat ja käymme internetin, Kindlen ja Googlen kaltaisten gorillojen kimppuun, ja arvioimme ostajien yleistä mielialaa. Olemme etenemässä uuteen kirjatalouteen ja hahmottelemme sen sääntöjä. Kirjan ja verkon rajapintoja ja mahdollisuuksia ei ole hyödynnetty riittävästi. Miten luomme uutta tekijänoikeuskulttuuria ja saamme pitkän hännän käyttöön verkossa ja tarvepainatteina?

Tavoitammeko asiakkaan sähköisessä ympäristössä? Kirjaa kohtaan tunnetaan edelleen vahvaa luottamusta ja lojaalisuutta. Onko e-kirja alan pelastusrengas, tuotannon kallis lisäke vai tarpeellinen täydentäjä? Onko lukulaite viha-rakkaussuhteen kohde, vai asettuuko se luontevaksi osaksi kirjakulttuuriamme? Kivijalkakirjakauppoja tarvitaan. Pystyvätkö ne kilpailemaan hypermarkettien ja verkkokirjakauppojen kanssa? Digitaaliset kirjastot tuovat maksutta laajoja aineistoja verkkoon. Onko kustantajilla kiinnostusta liittyä jakelijoiksi? Alalla on vielä yksi kiinnostava tulevaisuudentekijä: mitä tekee uljas uusi lukija?

Luvussa 5 haastamme kaikki kirja-alan toimijat skenaario- ja strategiatalkoisiin. Liike-elämän konsultit korostavat kasvuideankirkastamista ja toimivan kasvusysteemin luomista. Haluamme yhdessä lukijoidemme kanssa luoda pohjapiirroksen uudistuneesta, monipuolisesta kirjankustannus- ja lukemiskulttuurista, joka kantaisi ainakin vuosikymmenen päähän. Siinä suomalainen kirja-ala hyödyntää sähköisen julkaisemisen uutuuden ja tehokkuuden ja vahvistaa perinteistä osaamistaan. Se saa mukaan lukemistalkoisiin erityisesti nuoret, ja se on luonut myös verkkokansalle kiinnostavia tuotteita. Kirja on yhä kansakunnan identiteetin ja sivistyksen kivijalka. Suomi saattaisi siis huoahtaa helpotuksesta.

Teoksemme on syntynyt keskustelualustaksi ja ajatushautomoksi alan toimijoille ja jokaiselle kirja-alasta kiinnostuneelle. Haluamme myös rauhoittaa: nykytilanteessa ei ole mitään uhkaavaa tai outoa. Kirjan historiaan on aina liittynyt kriisejä. Vuonna 1455 kultaseppä Gutenbergin painovälineet ja kirjat takavarikoitiin, kun hän ei kyennyt maksamaan laskujaan. Tiedämme median historiasta, että profetiat eivät toteudu täydellisesti. Gutenbergin valtakunta ja sen kansalaiset ovat yhä voimissaan. Marshall McLuhanin 1960-luvulla ennustama maailmankylä ei ole toteutunut eikä kirja ole hävinnyt televisiolle. Käsikirjoitukset kukoistivat Gutenbergin keksinnön jälkeenkin, sanomalehdet eivät tuhonneet kirjaa, radio ei syrjäyttänyt sanomalehteä eikä televisio edeltäjiään.

Muutoksen silmässä on hyvä muistaa: kaikki haluavat kirja-alalle hyvää. Lukijat, kirjailijat, kirjakauppiaat, kustantajat. Me kaikki.

Tervetuloa lukijamatkalle!

Kai Ekholm
Yrjö Repo

***

Sisällys

1. Johdanto: Kansakunta ja kirjallisuus pitkällä marssilla
Muuttuuko lukeminen digitaaliseksi?
Lukeminen on aina tarkoittanut muutosta
Kirjahuolia on ollut aina
Kirjallisuus nollaviiveyhteiskunnassa
Kirjallisuuden pitkä häntä
Taistelu tekijänoikeuksista
Tarvitaan uutta näkemystä

2. Suomalaisen kirjallisuuden kivijalat
Kirjallisuus yhdyssiteenä ja julkisena palveluna
Kirjallisuus on kansallista keskustelua
Suomalainen kirja-ala

3. Suomalaisen kirjatalouden anatomia
Kilpailu lukijan ajasta ja rahasta
Suomalaiset ostavat ja lukevat kirjoja
Kirjamarkkinat numeroina
Suomen Kustannusyhdistyksen jäsenten kirjamyynti
Kirjamyynnin kehitys kirjallisuuslajeittain
Rakennemuutos koettelee kirjataloutta
Olemmeko erilaisia kuin muu maailma?

4. Murroksesta uuteen kirjatalouteen
Kirjallisuus on unelmateollisuutta
Kirjallisuus muutosmediana
Missä on uusi uljas lukija?
Uuden kirjatalouden säännöt
Onko nyt e-kirjan aika?
Tiedekustantaminen siirtyy verkkoon
Siirtyykö myös oppimateriaali verkkoon?
Pitkä häntä – tuottamatonta pääomaa?
Kirja joka formaatissa
Google – myytit ja faktat
Kirja tilataan näytölle digitaalisista kirjastoista
Mikä rooleissa muuttuu – onko uusjako mahdollinen?
Roolien muutos ja uusjako
Kuluttajien ostopaikkavalinnat
Miten aivomme ostavat?
Kivijalkakirjakaupan dilemma
Verkkokirjakauppa

5. Kirja-alan skenaariot ja strategia vuodelle 2020
Jakautuneen ja taantuvan kirjatalouden skenaario
Vuorovaikutteisen kirjatalouden skenaario
Kirja-alan yleinen muutosstrategia
Strategialla uuteen kirjatalouteen
Valtion ja kirjatalouden yhteispeli
Kustantajien on luotava oma digitaalisen kirjaston strategiansa

***

Arvioita

» Valtio, pelasta kirja! Teemu Luukka, HS 8.9.2010
» Kansalliskirjaston johtaja kannustaa kirja-alaa rohkeaan uudistumiseen. TS 8.9.2010
» Uusi teos kirjan tulevaisuudesta: Sisältö on kaikki. Karri Kokko, Suomen Kuvalehti 7.9.2010

Miksi Itämeri pilaantuu? Mikä on Itämeren arvo? Miksi Itämeren kansainvälinen suojelu ontuu? Mitkä ovat ratkaisut Itämeren pelastamiseksi?

Suojelu ei ole helppo tehtävä: Itämeren huono tila on yleisesti tiedossa, mutta silti yhteinen, monitieteinen keskustelu Itämeren suojelun keinoista on puuttunut. Teos tuo esille eri tieteenalojen tutkijoiden näkemyksiä ja mielipiteitä Itämerestä ja sen tilan parantamisesta. Se tarjoaa uusia näkökulmia keskusteluun Itämeren paremman tulevaisuuden puolesta.

***

Saara Bäck, Markku Ollikainen, Markku Viitasalo, Erik Bonsdorff, Sakari Kuikka, Mari Walls & Annukka Eriksson
ITÄMEREN TULEVAISUUS
1. p. toukokuu 2010
978-952-495-132-6 • Nid. B5, värikuvitus, 350 s.
KL: 50.1, K • UDK: 502/504
Suositushinta 39 €

» Tarkasta saatavuus ja tilaa teos verkkokaupasta
» Lataa painokelpoinen kansikuva (300 dpi)
» Tutustu kirjaan: Jan Ekebom, Miten meriluontoa suojellaan? (pdf)

***

Itämeren suojelun teesit

1.    Itämeri on arvokas.
2.    Itämeren pilaantuminen on yhteiskunnallinen ongelma.
3.    Tarvitaan sitova Itämeren suojelusopimus.
4.    Rantavaltioiden kansallinen suojelupolitiikka on ollut tehotonta, koska poliittinen tahto puuttuu.
5.    Sosialismin perintö vaikeuttaa Itämeren suojelua.
6.    Itämeren suojelu edellyttää julkisuutta, demo­kratiaa ja kansalaisten aloitteellisuutta.
7.    Maatalouden ravinnekuormituksen rajoittamiseen on löydettävä tepsivät keinot.
8.    Itämeren monimuotoisuuden suojelu edellyttää luovia ratkaisuja.
9.    Itämeren liikenteen riskit ja kuormitus on saatava hallintaan.
10.    Ilmastonmuutos edellyttää Itämeren suojelun pikaista tehostamista ja tutkimuksen lisäämistä.
11.    Itämeren suojeluun on luotava toimiva hallintakäytäntö.

***

Sisällys

Saatteeksi

ARVOKAS ITÄMERI
1 · Ihminen ja Itämeren arvo
2 · Vedenalaiset maisemat – merenpohjan monimuotoisuuden kuvaajat
3 · Mitä hyötyä on biodiversiteetistä?

Suhteeni mereen · Antti Tuuri

ITÄMERI ONGELMIEN MERI
4 · Miksi Itämeri rehevöityy?
5 · Rehevöitymiskäsitysten historiaa
6 · Miksi maatalouden ravinnekuormitusta on vaikea hallita?
7 · Ilmastonmuutoksen monimutkaiset vaikutukset
8 · Kalakannat – ihmisen ja luonnon noppapeli
9 · Vieraslajit – rasite vai rikkaus?
10 · Myrkkymeren tila ja tulevaisuus: pahin on ohi, vai onko?
11 · Itämeren öljykuljetusten riskipeli

UUSIANÄKÖKULMIA VANHOIHIN ONGELMIIN
12 · Miten vertailla Itämeren suojelun kustannuksia ja hyötyjä?
13 · Ovatko Suomen vesiensuojelun painopisteet kohdallaan?
14 · Voidaanko Itämeri pelastaa hapett amalla?
15 · Miten meriluontoa suojellaan?

TOIMINNAN AIKA
16 · Miten luoda sitovia suojeluvelvoitteita?
17 · Sopimuksien turvin pitkäjänteiseen ja tehokkaaseen suojeluun
18 · Merialueiden kokonaisvaltainen suunnittelu – Itämeren pelastus?
19 · Vapaaehtoinen Itämeren suojelu

TEHTÄVÄNÄ ITÄMERI
Yksitoista teesiä Itämeren suojelusta
Valokuvien lähteet
Tekijät

TIETOLAATIKOT
Merkillinen Itämeri
Vedenalaisia maisemia rannasta syvänteisiin
Kalan pyyntikoon säätely
Itämeren historiallisia vieraita
Viime aikojen nopeat levittäytyjät
Myrkyt ja lääkkeet Itämeren rasvaisessa kalassa
Silakan kasvunopeuden vaikutukset dioksiinien pitoisuuksiin
Mitä Itämeren dioksiiniriskeille on tehty ja voidaan tehdä?
Suuronnettomuuden seuraukset näkyisivät Suomenlahdella pitkään
Sisäinen kuormitus
Mitä meriluonnon suojelu on?
Merellä liikkumisen rajoitukset
Itämerta koskevat tärkeimmät säädökset ja sopimukset

***

Saatteeksi

Itämeren suojelusta on viime vuosina käyty lukuisia keskusteluja ja ehdotettu monenlaisia keinoja meren ongelmien ratkaisemiseksi. Itämeren hyvinvointi on keskusteluttanut kansalaisia, järjestöjä ja poliitikkoja yhdessä ja erikseen, ja meren rantavaltiot ovat hyväksyneet kokonaisen ryppään sekä kansallisia että kansainvälisiä suojeluohjelmia. Kutsuja erilaisiin Itämerta, sen tilaa ja suojelua käsitteleviin seminaareihin on tipahdellut hengästyttävään tahtiin. Ilmassa on jo ollut merkkejä läkähtymisestä pelkkään keskustelemiseen ja suojeluohjelmien lukemiseen.

Kaikki tämä aktiivisuus on kuitenkin selvä osoitus koko yhteiskunnan läpäisevästä, voimakkaasta suojelutahdosta. Itämeri muuttuu, mutta pystymmekö me muuttumaan? Sadan viime vuoden aikana Itämeren alue on kokenut monia yhteiskunnallisia ja taloudellisia muutoksia, joiden seurauksena meren tila on muuttunut dramaattisesti. Muutos ei ole jäänyt meiltä huomaamatta, ja se vaikuttaa Itämeren alueen asukkaiden suhtautumiseen mereen ja sen suojeluun. Tätä nykyä meren yleistila on jo niin heikko, ettei yksikään yhteiskunta voi sitä sivuuttaa. Parhaimmassa tapauksessa käy niin, että kasvava hyvinvointi ja vauraus johtaa uusiin vaatimuksiin ja ponnistuksiin suojella Itämerta. Silloin on olennaista tietää, mihin asioihin ponnistelut tulee kaikkein kiireellisimmin kohdistaa ja millaisia yhteiskunnallisia rakenteita tarvitaan ohjaamaan voimavarojen käyttöä järkevästi. Itämeri on arvokas ja me tarvitsemme sitä, mutta siitä huolimatta olemme antaneet meille rakkaan meren vaipua hyvin huonoon tilaan. Tästä olemme olleet kaikki samaa mieltä. Kehityskulun oikaisemisesta on sen sijaan erilaisia mielipiteitä. On esitetty, että Itämeren tilan korjaaminen vaatii taloudellisesti ja teknisesti lähes mahdottomia ponnistuksia. Toisaalta on esitetty, että Itämeren tilaa voidaan parantaa olennaisesti siirtämällä voimavaroja sinne, missä niistä saadaan suurin hyöty.

Suomen kulttuurirahasto tarjosi erinomaisen mahdollisuuden saattaa yhteen eri näkökulmia edustavia Itämeri-tutkijoita ja -asiantuntijoita keskustelemaan Itämeren tilasta ja tulevaisuudesta monitieteisessä hengessä. Itämeri-Argumenta-hanke koostui useasta seminaarista, joihin osallistui Itämeren parissa työskenteleviä luonnontieteellisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen edustajia sekä monia sidosryhmiä. Keskustelimme ja väittelimme siitä, miten ja millä keinoilla Itämeren tilaa voidaan parantaa, mutta myös siitä, mikä on se toivottava Itämeren tila, johon pitäisi pyrkiä. Ovatko nykyiset ympäristönsuojelutoimet riittäviä: saadaanko olemassa olevilla ohjelmilla ja toimenpiteillä parannusta aikaan ja tehoavatko ne riittävän nopeasti? Mille toiminnoille olisi asetettava nykyistä tiukempia päästövähennystavoitt eita? Tarvitsemmeko uusia työkaluja tai radikaaleja toimenpiteitä Itämeren ympäristöongelmien ratkaisemiseen? Mikä on tutkimuksen tehtävä ja asema tässä keskustelussa? Ja onko yhteiskunta valmis ott amaan varteen tieteen antamat neuvot?

Tämä kirja sisältää vuosien 2007–2009 seminaarien keskeisen sisällön ja tuloksen. Sen avulla voit saada käsityksen Itämeren ongelmista ja erityisesti niihin tarjolla olevista ratkaisuista. Kirja kattaa tärkeimmät Itämeren ympäristökysymykset ja esittää niihin uusia näkökulmia. Kirjan loppuun on koottu yksitoista teesiä siitä, mistä Itämeren ongelmat johtuvat, miksi Itämerta pitää suojella ja millä keinoin se toteutetaan tehokkaimmin. Tehtäväkentän laajuus ja tehokkaan toiminnan vaatimukset alkavat hahmottua kirjassa käydyn keskustelun myötä. On myös tärkeää huomata, että yhtä totuutta ei ole, vaan kaikki keskustelu – erimielinenkin argumentointi – on hyödyllistä ja vie Itämeren suojelua eteenpäin. Juuri tässä viisaudessa piilee tämän kirjan ja koko Itämeri-Argumentan ydin.

Toimittajat

***

Tekijät

Heini Ahtiainen, maatalous- ja metsätieteiden maisteri, tutkija, ympäristötalous, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus.
Janne Artell, maatalous- ja metsätieteiden maisteri, tutkija, ympäristötalous, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus.
Timo Assmuth, dosentti, erikoistutkija, haitalliset aineet ja riskianalyysit, ympäristöpolitiikkakeskus, Suomen ympäristökeskus.
Erik Bonsdorff, professori, meribiologia (Itämeren ekologia ja ympäristöongelmat), Åbo Akademi.
Saara Bäck, ympäristöneuvos, vesiensuojelu, ympäristöministeriö.
Anna Downie, MSc, tutkija, meribiodiversiteetti, merikeskus, Suomen ympäristökeskus.
Jan Ekebom, asiantuntija, merien aluesuunnittelu, Euroopan Komissio, Bryssel (virkavapaalla Metsähallituksesta).
Annukka Eriksson, filosofian maisteri, tutkija, meribiologia, merikeskus, Suomen ympäristökeskus.
Eeva-Liisa Hallanaro, maatalous- ja metsätieteiden maisteri (limnologia), tietokirjailija, toimittaja ja suomentaja.
Anna-Stiina Heiskanen, professori, yksikönpäällikkö, meriekosysteemien toiminta ja suojelu, merikeskus, Suomen ympäristökeskus.
Janne Helin, yhteiskuntatieteiden maisteri, tutkija, ympäristötalous, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus.
Inari Helle, filosofian maisteri (biologia), diplomi-insinööri (vesitalous), tutkija, Helsingin yliopisto.
Mikael Hildén, professori, politiikka-analyysi ja -arviointi, ilmastoohjelman johtaja, Suomen ympäristökeskus.
Anni Huhtala, professori, PhD, dosentti, ympäristötalous. Kari Hyytiäinen, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, erikoistutkija, ympäristötalous, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus.
Antti Iho, maatalous- ja metsätieteiden lisensiaatti, vanhempi tutkija, ympäristötalous, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus.
Anu Kaskela, filosofi an maisteri, geologi, merigeologia, Geologian tutkimuskeskus.
Kauko Koikkalainen, maatalous- ja metsätieteiden maisteri, tutkija, ympäristötalous, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus.
Anna-Kaisa Kosenius, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, tutkija, ympäristötalous, Helsingin yliopisto.
Sakari Kuikka, professori, kalastusbiologia, Helsingin yliopisto.
Simo Laakkonen, dosentt i, talous- ja sosiaalihistoria, Helsingin yliopisto.
Jussi Lankoski, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, ekonomisti, OECD, Pariisi.
Maiju Lehtiniemi, akvaattisten tieteiden dosentti, erikoistutkija, vieraslajien tutkimus, merikeskus, Suomen ympäristökeskus.
Jouni Lehtoranta, akvaattisten tieteiden dosentti, erikoistutkija, sedimentin biogeokemialliset kierrot, merikeskus, Suomen ympäristökeskus.
Anita Mäkinen, meribiologian dosentt i, Helsingin yliopisto/ Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi.
Alf Norkko, meriekologian dosentti, erikoistutkija, merikeskus, Suomen ympäristökeskus.
Markku Ollikainen, professori, ympäristötalous, Helsingin yliopisto.
Antti Parpola, valtiotieteiden maisteri, talous- ja sosiaalihistoria, Helsingin yliopisto.
Heikki Peltonen, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, erikoistutkija, kalastusbiologia, merikeskus, Suomen ympäristökeskus
Heikki Pitkänen, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, johtava tutkija, Itämeren ravinnekierrot, merikeskus, Suomen ympäristökeskus.
Marjukka Porvari, valtiotieteen maisteri, johtaja/Puhdas Itämeri -hanke/ John Nurmisen Säätiö.
Lotta Ruokanen, maatalous- ja metsätieteiden maisteri (limnologia), diplomi-insinööri (ympäristönsuojelutekniikka), Project Manager, HELCOM (toimivapaalla Helsingin kaupungilta).
Timo Tamminen, erikoistutkija, planktonekologia, merikeskus, Suomen ympäristökeskus.
Antti Tuuri, diplomi-insinööri, kirjailija.
Markku Viitasalo, professori, meribiologia, merikeskus, Suomen ympäristökeskus.
Mari Walls, ekologian dosentti, johtaja, merikeskus, Suomen ympäristökeskus.

Elävä solu käy systemaattisesti ja innostavasti läpi tämän maailman pienimmän talousyksikön rakenteen ja toimintaperiaatteet. Teoksessa kuvataan solujen vaiheet syntymästä kuolemaan käyttämällä uusinta tietoa eläinsoluista.

Havainnollistavat piirrokset ja arkielämän vertaukset auttavat muodostamaan geenien, proteiinien ja entsyymien yhteistoiminnasta todella elävän kuvan.

***

Pentti Tapana
ELÄVÄ SOLU
1. p. toukokuu 2010
978-952-495-154-8 • Nid. A5, 318 s.
KL: 56, K • UDK: 57 Suositushinta 33 €
» Tarkasta saatavuus ja tilaa teos verkkokaupasta

***

Pentti Tapana (s. 1932). FT, Turun yliopisto; Turun normaalikoulun entinen biologian ja maantieteen lehtori.

Mitä on filosofia?

Teoksessa pohditaan filosofian suhdetta ihmisenä olemisen kysymyksiin, yhteiskuntaan ja maailmaan. Lisäksi tarkastellaan nykyfilosofian suhdetta omaan perinteeseensä, filosofian historiaan. Mitä annettavaa filosofialla on arkipäivän eettisten ongelmien kanssa kamppailevalle ja omaa paikkaansa maailmassa aprikoivalle nykyihmiselle?

Mitä on filosofia? tarjoaa uusia näkökulmia filosofian peruskysymyksiin. Teos on kiehtovaa ja ajatuksia herättävää luettavaa kaikille filosofiasta kiinnostuneille. Kirjoittajat ovat suomalaisia eturivin filosofeja.

***

Henrik Rydenfelt & Heikki A. Kovalainen (toim.)
MITÄ ON FILOSOFIA?
1. p. toukokuu 2010
978-952-495-153-1 • Nid. A5, 308 s.
KL: 11, K • UDK: 1
Suositushinta 25 €
» Tarkasta saatavuus ja tilaa teos verkkokaupasta

***

” 2000-luvun alussa, silloin kun alettiin puhua teknokuplasta, vietin yhden lukukauden Los Angelesissa. Kaupunkiin saavuttuani asuin hotellissa ja etsin asuntoa hieman erikoisesti ilman autoa, ja vuokraisännäkseni sitten muodostunut mies kyyti minua muutamille mahdollisille kohteille. Kerroin hänelle olevani ammatti­filosofi, mutta aina silloin tällöin haaveilevani siitä, että tekisin joskus oikeaa työtä, ”real work”. Tämä ilmaus oli sijoitusasuntoja velaksi pitävälle [...] puolalaismiehelle tällaisessa yhteydessä aivan outo.”  (Mikko Yrjönsuuri, Filosofinen työ yhteiskunnassa)

FM Henrik Rydenfelt on tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa ja FM Heikki A. Kovalainen toimii tutkijana Tampereen yliopiston filosofian laitoksella. Gaudeamus on aiemmin julkaissut Heikki A. Kovalaisen teoksen Emerson ja filosofia (2007).

Teos selvittää, millaisia ongelmia, menettelytapoja ja periaatteellisia kysymyksiä näihin alueisiin liittyy. Lisäksi teoksessa pohditaan, kuinka sosiaalialan johtamiseen liittyvät teoriat ja suuntaukset vaikuttavat johtajan työhön. Uutena avauksena ja yhtenä keinona toimia monesti nopeastikin muuttuvalla kentällä esitellään idea hybridijohtajuudesta.

***

Vuokko Niiranen, Riitta Seppänen-Järvelä, Merja Sinkkonen & Pirkko Vartiainen
JOHTAMINEN SOSIAALIALALLA
1. p. toukokuu 2010
978-952-495-142-5 • Nid. A5, 190 s.
KL: 37.2, 69.11, K • UDK: 364, 65.01
Suositushinta 34 €
» Tarkasta saatavuus ja tilaa teos verkkokaupasta

***

YTT, HTL Vuokko Niiranen toimii professorina Itä-Suomen yliopistossa, VTT Riitta Seppänen-Järvelä tutkimuspäällikkönä Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksella ja YTT, HTM Merja Sinkkonen tutkijatohtorina Itä-Suomen yliopistossa sekä HTT Pirkko Vartiainen toimii sosiaali- ja terveyshallintotieteen professorina Vaasan yliopistossa.

– Sisällys

SAATESANAT

I JOHDANTO

II SOSIAALIALAN JOHTAMISEN ERITYISYYS
2.1 Mitä johtaminen on?
2.2 Johtamisen olemus
2.3 Johtamisen tila ja haasteet

III TALOUS JA YMPÄRISTÖT
3.1. Johtamisen ympäristö
3.2. Rakenteet, organisointi ja ohjaus
3.3. Ohjelmien johtaminen
3.4. Uudistusten johtaminen
3.5. Talouden johtaminen

IV ORGANISAATIO- JA JOHTAMISTEORIAT
4.1 Klassiset teoriat
4.2 Vuosituhannen vaihteen virtauksia
4.3 Johtamistyypit
4.4 Strateginen ajattelu

V JOHTAMISOSAAMINEN
5.1. Osaamisen johtaminen
5.2. Osaamisen perusta
5.3 Johtamisen mekanismit
5.4. Johtajan verkostot ja johtajan tuki

VI JOHTAMISEN EETTISYYS
6.1 Eettiset ristiriidat sosiaalialalla
6.2 Arvot, etiikka ja lainsäädäntö
6.3 Eettiset toimintaohjeet
6.4 Eettisen johtamisen tunnusmerkkejä

VII TYÖYHTEISÖN JOHTAMINEN
7.1 Sosiaalialan henkilöstö
7.2 Työyhteisön lähijohtaminen
7.3 Työyhteisön kehittäminen
7.4 Henkilöstön kehittäminen
7.5 Työ ja hyvinvointi

VIII HYBRIDIJOHTAMINEN
8.1. Hybridiajattelu
8.2. Hybridijohtaja sosiaalialalla
8.3. Johtamisen kompetenssit hybridijohtamisessa
8.4 Hybridijohtamisen teemat ja mahdollisuudet

Kielentutkimuksen modernit klassikot kuvaa sitä, mikä kielitieteessä on tärkeää juuri nyt, vuosituhannen vaihduttua. Se esittelee viimä vuosina huomattavaan asemaan nousseiden kielentutkijoiden näkemyksiä ja tutkimustuloksia. Samalla teos käsittelee Suomessakin laajasti harjoitettua kognitiivis-funktionaalis-typologista kielitieteen aluetta, jossa keskitytään tutkimaan kielen käyttöä. Kielen rakennetta ei ymmärretä omaksi autonomiseksi alueekseen kuten de Saussuren ja Chomskyn teorioissa, vaan sen ajatellaan olevan tiiviissä yhteydessä merkitykseen ja maailmaan.

Teoksessa pohditaan monipuolisesti muun muassa sitä, mitä kieli on, mistä kieli tulee, mitä kielellä tehdään ja mikä on kielen rakenteen suhde merkitykseen.

***

Pentti Haddington & Jari Sivonen (toim.)
KIELENTUTKIMUKSEN MODERNIT KLASSIKOT
KOGNITIIVINEN JA FUNKTIONAALINEN KIELITIEDE
1. p. toukokuu 2010
978-952-495-135-7 • Nid. A5, 223 s.
KL: 87, K • UDK: 800/801
Suositushinta 31 €

» Tarkasta saatavuus ja tilaa teos verkkokaupasta

Vieraita työssä käsittelee tosielämän esimerkkitapausten ja haastatteluaineistojen avulla, mitkä asiat vaikeuttavat maahanmuuttajien kiinnittymistä suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään ja millä tavoin etnistä vierautta tuotetaan jo pelkän maahanmuuttajapuheen avulla. Teoksessa äänensä saavat kuuluville monenlaiset maahanmuuttajat, kuten kebabyrittäjät, rakennusmiehet, kokit, siivoojat, hoitajat, tutkijat ja IT-ammattilaiset.

***

Sirpa Wrede & Camilla Nordberg (toim.)
VIERAITA TYÖSSÄ
TYÖELÄMÄN ETNISTYVÄ ERIARVOISUUS
1. p. toukokuu 2010
Palmenia-sarja
978-951-570-776-5 • Nid. A5, 285 s.
KL: 32.21, 30.1, K • UDK: 331, 314, 316
Suositushinta 31 €

» Tarkasta saatavuus ja tilaa teos verkkokaupasta

***

VTT Sirpa Wrede toimii dosenttina Helsingin yliopistossa ja VTT Camilla Nordberg on tutkija Svenska social- och kommunalhögskolanissa.

Yhteiskunta ja terveys -teoksessa esitellään yhteiskuntatieteellisen terveystutkimuksen klassisia teorioita ja käsitteitä sekä pohditaan, mitä annettavaa niillä on alaa koskeviin tämän ajan keskusteluihin. Klassikoiden ajatuksista löytyy ammennettavaa niin terveydenhuollon ammattilaisille, sen palveluiden käyttäjille kuin päättäjillekin.

***

Ulla Ashorn, Lea Henriksson, Juhani Lehto & Paula Nieminen (toim.)
YHTEISKUNTA JA TERVEYS
KLASSISIA TEOREETTISIA NÄKÖKULMIA
1. p. toukokuu 2010
978-952-495-130-2 • Nid. A5, 237 s.
KL: 30, 59,2, K • UDK: 3, 616
Suositushinta 31 €

» Tarkasta saatavuus ja tilaa teos verkkokaupasta

***

Kirjan toimittajat työskentelevät Tampereen yliopistossa: FT Ulla Ashorn lääketieteen laitoksessa, dosentti Lea Henriksson yhteiskuntatieteiden tutkimusinstituutissa ja sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juhani Lehto sekä FM Paula Nieminen terveystieteen laitoksessa.

***

Sisällys

JOHDANTO

KARL MARX KAPITALISMIN JA TERVEYDEN SUHTEIDEN TEOREETIKKONA
Juhani Lehto

ÉMILE DURKHEIMIN SOSIOLOGINEN PATOLOGIATEORIA
Irmeli Järventie

EVERETT C. HUGHESIN AMMATTIENSOSIOLOGIA JA PROFESSIOTUTKIMUKSEN PERINNE
Sirpa Wrede

TALCOTT PARSONS JA SAIRAAN ROOLI
Tuula Vaskilampi

KENNETH ARROW JA TERVEYDENHUOLLON ERITYISPIIRTEET
Hannu Valtonen, Eila Kankaanpää & Ismo Linnosmaa

ERVING GOFFMAN – TERVEYDEN JA SAIRAUDEN DRAMATURGIA
Liisa Rantalaiho

MARGARET STACEY TERVEYSTYÖN TYÖNJAON TUTKIJANA
Lea Henriksson

ABDEL OMRAN JA EPIDEMIOLOGINEN TRANSITIO
Anssi Auvinen

AARON ANTONOVSKY, SITTENKIN TERVEYSSOSIOLOGI?
Pekka Virtanen

MICHEL FOUCAULT JA TERVEYDEN TUTKIMUS
Mikko Jauho

EDGAR SCHEIN – KOLLEKTIIVINEN OPPIMINEN ORGANISAATIOIDEN KEHITTÄMISESSÄ
Juha Kinnunen

LESLEY DOYAL: LÄÄKETIEDE JA TERVEYDENHUOLTO KAPITALISMISSA
Ranja Aukee

PETER CONRAD: MEDIKALISAATIO
Elianne Riska

KIRJALLISUUS
KIRJOITTAJAT

Teos on valikoima analyyttisen filosofian perinteeseen kuuluvia etiikkaa käsitteleviä kirjoituksia 1900-luvulta. Ne auttavat ymmärtämään viime vuosisadan henkistä elämää ja aatevirtauksia.

”Voiko etiikka antaa vastauksia? Filosofit ovat kiinnittäneet tähän kysymykseen paljon huomiota, mutta tuloksena on valitettavasti ollut suuri erimielisyys.”
— James Rachels

***

Markku Oksanen, Veikko Launis & Seppo Sajama (toim.)
ETIIKAN LUKEMISTO
1. p. toukokuu 2010
978-952-495-156-2 • KL: 17.5, K • UDK: 17
Nid., 450 s. • Suositushinta 36 €

» Tarkasta saatavuus ja tilaa teos verkkokaupasta

***

”1700-luvulla ilmaantuneen virheellisen ajatuksen mukaan, josta nykyisin ollaan jo etääntymässä, jokainen ihminen tavoittelee samaa asiaa: omaa suurinta mahdollista nautintoaan. Mutta kuka pystyisi uskomaan, että marttyyrit, jotka alistuivat täysin tietoisesti mitä kaameimpiin kuolemantuskiin ja joista osa ei edes toivonut kuolemanjälkeistä palkkiota, tekivät niin halusta saavuttaa korkein mahdollinen nautinto?”
— Franz Brentano

”Moraaliarvostelmien vaihtelevuus on hyvin pitkälle peräisin erilaisista moraalisen tiedon mittapuista, joiden perustana ovat toiminnan seurauksia koskevat kokemukset, sekä erilaisista uskomuksista.”
— Edvard Westermarck

FT Veikko Launis, lääketieteellisen etiikan professori, kliininen laitos, Turun yliopisto; erityisala bioetiikka
VTT Markku Oksanen, akatemiatutkija, käyttäytymistieteiden ja filosofian laitos, Turun yliopisto; erityisala ympäristöfilosofia
FT Seppo Sajama, filosofian professori, oikeustieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto; erityisala oikeusfilosofia

***

Sisältö

Johdanto

I Mannermainen arvofilosofia
Seppo Sajama: Johdanto
Franz Brentano: Moraalitiedon alkuperästä
Alexius von Meinong: Neljä moraalista arvoluokkaa
Nicolai Hartmann: Arvojen tärkeysjärjestyksestä
Max Scheler: Formalismi etiikassa ja materiaalinen arvoetiikka

II Intuitionismi
Markku Oksanen: Johdanto
G. E. Moore: Etiikan tutkimuskohde
H. A. Prichard: Perustuuko moraalifilosofia väärinkäsitykseen?
W. D. Ross: Mikä tekee oikeista teoista oikeita?
W. K. Frankena:  Naturalistinen virhepäätelmä

III Ei-kognitivismi
Veikko Launis: Johdanto
A. J. Ayer: Etiikan kritiikki
Charles L. Stevenson: Eettisten termien emotiivinen merkitys
Richard B. Brandt: Etiikan emotiivinen teoria
Philippa Foot:  Moraaliset perustelut
R. M. Hare: Moraalinen argumentti

IV Relativismi
Veikko Launis: Johdanto
John L. Mackie: Arvojen subjektiivisuus
Edvard Westermarck: Moraaliarvostelmien suhteellisuus
Bernard Williams: Relativismin ristiriitainen versio
Gilbert Harman:  Moraalirelativismin puolustus

V Kriittisiä kysymyksiä
Markku Oksanen: Johdanto
Harry G. Frankfurt: Vaihtoehtoiset mahdollisuudet ja moraalinen vastuullisuus
Michael Ruse: Sosiobiologia ja etiikka
Virginia Held: Moraaliteoria feministisestä näkökulmasta
James Rachels: Voiko etiikka antaa vastauksia?

Viitteet
Lisälukemista
Sanasto
Nimihakemisto