Teos lähestyy lasten kokemuksia antiikissa ja keskiajalla tarinoiden ja konkreettisten esimerkkien kautta. Mistä arki koostui, miten tytöt ja pojat käyttivät aikansa, ja millaisia iloja ja suruja elämään kuului?
Hulluuden mahdollisuus kulkee mukanamme kuin varjo. Hulluus kytkeytyy paitsi ihmisen mieleen ja kehoon myös ympäröivään yhteiskuntaan ja kulttuuriin.
Murhia, juonitteluja, rakkaustarinoita, tragedioita – juhlia, opintoja, rahahuolia? Sellaista on ollut elämä suomalaisessa yliopistossa, joka vuoden 1640 jälkeen on levittäytynyt eri puolille maata.
Tomahawk, powwow, squaw, wigwam, toteemipaalu. Näistä sanoista tulevat mieleen Pohjois-Amerikan intiaanit. Mutta mitä nämä sanat oikeasti tarkoittavat?
”Mitä ylioppilaat tänään, sitä kansa huomenna.” Tämä Ylioppilaslehdessä 1920-luvulla kehitetty sanonta on toiminut ohjenuorana aktiivisille opiskelijapolville, ja huomattava osa myöhempää suomalaista poliittista ja kulttuurista eliittiä on hionut ilmaisuaan juuri Ylioppilaslehden sivuilla.
Sana “kriisi” tuntuu olevan omiaan jäsentämään nykymaailman menoa. Silloin kun puheena ei ole talous- tai velkakriisi, keskustelu voi kääntyä demokratian kriisiin, ilmastokriisiin tai nurkan takana vaanivaan ruoka- ja vesikriisiin.
Kiina on valtavien mittasuhteiden maa. Sen väkirikkaus, maantieteellinen laajuus, luonnonvarat ja uljas historia ovat taanneet edellytykset suurvallan luomiselle.
Historia elää arjessamme monin eri tavoin. Henkilökohtaiset muistikuvat ja käsitykset lähimenneisyyden tärkeiksi koetuista tapahtumista muokkaavat identiteettiämme, arvostuksiamme ja maailmankuvaamme.