Kirjoittajavieras-haastattelusarjassa tutustutaan Gaudeamuksen kirjoittajiin.

Suomen kielen opettaja ja oppikirjailija Marjukka Kenttälä sai kipinän kielen opettamiseen jo pikkutyttönä saatuaan ystäväksi Puolan suurlähetystön virkailijan tyttären. Kuusivuotiaiden ystävysten leikeissä yhteinen kieli oli tarpeen, ja Kenttälä yritti parhaansa mukaan opettaa ystävälleen suomea. Silloin ja edelleen Marjukka Kenttälää kiinnosti vuorovaikutus. ”Miten yhteinen toiminta onnistuu, kun yhteisiä sanoja on vähän?”

”Opiskelin aluksi Turun kieli-instituutissa kielenkääntäjäksi. Olin kuitenkin aina kiinnostunut suomen kielestä ja ajattelin, että opetustyö sopisi minulle paremmin. Pyrin Helsingin yliopistoon, sain opiskelupaikan ja aloin opiskella suomen lisäksi fennougristiikkaa, kotimaista kirjallisuutta, germaanista filologiaa, didaktiikkaa ja arkeologiaa. ”Omana opiskeluaikanani ainevalintoja ei ajateltu pelkästään hyödyn ja järjen näkökulmasta. Valitsin mielenkiintoni mukaan mahdollisimman kivan aineyhdistelmän. Kaikesta on ollut myöhemmin työssäni hyötyä!”

Filosofian maisteriksi valmistunut Kenttälä innostui suomi toisena kielenä -opetuksesta tavattuaan suomen kielen laitoksella suomea hyvin puhuvia ulkomaalaisia opiskelijoita ja heidän opettajiaan. Hän aloitti opetustyöt yliopistossa vuonna 1989 ja toimii nykyään yliopisto-opettajana Helsingin yliopiston kielikeskuksen Kielipalveluissa, joka järjestää maksullisia, kaikille avoimia kielikursseja ja räätälöityjä kursseja esimerkiksi yrityksille. Kielipalvelujen kursseille osallistuu paljon Helsingin yliopiston ulkomaalaisia opiskelijoita, tutkijoita ja eri laitosten henkilökuntaa.

Suomen kieltä haluavat oppia yritysten tai organisaatioiden palveluksessa olevat muualta tulleet työntekijät, joiden on opittava kieltä työn tarpeisiin. Toinen yleinen syy on sosiaalinen: kieltä haluavat oppia henkilöt, jotka seurustelevat tai ovat naimisissa suomalaisen kanssa. ”Tosin näitä sosiaalisia syitä voi ilmaantua niillekin, jotka ovat alun perin tulleet Suomeen työn takia”, Marjukka Kenttälä hymyilee.

Kirjat syntyivät oppijoiden tarpeisiin

Kenttälän omilla kursseilla lähdetään liikkeelle hyvin konkreettisista asioista. ”Partitiivia opettaessani saatan viedä tunnille vaikkapa kukkia, pippuria ja käsivoidetta.” Tavoite on nimenomaan se, että opiskelija oppii käyttämään kieltä. ”Tähän keskitytään myös kirjoissani”, Marjukka Kenttälä sanoo.

”Halusin tehdä oppikirjan, jossa olisi paljon elämää, ihmissuhteita ja lämpöä”, Kenttälä kertoo. Oppilailta saatu palaute ohjasi kirjan laatimista. Kieliopit ja muu lähdekirjallisuus, muun muassa frekvenssisanakirja, olivat ahkerassa käytössä. ”Oppikirjan sanaston täytyy auttaa oppijoita arkielämässä.” Kirjoitettuun kieleen pohjautuvan frekvenssisanakirjan ohella tarvittiin tietysti arkikielen kuuntelemista ja tervettä järkeä: laturi ja jauheliha ovat tarpeellisia sanoja, vaikka niitä ei frekvenssisanakirjan kärkisijoilta löytyisikään.

Oppikirjan tekeminen vei nelisen vuotta. Marjukka Kenttälä korostaa oppilaiden kanssa tehdyn työn ohella vanhemmilta opettajilta ja saman alan opiskelukavereilta saamaansa tukea ja palautetta. Opettajakollegoiden kommentit auttoivat kirjan laatimisessa.

Näin syntyivät Kenttälän suomen kielen alkeis- ja jatko-oppikirjat Kieli käyttöön 1 ja 2. Ne ovat olleet laajasti käytössä kymmenisen vuotta. ”Kymmenessä vuodessa elämä ehtii muuttua. Sanasto elää, ja esimerkiksi kännykät ja tietokoneet ovat nyt jokapäiväisiä asioita. Elämän kuvauksen oppikirjassa täytyy vastata todellisuutta”, Marjukka Kenttälä sanoo. Tämän takia Kieli käyttöön -kirjoja nykyaikaistettiin ja syntyi Suomi sujuvaksi 1, jolle on myöhemmin luvassa myös jatko-osa. Suomi sujuvaksi -kirjan sisältö tuotiin myös lähemmäs nuoria aikuisia ja heidän maailmaansa, kun Kieli käyttöön soveltuu myös lasten opettamiseen.

Suomen kieli solisee ja lätisee

Onko suomen kieli sijamuotoineen päivineen niin mahdottoman vaikeaa kuin sanotaan? ”Riippuu vaatimustasosta. Kaikki kielet ovat vaikeita, jos vaatii itseltään, että oppii kielen lyhyen ajan sisällä täydellisesti”, Marjukka Kenttälä sanoo. Hän kannustaa opiskelijoitaan suhtautumaan kieleen leikkimielisesti ja käyttämään kieltä rohkeasti arkielämän tilanteissa. ”Siten oppii ymmärtämään puhuttua kieltä ja ilmaisemaan itseään luontevasti.”

Jotta oppisi kielen, motivaation on oltava vahva: on koettava todella tarvitsevansa uutta kieltä. ”Tarvitaan alkupyrähdys – täytyy päättää, että nyt sukellan tähän kieleen”. Alussa on omaksuttava sen verran laaja sanavarasto, että pystyy muodostamaan lauseita. Myös tieto muista, aiemmin opituista kielistä auttaa. Uusi kieli liitetään osaksi olemassa olevaa ilmaisuvarastoa, mukaan muiden kielten ketjuun.

”Pidän itse suomen kielen tavasta ilmaista asioita. Subjektittomia, nollapersoonaisia lauseita käytetään paljon. Monet sanat ovat hauskan onomatopoeettisia – lirisee, lätisee, pirisee, pärisee, kilisee ja suhisee. Kielen rakenne on selkeä ja looginen”, Kenttälä sanoo.

Opettaminen palkitsee

Marjukka Kenttälä sanoo, että parasta hänen työssään on tietysti vuorovaikutus. Opettaminen on kiitollista työtä: tulokset näkyvät nopeasti. Oppilaat alkavat puhua alkeiskurssin aikana.” Hauska tilanne oli sekin, kun oppilaan tyttöystävälle tarkoitettu ”hei muru!” -tekstiviesti kilahti vahingossa opettajan puhelimeen. Samalla tuli todistettua, että kieli oli saatu käyttöön ja opettajan numerokin tallennettu puhelimeen kaiken varalta.

”Käytän opetuksessani paljon draamaa. Kerron myös mielelläni pikku juttuja elämästäni, ehkä vähän liikaakin. On mukavaa heittäytyä opetukseen koko persoonallisuudella”, Kenttälä sanoo. Kielen ilmaisuja voi oppia hauskasti vaikkapa tilannekomiikan myötä.

Vapaa-aikanaan Marjukka Kenttälä lukee ja kirjoittelee mielellään. Erilaisiin tekstilajeihin liittyvä kiinnostava tulevaisuuden kirjahanke on myös vireillä yhdessä Lasse Koskelan ja Tuomas Sepän kanssa. Tekeillä on kahden kulttuurin välissä oleville uussuomalaisille tarkoitettu suomalaisen kirjallisuuden lukemisto.

Suomen kielestä ja opettamisesta tuli Marjukka Kenttälälle ammatti ja kiehtova harrastus. ”Tämä on luovaa ja itsenäistä työtä, jota suosittelen ehdottomasti!”

(Gaudeamus/tiedotus 14.4.2009)

– Teokset

» Kieli käyttöön 1. Suomen kielen alkeisoppikirja
» Kieli käyttöön 2. Suomen kielen jatko-oppikirja
» Suomi sujuvaksi 1

Kieli käyttöön -kirjojen äänitteitä saa ostaa mm. Yliopistopainon välitysmyynnistä. Suomi sujvaksi -kirjalle on luvassa jatkoa sekä äänitteitä lähiaikoina.

– Teos

Raimo Lindh & Hanna-Maija Sinkkonen
Koulusta selviytyminen
Nidottu, 209 sivua. Gaudeamus 2009, Palmenia-sarja.
Suositushinta 29  €
» Tarkasta saatavuus ja tilaa teos verkkokaupasta

– Tekijät

Raimo Lindh (KT) on toiminut erityispedagogiikan yliopistonlehtorina luokan- ja erityisopettajankoulutuksessa Helsingin yliopistossa sekä mm. sopeutumisongelmaisten oppilaiden erityisluokan opettajana Suomessa ja Yhdysvalloissa. Hän on kehittänyt mielikuvaoppimisen pedagogiikkaa koulun yleis- ja erityisopetuksen, korkeakouluopetuksen ja yritysten koulutustarpeisiin.
Hanna-Maija Sinkkonen (KT) toimii erityispedagogiikan yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa. Aiemmin hän on toiminut luokanopettajana ja sopeutumisongelmaisten oppilaiden erityisluokanopettajana sekä Helsingin opetusviraston pedagogisena yhteyshenkilönä.

Organisaatiovalmentajat Päivi Kupias ja Raija Peltola ovat kirjoittaneet kattavan teoksen työhön perehdyttämisestä. Perehdyttäjän pelikentällä (Pamenia-sarja 2009) on kattava katsaus perehdyttämiseen erilaisissa organisaatioissa ja erityyppisten työntekijöiden osalta. Perehdyttämiseen vaikuttavat monet eri asiat: mm. lainsäädäntö, yhteiskunnalliset tarpeet, yrityksen strategia, yrityksen perehdytys- ja toimintakonseptit sekä perehdyttämiseen osallistuva henkilökunta. Teos kokoaa yksiin kansiin aihepiirin koko laajuudessaan ja todellisten esimerkkien kanssa (tapausesimerkkejä Accenturelta, Stockmannilta ja Widisysiltä).

– Ote kirjasta

Hyvän perehdyttämisen tunnuspiirteitä / valmennus perehdyttämiseen

Kysymme usein omissa perehdyttäjävalmennuksissamme osallistujilta: ”Millaista on hyvä perehdyttäminen?, Miten se näkyy?” Saamme yleensä hyvin monipuolisia ja kattavia kuvauksia hyvän perehdyttämisen tunnuspiirteistä. Osa vastauksista keskittyy perehdyttämisen laadulliseen kuvailuun ja siihen mitä perehtyjät ovat perehdyttämisestä pitäneet. Tyypillisiä vastauksia ovat: ”Perehdyttäminen vastaa juuri ko. perehdytettävän tarpeita”, ”Perehdyttäminen on vuorovaikutteista”, ”Perehdyttäjä on ammattitaitoinen” tai ”Perehtyjät antavat hyvää palautetta”.

Monet valmennukseen osallistuvien vastaukset hyvän perehdyttämisen tunnuspiirteistä keskittyvät kuvailemaan sitä, mitä perehtyjät oppivat tai oivaltavat perehdyttämisen kuluessa. Tyypillisiä vastauksia ovat: ”Perehtyjät todella oppivat” tai ”Perehtyjät ryhtyvät aktiivisesti itse kyselemään lisää”, ”Perehtyjät saavat kokonaiskuvan omasta työstään, työyhteisöstään ja organisaatiostaan” tai ”Perehtyjät tietävät mistä löytää lisätietoa”.

Usein valmennukseen osallistuvien kertomista hyvän perehdyttämisen tunnuspiirteistä keskittyvät kuvailemaan millaista toiminnan muutosta perehdyttäminen saa aikaan. Tyypillisiä vastauksia ovat: ”Perehtyjät toimivat jatkossa työssään ja työyhteisössään itsenäisesti”, ”Perehtyjät hankkivat jatkossa itse lisätietoa” tai ”Perehtyjät toimivat työyhteisöidensä aktiivisina jäseninä”.

Harvemmin tuodaan esiin hyvä perehdyttämisen koko työyhteisölle tai vielä harvemmin sen koko organisaatiolle tuottamia vaikutuksia. Tällaisia työyhteisökohtaisia hyvän perehdyttämisen tunnuspiirteitä ovat esimerkiksi: ”Koko työyhteisö tehostaa toimintatapaansa” tai ”Hyvä perehdyttäminen saa koko työyhteisön tarkastelemaan ja kehittämään toimintaansa”. Organisaatiokohtaiset vaikutukset näyttäytyvät taloudellista voittoa tavoittelevissa organisaatioissa viimekädessä liiketaloudellisina vaikutuksina ja kaikissa organisaatioissa organisaation perustehtävän tukemisena tai vaikkapa toiminnan laadun ylläpitämisenä ja kehittämisenä. Nämä asiat nähdään ehkä liian kaukaisina asioina hyvän perehdyttämisen tunnuspiirteiksi. Niitä tuodaan kyllä silloin voimakkaasti esiin, kun kysytään perehdyttämisen hyötyä.

– Kirjan esittely

Perehdyttämistä pidetään kiistatta tärkeänä osana työssä onnistumista. Hyvän perehdyttämisen nähdään tuovan etuja sekä tulokkaalle, vastaanottavalle työyhteisölle että koko organisaatiolle. Perehdyttäminen voidaan nähdä kapeasti tulokkaan opastamisena ja sopeuttamisena työtehtäviinsä. Yhä useammin se nähdään kuitenkin kehittymismahdollisuutena koko työyhteisölle ja organisaatiolle. Tulokkaan osaamista ja näkökulmia halutaan hyödyntää jo perehdyttämisvaiheen aikana.

Perehdyttämisen pelikentällä -kirjassa tarkastellaan perehdyttämistä laajasti, aina lainsäädännöllisistä vaatimuksista yksittäisen perehdyttämistilanteen onnistumisen edellytyksiin. Kirjoittajat liittävät perehdyttämisen organisoinnin ja suunnittelun osaksi yritysten ja organisaatioiden menestyskonseptia. Perehdyttämistä ei voi eikä kannata kopioida, vaan se on luotava osaksi organisaation tapaa menestyä markkinoilla tai toteuttaa perustehtäväänsä.

Perehdyttämisen osallistuu monia toimijoita. Teoksessa käsitellään esimiesten, perehtyjien, henkilöstöammattilaisten, vastaanottavien työyhteisöjen sekä nimettyjen perehdyttäjien näkökulmia perehdyttämiseen. Vaikka yrityksen perehdyttämisen rakenteet olisivatkin tarkkaan mietittyjä ja kunnossa, onnistunut perehdyttäminen todentuu viime kädessä yksittäisissä perehdyttämistilanteissa. Teos on kirjoitettu kaikille perehdyttämisen kehittämiseen, suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuville. Se sopii erityisesti esimiehille, henkilöstöammattilaisille sekä jokaiselle käytännön perehdyttämistyötä tekevälle.

-- Tekijät

Päivi Kupiaksella on pitkä kokemus perehdyttäjien, kouluttajien ja muiden ohjaustyötä tekevien valmennuksesta. Hän on aikaisemmin kirjoittanut mm. kirjan Kouluttajana kehittyminen. Päivi Kupias on koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri ja työnohjaaja. Hän työskentelee omassa yrityksessään (www.kupiaskehityspalvelut.fi).

Raija Peltola on toiminut rahoitusalalla esimies- ja asiantuntijatehtävissä useiden vuosien ajan. Hän on koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti ja työnohjaaja. Nykyään Raija Peltola kouluttaa ja valmentaa sekä esimiehiä että asiantuntijoita omassa yrityksessään (www.johtamisluotsi.fi).

–

» Harjoituksia ja lisämateriaalia: http://www.kehittyminen.fi/
» Tilaa teos verkkokaupasta

Uusi mediakulttuuri muuttaa oppimista

Reijo Kupiainen ja Sara Sintonen ovat kirjoittaneet yhdessä mediakasvatuksen perusteoksen Medialukutaidot, osallisuus, mediakasvatus (Gaudeamus 2009, Palmenia-sarja). Teoksessa paneudutaan medialukutaidon käsitteeseen ja hahmotellaan mediakasvatuksen mahdollisuuksia luoda ja kehittää kriittisiä nykykulttuurin luku- ja ajattelutapoja. Medialukutaito on luonteeltaan sosiaalista ja sisältää muutakin kuin passiivisen luetun omaksumisen ja arvioimisen taidon. Digitaalisen ajan mediakulttuuriin kuuluu voimakkaasti oma osallistuminen ja tuottaminen – ihmiset jakavat kokemuksia ja tuottavat identiteettiä erilaisissa virtuaalisissa yhteisöissä.

“Olemme itse asiassa vasta astuneet digitaalisen kulttuurin kynnykselle. Tulevaisuudessa esimerkiksi koulusuunnittelussa voidaan moniaistisuus ottaa enemmän huomioon, jolloin koulu oppimisen tilana ja paikkana yhä monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa palvelisi kenties vielä paremmin muun muassa erilaisia oppijoita”, Kupiainen ja Sintonen toteavat. “Lapset ja nuoret ovat aktiivisia median vaikuttajia sekä omaehtoista kulttuuria luovia tekijöitä, he eivät ole vain vaikutuksen kohteita.”
Uusi osallistumisen kulttuuri muuttaa myös oppimista ja koulun totuttuja toimintatapoja. “Perinteisesti opettaja on määritellyt oppimistavoitteet ja niiden saavuttamisen keinot. Digitaalisissa ympäristöissä asetelma on toisenlainen. Oppiminen perustuu vastavuoroisuudelle ja yhteistoiminnallisuudelle”, Kupiainen ja Sintonen kirjoittavat. “Mediakasvatus kyseenalaistaa perinteisen käsityksen opettajan ja oppilaan rooleista tiedon siirtäjänä ja tiedon vastaanottajana.”

Medialukutaidot, osallisuus, mediakasvatus -kirjan kirjoittajat kirjoittavat myös digitaalistumisen tuottamasta uudenlaisesta eriarvoisuudesta. “Suurin osa maailman ihmisistä ei ole esimerkiksi koskaan kuullutkaan internetistä. Köyhän etelän ja rikkaan pohjoisen välillä vallitsee digitaalinen kuilu.”

– Teoksen kirjoittajat

FT Reijo Kupiainen on mediakasvatuksen lehtori Lapin yliopistossa (virkavapaalla) ja Suomen Akatemian tutkijatohtori Tampereen yliopistossa. Kupiainen on toiminut mediakasvatuksen opettajana ja tutkijana eri yliopistoissa ja tehnyt käytännön mediakasvatustyötä päiväkodeissa ja kouluissa.

MuT Sara Sintonen on yliopistonlehtori Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitoksella. Hän on taidekasvattajataustainen opettajankouluttaja ja mediakasvatustutkija. Sintonen toimii tällä hetkellä Mediakasvatusseuran hallituksen puheenjohtajana.

– Kirja

Reijo Kupiainen & Sara Sintonen
Medialukutaidot, osallisuus, mediakasvatus
Nidottu, 196 sivua. Gaudeamus 2009, Palmenia-sarja.
Suositushinta 29 €
» Tilaa teos verkkokaupasta

Nykyistä mediakulttuuria kutsutaan osallisuuden kulttuuriksi, jossa ihmiset tuottavat ja jakavat omia kokemuksiaan ja mediakertomuksiaan muun muassa blogeina ja YouTubessa. Medialukutaidot, osallisuus, mediakasvatus esittelee digitaalisen tarinankerronnan menetelmän pedagogisena tapana, jolla pyritään osallistamaan ja valtauttamaan lapsia, nuoria ja aikuisia. Teos soveltuu kasvatus- ja viestintäalan opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden sekä kaikkien käytännön mediakasvattajien käyttöön.

– Sisällys

Johdanto
Kohti uutta aikakautta
Medialukutaito ei kehity ilman medioita

Lukutaito
Lukutaito ja teknologia
Sosiokulttuurinen lukutaitokäsitys
Lukutaidon alueet ja paikat
Lukutaidon dilemma
Lukutaidon ulottuvuuksia
Mitä kriittisyys on?
Vahva lukutaito
Lukutaidon muutokset
Lukutaitokuilu
Multimodaalinen lukutaito
Populaarin lukutaito
Uudet lukutaidot

Medialukutaito
Mediateksti lukemisen kohteena
Brittiläisen mediakasvatuksen avainaspektit
Medialukutaidon kognitiivinen malli
Mediasisältö
Mediateollisuus
Mediavaikutukset
Todellisuus
Itse
Kriittinen medialukutaito
Sosiokulttuurinen medialukutaidon malli
Digitaalisia tarinoita
Digitaalinen tarinankerronta
Käsikirjoittaminen jakertoja­äänen tekstin laatiminen
Kuvakäsikirjoittaminen, kolmen tason kokoaminen
Ohjaajan rooli
Digitaalisen tarinankerronnan
soveltaminen mediakasvatukseen

Osallisuuden kulttuuri ja kasvatus
Medialukutaito fokaalisena käytäntönä
Sosiaalisesti vastuullista kuvittelua

– Arvioita

“Kirjan vahvuus on ylittää mustavalkoinen suhtautumistapa. Digitaalinen media voi yhtä lailla edistää avoimuutta, osallisuutta ja demokratiaa kuin toimia tehokkaana manipulaation ja vallan välineenä vääriin käsiin joutuessaan.” — Pekka Wahlstedt, Opettaja 21/2009

– Verkossa

» http://www.facebook.com/group.php?gid=58931364424
» http://www.mediakasvatus.fi/
» http://tuhatsanaa.net/mediakasvatus_ja_medialukutaidot_kupiaisen_ja_sintosen_tapaan

Lapset ja nuoret viettävät yhä enemmän aikaa verkossa eli internetissä. He oppivat verkosta tietoja, taitoja, sosiaalisia suhteita, ystävyyttä, pettymyksiä, maailmankatsomusta ja moraalia. Sosiaalipsykologi, VTT Janne Matikainen on perehtynyt nuorten toimintaan verkossa ja kirjoittanut aiheesta kirjan Verkko kasvattajana – Mitä aikuisen tulisi tietää ja ajatella verkosta? (Gaudeamus 2008, Palmenia-sarja).

Entisaikaan kasvatuksen tukipilareita olivat koti, koulu ja kirkko, jotka ovat menettäneet auktoriteettiasemansa kasvattajina. Matikaisen mukaan kasvatus on murroksessa. “Kasvatusvastuu siirtyy vapaa-ajan epämuodollisille kasvattajille, kuten medialle, populaarikulttuurille ja verkolle.”

Lasten vanhempien ja muiden kasvattajien haasteena on verkkoaikana varsinkin se, että lapset tietävät verkosta paljon enemmän kuin vanhempansa. He saattavat myös tehdä verkossa sellaista, mistä vanhemmat eivät tiedä mitään. Esimerkiksi pelit ovat parhaimmillaan virikkeellistä, mukavaa ajanvietettä, heikoimmillaan täynnä väkivaltaa ja rasistisia asenteita. Sama koskee identiteetin rakentelemista ja ystävyyssuhteiden solmimista IRC-Galleriassa tai YouTubessa, kuten viimeistään koulusurmat Suomessa ovat osoittaneet.

Matikainen painottaa kirjassaan, että verkko ei ole pelkkiä sisältöjä vaan paikka, jossa kohdataan toisia, jutellaan ja ollaan yhdessä. Verkkoon onkin siirtynyt muusta lasten ja nuorten elämästä tuttuja ilmiöitä, myös ikäviä, kuten kiusaaminen. Verkkokiusaaminen eroaa muusta kiusaamisesta etenkin siinä, että se on julkisempaa.

Verkko kasvattajana -kirja antaa verkkoajan aikuisille paljon tarpeellista tietoa. Matikainen kirjoittaa muun muassa verkossa tarvittavista uusista luku- ja kirjoitustaidoista. Kirjassa on mukana myös laaja sanasto verkkoon liittyvistä käsitteistä ja ilmiöistä.

– Tekijä

Janne Matikainen on sosiaalipsykologi ja valtiotieteiden tohtori. Hän työskentelee tutkijana ja opettajana Helsingin yliopistossa. Matikainen on tutkinut verkkoon, verkkoviestintään ja verkko-opetukseen liittyviä ilmiöitä yli kymmenen vuoden ajan.

– Kirja

Janne Matikainen
Verkko kasvattajana – Mitä aikuisen tulisi tietää ja ajatella verkosta?
ISBN 978-951-570-767-3, nidottu, 200 sivua. Gaudeamus 2008, Palmenia-sarja.
» Tilaa kirja verkkokaupasta

Lapset ja nuoret viettävät yhä enemmän aikaa verkossa. He oppivat tietoja ja taitoja, solmivat sosiaalisia suhteita, ystävystyvät, kokevat pettymyksiä, rakentavat maailmankatsomustaan ja omaksuvat moraalisääntöjä. Verkkoa voidaan pitää yhtenä kasvattajana kodin, koulun, ystävien ja median rinnalla. Aikuiset ovat kuitenkin usein tietämättömiä siitä, mitä verkossa tehdään, mitä siellä tapahtuu ja millainen kasvuympäristö verkko on.

Näkökulma on verkossa, sen ilmiöissä ja piirteissä. Erityisesti käsitellään kasvatuksen näkökulmasta yhteisöjä, identiteetin rakentumista sekä vuorovaikutuksen luonnetta verkossa. Teos tarkastelee verkon osana laajempaa yhteiskunnalliseen kehykseen, sillä sähköisten verkkojen kehitys on keskeinen osa globalisoituvaa ja teknologisoituvaa maailmaa. Verkko kasvattajana avaa myös laajempia näkökulmia siitä, mihin verkko liittyy ja mihin verkko opettaa ja kasvattaa.

Teos on tarkoitettu kaikille kasvattajille, erityisesti kasvatuksen ammattilaisille ja kasvattajaksi opiskeleville. Se soveltuu oppikirjaksi ammattikorkeakouluissa, korkeakouluissa ja yliopistoissa.

”Ensimmäiset lapsuusvuodet ovat tärkeitä. Monet niistä vietetään suureksi osaksi päiväkodissa. Siksi ei ole yhdentekevää, mitä päiväkodissa tapahtuu.” Marjatta Kalliala paneutui tutkimuksessaan pienten lasten elämään päiväkodissa. Tutkimus ilmestyy nyt kirjana Kato mua! Kohtaako aikuinen lapsen päiväkodissa? (Gaudeamus 2008).

Päiväkodissa on lukuisia tilanteita, joissa aikuinen voi päättää, vetäytyykö hän vai hakeutuuko vuorovaikutukseen lasten kanssa. Kallialan kirjan nimeksi valikoitunut Kato mua! on yksinkertainen mutta tärkeä pyyntö, joka ei suinkaan aina tule huomioiduksi pienten lasten arjessa. ”Lapsi haluaa näyttää ja tulla nähdyksi”, Kalliala kirjoittaa. ” Kun aikuinen katsoo ja näkee mitä lapset tekevät ja mitä tekeminen heille merkitsee, hän voi paremmin vastata heidän tarpeisiinsa.”

Kato mua! -kirja on osa laajempaa Kengu-Ru-hanketta, jonka tarkoituksena oli parantaa alle kolmivuotiaiden hyvinvointia päiväkodissa. Kalliala osallistui päiväkotien arkeen ja teki tarkkoja havaintoja yhdestätoista alle kolmivuotiaiden ryhmästä. Kuuden ryhmän henkilökunnalle Kalliala kävi pitämässä leikkikoulutusta, ja ryhmissä kokeiltiin myös omahoitajakäytäntöä. Kokemukset olivat rohkaisevia: mikäli päiväkodin aikuisten lähtökohtaiset taidot ja motivaatio olivat riitt ävät, melko kevyellä puutt umisella pystytt iin parantamaan heidän sensitiivisyytt ään ja aktivointitaitojaan.

Suomalaisen päivähoidon taso osoitt autui tutkimuksessa hyvin kirjavaksi. Osa päiväkotien aikuisista kohteli lapsia eläytyvän ymmärtävästi, kunnioitt avasti, lämpimästi ja innostavasti. Lapset olivat turvassa ja saivat huomiota. Kalliala kohtasi päiväkodeissa kuitenkin myös niin heikkoa toimintaa, että päällimmäiseksi jäi mieleen raskas huoli ryhmien lapsista. Passiivisesti ja välinpitämätt ömästi lapsia silmäilevien kasvatt ajien ja huonosti toimivien ryhmien toimiin olisi syytä puutt ua. ”Pettääkö rohkeus silloin, kun lapsia pitäisi suojella epäystävällisesti ja epäammattimaisesti käyttäytyviltä aikuisilta?”, Kalliala kysyy. Muutamissa hänen seuraamissaan ryhmissä selvisi lähinnä, ”miten vähällä päiväkodissa voi päästä, kun karistelee lapset kannoiltaan aina kuin suinkin voi”.

Yhtenä ongelmana on ohjeistusten, arviointikriteerien ja -käytäntöjen puutt eellisuus suomalaisessa päivähoidossa. ”Kun ei ole selkeää kuvaa siitä, mihin pitäisi pyrkiä, eikä kriteereitä sen arvioimiseen, millä tasolla nyt ollaan, asioihin on vielä vaikeampi puutt ua kuin työyhteisöissä, joissa kyllin hyvä taso on selkeästi määritelty”, Kalliala toteaa. Kato mua! valaa myös uskoa mahdollisuuksiin parantaa pienten lasten arkea. ”Päiväkodeissa voidaan päätt ää, miten lapset kohdataan. Jo tänään voidaan päätt ää tehdä toisenlaisia
tekoja.”

Mari istuu korituolissa ja selaa kansiota. Tatu huutaa innoissaan: ”Täällä on kärpänen, tuu kattomaan!” Mari vastaa tulevansa ihan pian, panee kiirehtimätt ä pois mappinsa ja menee Tatun luo. ”Se on leppäkerttu tai joku sen sukulainen, viedään se ulos.” Tatu katsoo tarkkaavaisesti, miten Mari ott aa leppäkertun käteensä ja ojentaa omaa kätt ään kohti Maria. Tämä siirtää leppäkertun Tatun kädelle ja sitt en lähdetään yhdessä saatt amaan sitä ulos. Nett a liitt yy juhlallisesti etenevään kulkueeseen, ja Pirkolle kerrotaan ohimennen, mistä on kysymys.
* * *
Irma lukee pupukirjan vakaasti alusta loppuun välitt ämätt ä siitä, ett ä Viljami lähtee pois ja Iisakin irtaantuu hyvin nopeasti. Kesken sadun Irman kylkeen tulee kuitenkin toinen tytt ö, joten itsekseen Irman ei tarvitse lukea. Hän suoltaa tekstiä ilmoille teknisesti kuin heikkolaatuinen satukasetti ja tuntuu sanovan lapsille ”ota tai jätä”.

(Elämää päiväkodeissa; otteet Marjatta Kallialan Kato mua! -kirjasta.)

– Kirja

Marjatta Kalliala
Kato mua! Kohtaako aikuinen lapsen päiväkodissa?
ISBN 9789524950527, nidottu, 326 sivua. Gaudeamus 2008.
» Tilaa kirja verkkokaupasta

Monen aikuisen on vaikea antautua intensiiviseen vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Varhaiskasvatuksen laatu on hyvin vaihtelevaa, ja se heittelehtii toisinaan silloinkin, kun henkilökunta pysyy samana. Marjatta Kalliala osoittaa kuitenkin tässä teoksessa rohkaisevasti, että uusi tieto ja aikuisen toiminnan arvioiminen voivat käynnistää myönteisen muutoksen.

Teos haastaa päiväkodin aikuiset näkemään tekojensa jäljet lapsissa. Kuinka aikuinen voi tavoittaa lapsen kokemuksen – ei vain sitä, mitä lapsi tekee, vaan myös sen, mitä tekeminen hänelle merkitsee? Kirja soveltuu yliopistojen varhaiskasvatusyksiköiden käyttöön ja muuhun varhaiskasvatuksen koulutukseen sekä kaikille niille, joiden mielestä pienten lasten näkökulma on tärkeä.

FT Marjatta Kalliala on lastentarhanopettaja, joka työskentelee lehtorina Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitoksella. Hän on varhaiskasvatuksen asiantuntija, joka on erityisesti ja laajasti kiinnostunut leikistä. Hänen tutkimuksilleen on ominaista monitieteinen lähestymistapa, jossa kulttuurintutkimuksen näkökulma yhdistyy kasvatustieteelliseen.

What might be the future challenges facing European teaching, teacher education and its future qualitative reforms? This thematically structured publication is a collection of different contributions that deal with these questions and topics related to them. The authors discuss the European challenges for teacher education, the heritage of European civilisation and democracy in education, future language education and the vital but unresolved question of entrepreneurship education, entrepreneurial or enterprising teaching and learning. One of the topics is also the Finnish teacher-education system which is discussed from a national perspective. To put it briefly, the authors of Facing the Future do not want to give any final word on the issues and challenges discussed here.

This thematic and dialogic publication is rather a cooperative step and an introduction to wider, deeper and – as we teacher educators would have it – even more motivated, specific discussion and development work in the endless field of teacher education in the European Union, as well as elsewhere.
– Teos / Title

Jyrki Loima (toim.)
Facing the future. Developing teacher education
Nidottu, 189 sivua. Gaudeamus 2008, Palmenia-sarja. / PB, 189 pages.  Gaudeamus 2008, Palmenia.
Suositushinta 33  € / Retail price 33 €
» Tarkasta saatavuus ja tilaa teos verkkokaupasta
» Do you wish to order a copy abroad? Please, email us at info@gaudeamus.fi

– Sisällys / Contents

THE FUTURE AND TEACHING
Challenges for Education / Kauko Hämäläinen & Jouni Välijärvi
Distinctive Highlights of Finnish Teacher Education / Pertti Kansanen

ACTIVE CITIZENSHIP – A CHALLENGE?
The Promotion of Citizenship and Civic Activity Hinges on Attitude / Jukka Rantala
Towards the New Equilibrium – Citizenship Education in the European Union / Pauli Arola

SOME LINGUAL PARA DIGMS AND COMPETENCES FOR THE FUTURE
Making the Future Happen in Language Education- from Type Tasks to Transformative Action / Raili Hilden
Communicative Oral Practice in the Foreign Language Classroom – Methodological Challenges / Pirjo Harjanne
LinE – Developing European Competence for Future Teachers / Marja K. Martikainen

TO TEACH OR NOT TO TEACH? ENTREPRENEURSHIP EDUCATION
A Th eoretical Framework for Teaching and Learning Entrepreneurship / Paula Kyrö
Curricula and Entrepreneurship – Possibilities, Alternatives and Obstacles / Jyrki Loima

Esikoululaiset pitivät sekä aikuisjohtoisista oppimistuokioista että leikkimisestä. Monet lapset kuitenkin toivoivat leikille lisää aikaa. Jo aikaisemmista tutkimuksista on selvinnyt, ett ä vapaa leikki kehittää lasta hyvin monipuolisesti: leikissä kehittyy esimerkiksi lapsen kyky asettaa tavoitteita. ”Jotta leikki voisi kehittää lasta monipuolisesti, olennaista on, että sille järjestetään runsaasti aikaa”, Rusanen toteaa.

Lasten ja vanhempien mielipide pitäisi Rusasen tutkimuksen valossa ottaa huomioon vakavasti esiopetustoimintaa muuttavasta näkökulmasta. Esiopetuksen haasteena on opetuksen joustavuuden lisääminen. Aikuisjohtoisen toiminnan ja vapaan leikin välistä suhdetta ja kestoa pitäisi
pohtia nykyistä enemmän yhdessä vanhempien ja lasten kanssa. Myös itse pedagogiikkaa voidaan kehittää nykyisestään. Lapsen suurta innostusta leikkiä voidaan hyödyntää aikuisjohtoisten oppituokioiden yhteydessä nykyistä enemmän ja jätt ää esikoulukirjat vähemmälle. Aikuisjohtoisten oppituokioiden sisällä myös lasten persoonallisille aloitt eille pitäisi antaa nykyistä enemmän tilaa. Lapsia ja aikuisia pitäisi myös rohkaista ilmaisemaan näkemyksiään.

Rusanen selvitti tutkimuksessaan, osasivatko lapset hyödyntää esikoulussa opittua tietoa muuallakin kuin itse oppimistilanteissa. Vaikka lapset puhuivatkin esikouluasioista kotona vanhempiensa kanssa, kukaan
tutkimuksessa haastatelluista lapsista ei pystynyt vakuuttavasti kertomaan, kuinka he käyttivät ja sovelsivat esikoulussa opittua esikoulun ulkopuolella. Monet lapset kuitenkin uskoivat, että tietoja tarvitaan tulevaisuudessa: ”No koulussa tietenkin”, kuten eräs esikoululainen vastasi.

Esiopetus lapsen silmin sisältää runsaasti esimerkkejä tutkimuksessa haastateltujen esikoululaisten mielipiteistä. ”Lapsiltakin voi oppia paljon, jos kuuntelee heidän näkemyksiään ja niiden perusteluja”, Rusanen kirjoittaa. ”Kun sääntöjä laativat sekä koti ett ä esikoulu, lapsi saatt aa jäädä yksin
ratkaisemaan sääntöjen ristiriitoja.”

Haastattelija: No miten tuo huovutustyö? Tykkäsitkö sinä siitä?
Paavo: Joo.
H: Tykkäsit siitä? Millä tavalla tykkäsit siitä? Mikä siinä oli kivaa?
Paavo: Kun mä pistin liikaa saippuaa.
H: Mitä tapahtui?
Paavo: No siitä tuli hieno. Siitä tuli hirveen puhdas.
H: Joo. Mitäs aikuiset sanoi?
Paavo: Ei paljon mitään.
H: Siitä tuli hirveen puhdas, kun pistit liikaa saippuaa. Se oli hauskinta siinä?
Paavo: Joo.
H: Tuliko siitä hyvä.
Paavo: Joo.
H: Voit sä äidille antaa sen?
Paavo: Joo… Siitä tulee pannulappu.
(Ote teoksessa käytetystä esikoululaisten haastatteluaineistosta. Kaikkien haastateltavien nimet on kirjassa muutettu.)

–
Tekijä
Kasvatustieteen tohtori Erja Rusanen toimii yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston Avoimessa yliopistossa. Hänen aiempi tutkimustyönsä liittyy alle kouluikäisten lasten päivähoidon kasvatuskäytäntöjen kehittämiseen.

__
Kirjan tiedot:
Erja Rusanen: Esiopetus lapsen silmin
ISBN 9789515707574, nidottu, 292 sivua, ilmestynyt 2008. Palmenia-sarja.
» Tilaa teos verkkokaupasta

Koulutien alkuvaiheet ovat lapselle jännittävää ja haastavaa aikaa. Mutta tiedämmekö, miten kuusivuotias oppii? Pitäisikö opetuksen sisältää enemmän elämyksiä? Mikä on itsereflektiivisten taitojen merkitys oppimisessa? Tiedon transferoitumista voitaisiin ehkä edistää ottamalla paremmin huomioon lasten omat ajatukset opetuksen suunnittelussa. Tämä voisi jopa muuttaa ylipäänsä ajatuksiamme pedagogiikasta.

Kirja perustuu tapaustutkimukseen, jonka tarkoituksena oli selvittää lasten kokemuksia esikoulusta ja omasta oppimisestaan. Heidän puhettaan analysoidaan oppimisteoreettisesta ja kehityspsykologisesta näkökulmasta. Kirjassa on runsaasti lasten kaunistelemattomia mielipiteitä ja oivaltavia näkemyksiä. Kirja on tarkoitettu sekä esikoulunopettajien koulutukseen että ammattihenkilöstön ja lasten vanhempien käyttöön.

“Maisterin tutkintoa varten opiskelijan on laadittava tutkielma pääaineensa opettajan hyväksymästä aiheesta. Tutkielman tulee osoittaa perehtyneisyyttä tieteelliseen ajatteluun, tarvittavien tutkimusmenetelmien hallintaa, tutkielman aihepiirin tuntemusta sekä kykyä tieteelliseen viestintään. ”
- Opinto-opas

Juha T. Hakala
Uusi graduopas
Melkein maisterin entistä ehompi niksikirja
Gaudeamus 2008. 2. painos 2009.
ISBN 9789524950466. Nidottu, 252 sivua.
Suositushinta 29  €

» Tarkasta saatavuus ja tilaa teos verkkokaupasta
» Katso Löytökorista, onko kirja kustantajan erikoistarjouksessa

Lisäksi esitetään esimerkkejä hyvistä käytännöistä, joissa informaatiolukutaidon opetus on toteutettu opetushenkilöstön ja kirjaston yhteistyönä tai informaatiolukutaidon opetus on integroitu osaksi tutkintoon johtavaa koulutusta.

Kirjoittajat ovat oppimisen tutkimuksen, mediakasvatuksen ja kirjastoalan asiantuntijoita.

– Teos

Anne Nevgi (toim.)
Informaatiolukutaito yliopisto-opetuksessa
Nidottu, 200 sivua. Gaudeamus 2007, Palmenia-sarja.
Suositushinta 28  €
» Tarkasta saatavuus ja tilaa teos verkkokaupasta