Sana “kriisi” tuntuu olevan omiaan jäsentämään nykymaailman menoa. Silloin kun puheena ei ole talous- tai velkakriisi, keskustelu voi kääntyä demokratian kriisiin, ilmastokriisiin tai nurkan takana vaanivaan ruoka- ja vesikriisiin.
Teos pohtii journalismia professiona, tiukasti rajattuna ammattina, jonka hyvän harjoittamisen edellytyksiä on opiskelu yliopistossa ja sen suoma sivistys ja taito.
Seksin mediamarkkinat tarkastelee feministisen ja queer-tutkimuksen näkökulmista nykyisen mediakulttuurin ilmiöitä, joissa yhdistyvät sukupuoli ja seksuaalisuus sekä julkisuus, kaupallisuus ja valta.
Televisio on säilyttänyt asemansa tärkeänä ja suosittuna mediana huolimatta 1900-luvun lopun mediakulttuurin murroksista.
Tietoverkko on itsestään selvä osa useimman suomalaisen jokapäiväistä elämää, elämyksiä, työtä ja vapaa-ajan viettoa. Siitä puhutaan ja siellä puhutaan. Internetistä on tullut netti, se on omaksuttu kulttuurisesti.
Journalismi on 2000-luvun alussa suuressa murroksessa, monien mielestä jopa kriisissä. Sanomalehtien levikit laskevat, televisiokanavien yleisöt pirstoutuvat ja internet haastaa perinteisiä uutismedioita. Myös käsitykset hyvästä journalismista ja toimittajien ammatti-identiteetistä ovat liikkeessä.
Visuaalisuus, estetiikka, leikki, kriittisyys ja osallisuus ovat sanoja, joilla kuvaillaan 2000-luvun länsimaista mediakulttuuria. Puhutaan myös ymmärtämisen aikakaudesta, jossa erityisesti kyky tulkita kuvallista ilmaisua korostuu.
Mitä vastuullisuus merkitsee viestintäalan yrityksille ja niiden liiketoiminnalle? Kantavatko viestinnän ammattilaiset kulttuurista vastuuta?
