Sari Katajala-Peltomaa & Ville Vuolanto: Lapsuus ja arki antiikissa ja keskiajalla

Lapsuus_ja_arki_suojapäällinen.aiLapsuus ja arki antiikissa ja keskiajalla lähestyy lasten kokemuksia antiikissa ja keskiajalla tarinoiden ja konkreettisten esimerkkien kautta. Mistä arki koostui, miten tytöt ja pojat käyttivät aikansa, ja millaisia iloja ja suruja elämään kuului?

Usein ajatellaan, että lasten elämä antiikissa ja keskiajalla oli kurjaa ja heitä kohdeltiin julmasti. Vastakohdaksi esitetään valoisa ja sivistynyt nykyaika, joka korostaa lapsen oikeuksia. Lapsuus ja arki antiikissa ja keskiajalla osoittaa tuon käsityksen yksipuolisuuden. Lasten elämää luonnehti suhde vanhempiin ja muihin perheenjäseniin, leikki ja oppiminen niin koulussa kuin jokapäiväisissäkin askareissa – aivan kuten nykyäänkin. Toisaalta vanhan maailman lapsuus poikkeaa useimpien nykysuomalaisten lasten arjesta siinä, että suurin osa antiikin ja keskiajan lapsista aloitti työnteon jo hyvin nuorena ja uskonnolla oli suuri merkitys arkielämän käytännöissä.

Teos tuo esille lasten omia näkökulmia ja kokemuksia sekä vertailee elämää Rooman valtakunnassa ja sydänkeskiajalla. Elämänmakuisten esimerkkiensä ansiosta kirja on kiinnostavaa luettavaa. Se on ensimmäinen laaja suomeksi tehty tutkimus aiheesta, ja sen näkökulmat ovat kansainvälisestikin uraa uurtavia.

”Fyysinen syntymä ei vielä yksin taannut asemaa perheessä ja yhteisössä: sosiaalisen syntymän edellytyksenä oli joukko erilaisia rituaaleja. Ne tekivät lapsesta perheen, suvun ja naapuruston täysivaltaisen jäsenen ja muovasivat hänet omaksi yksilökseen myös yhteisönsä silmissä.”

”Kylissä lähes kaikki lapset olivat talonpoikaistaustaisia, ja kaupungeissa saman ammatin harjoittajat usein asettuivat samoihin kortteleihin. Näin asuinympäristö oli sosiaaliselta asemaltaan melko samantasoinen, mikä helpotti lastenkin kanssakäymistä.”

”Olennaista on, etteivät lapset antiikissa tai keskiajalla suinkaan olleet alistettuja ja väheksyttyjä sivullisia vaan yhteisöjensä omatahtoisia ja omatoimisia jäseniä, jotka punnitsivat vallitsevia arvoja ja tapoja sekä muokkasivat niitä omilla toimillaan.”

”Tulevaa oppinutta satiirikkoa Lukianosta ei koulunkäynti aina innostanut, ja vähän yli kymmenvuotiaana hänellä oli tapana muovailla kirjoitustaulunsa vahasta pikku-ukkoja, hevosia ja härkiä läksyjensä harjoittelun sijaan.”

”Hoivaajan valta ilmeni myös laajemmissa sosiaalisissa yhteyksissä. Hän päätti esimerkiksi siitä, mihin hoitokeinoon sairaudessa tuli turvautua: jumalten tai pyhimyksen apuun, loitsuihin, taikuuteen, yrtteihin tai koulutuksen saaneisiin lääkäreihin.”

”Mikäli perheen isä tai isoisä oli elossa, hän viime kädessä omisti kaiken ja käytti myös oikeutta perheensä sisäisissä asioissa. Tämä oli roomalaisen järjestelmän erikoisuus. Isän valtaa ei lopettanut edes se, että poika muutti pois kotoa tai astui korkeaan virkaan, ellei vallan käyttäjä erityisellä rituaalilla vapauttanut poikaa alaisuudestaan.”

Sisällys

Johdanto: Lapsuuden tuttu ja vieras maailma • 13
Antiikin ja keskiajan vertailu – kahdentuhannen vuoden haaste • 15
Miten saadaan tietoa lapsen arjesta? • 16
Valoisa lapsuus • 20

1. Lapsuuden alku ja loppu • 24
Lapsen biologinen syntymä • 25
Sosiaalinen syntymä: nimenanto ja kaste • 27
Nimen monet merkitykset • 34
Lapsi aikuisten silmin • 39
Lapsuuden loppu: lapsen kuolema • 43
Lapsuuden loppu: avioliittoon ja aikuisuuteen • 49
Lapsuuden rajat antiikissa ja keskiajalla • 59

2. Perhesuhteet – hoivaa, hellyyttä ja ristiriitoja • 61
Isän valta, äidin rakkaus? • 62
Vanhemmat sukulaiset • 81
Päivähoitojärjestelyt: palvelijat ja imettäjät • 85
Velikulta, siskoseni, kaunis kasvinkumppanini • 91
Painostusta ja paholaisia – kodin konfliktit • 93
Ei-toivotut lapset • 103
Kun tytär hyvä tulisi, kasvaisi emon kananen • 110
Yhteisön tuki ja kontrolli • 113
Hoiva ja tunnesiteet • 115

3. Työ ja koulutus • 118
Lapsi, työ ja vanhemmat • 118
Ammattia oppimassa • 123
Lapset palveluksessa • 131
Lapsiorjat • 137
Koulutiellä • 143
”Joka vitsaa säästää…” • 152
Lapsen työ ja koulutus osana arkea ja yhteiskuntaa • 156

4. Leikit, lelut ja lorut • 159
Tarinoita ja keppihevosia • 160
Pelejä ja näytöksiä • 167
Lapset ja eläimet • 171
Roolileikit ja vaaran paikat • 178
Lasten ystävyyssuhteet • 184

5. Uskonto lasten arjessa • 188
Lasten ja imeväisten suusta kuulet totuuden • 189
Yhteisön rituaalit ja uskonnollinen kasvatus • 195
Arjen uskonnolliset käytännöt • 204
Amuletit, pyhäinjäännökset ja parantaminen • 216
Jumalalle luvatut lapset • 223
Uskonto opastajana yhteisön jäseneksi • 232

6. Lapsuuden historiasta lapsen historiaan • 234
Lapsuus ja pitkä jatkumo • 238
Jälkisanat: Olipa kerran lapsi • 244
Viitteet • 251
Lähteet ja kirjallisuus • 270
Kuvien lähteet • 293
Hakemisto • 295
• • •
Tietoiskut
Murrosikä ja kasvun ahdistus • 52
Roomalaisen nuorukaisen aikuistuminen • 56
Lasten kasvaminen ja vanhempien pelot • 96
Vammaiset lapset • 104
Juutalaisten lasten kasvatus • 148
Eliitin lapset ja illallispidot • 154
Ei vain lemmikkejä – lapset ja pelottavat eläimet • 174
Lapsen usko ja pelottavat tarinat • 210

Kirjoittajat

Sari Katajala-Peltomaa on yleisen historian dosentti ja keskiajan  tutkija Tampereen yliopistosta. Hänen tutkimusteemansa keskittyvät  arkeen, perheeseen, sukupuoleen ja elettyyn uskoon sydän- ja
myöhäiskeskiajan Euroopassa.
Ville Vuolanto on antiikintutkija ja   yleisen historian dosentti. Hän on myöhäisantiikin ja  varhaiskristillisen kulttuurin asiantuntija, joka on kiinnostunut  erityisesti perheestä ja lapsuudesta sekä arjen sosiaalihistoriasta.  Hän työskentelee Oslon yliopistossa.

Laita hyvä kiertämään:

Comments are closed.