Johtuvatko viime aikojen poikkeukselliset sääilmiöt ihmiskunnan toiminnasta vai luonnollisesta vaihtelusta? Miten ilmaston muuttuminen vaikuttaa luontoon, yhteiskuntiin ja ihmisten elämään? Millaisin poliittisin, teknologisin ja kulttuurisin keinoin voidaan hillitä ilmastonmuutoksen etenemistä ja sopeutua elämään uudenlaisessa ympäristössä?
Ilmastonmuutos käytännössä käy läpi tärkeimmät ilmastonmuutokseen liittyvät asiat kansainvälisistä sopimuksista ilmiön luonnontieteellisiin perusteisiin. Se tarkastelee ilmastonmuutoksen merkitystä erityisesti Suomen näkökulmasta, ja teoksessa monet eri kuntien, yritysten ja kansalaisjärjestöjen toimijat kertovat, millaista ilmastotyötä niissä on viime vuosina tehty. Käytännönläheisenä tietopakettina teos soveltuukin sekä oppikirjaksi korkeakouluihin että inspiraation lähteeksi kaikille, joita kiinnostavat maapallomme tila ja mahdollisuutemme vaikuttaa sen tulevaisuuteen.
“Teknologisen, institutionaalisen ja asenteellisen muutoksen tulee olla maailmanlaajuista, ja muutoksen tulee tapahtua etenkin maissa, jotka aiheuttavat eniten päästöjä. Muutoksia vaaditaan myös vähän päästöjä henkeä kohti tuottavissa maissa, sillä suuret hiilivuodot niissä voivat tehdä tyhjiksi vastuullisesti toimivien maiden ponnistelut. Globaalista näkökulmasta on erittäin kyseenalaista, jos edelläkävijät hoitavat päästövähennyksensä tavoilla, joita ne eivät voi suositella muille maille. Tämä koskee erityisesti ydinvoiman runsasta lisärakentamista (…)” — Osmo Kuusi
“Meillä Suomessa lämpötilat nousevat enemmän kuin maapallolla keskimäärin ja sadetta saadaan varsinkin talvella nykyistä runsaammin. Suomen tulevaisuuteen ei kuitenkaan vaikuta eniten se, millaiseksi oma ilmastomme muotoutuu. Paljon pahemmin elämäämme uhkaavat järkyttää ilmastonmuutoksen maailmanlaajuiset seuraukset, kuten inhimilliset kärsimykset kehitysmaissa ja niiden laukaisemat kansainvaellukset.” — Kimmo Ruosteenoja
Baltic 21E -hanke, Crnet Oy, Gaia Consulting Oy, Hämeen ammattikorkeakoulu, Suomen YK-liitto, Suomen ympäristökeskus SYKE sekä WWF Suomi ovat tukeneet tämän teoksen julkaisemista.
“Kirjaa lukee osittain kuin dekkaria. Välillä pelästyy, hetken rauhoittuu kunnes uutta tietoa tulee taas tarjottimella purtavaksi.” — Sirpa Märsylä, Intiim.
–
Kirjoittajat
Piia Aatola, maatalous- ja metsätieteiden maisteri, tutkija, ympäristöekonomia, taloustieteen laitos, Helsingin yliopisto
Mikko Alestalo, filosofian tohtori, johtaja, Ilmatieteen laitos
Jutta Frick, valtiotieteiden maisteri, viestintäpäällikkö, TeliaSonera Finland Oyj
Simo Haanpää, filosofian maisteri, tutkija, Aalto-yliopisto, Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus (YTK )
Teresa Haukkala, valtiotieteiden maisteri, Master of Environmental Management & Responsible Business, viestinnän, ympäristöjohtamisen ja vastuullisen liiketoiminnan asiantuntija, Tampere
Sirkka Haunia, pääneuvottelija, ympäristöministeriö
Pauliina Jalonen, maatalous- ja metsätieteiden maisteri, puheenjohtaja (2008–2010), Dodo ry
Sirkku Juhola, PhD, tutkija, Aalto-yliopisto, Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus (YTK )
Marja Kaitaniemi, erityisavustaja, Euroopan parlamentti
Osmo Kammonen, oikeustieteen kandidaatti, viestintä-, markkinointi- ja yhteiskuntasuhdejohtaja, Neste Oil Oyj
Irma Karjalainen, diplomi-insinööri, tulosaluejohtaja, Seutu- ja ympäristötieto, HSY Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä
Jenni Kauppila, hallintotieteiden lisensiaatti, koordinaattori, Suomen YK-liitto
Jyrki Kettunen, fysioterapeutti ja työnohjaaja, työhyvinvointipäällikkö, TeliaSonera Finland Oyj
Susanna Kivelä, kauppatieteiden lisensiaatti, yliopettaja, liiketalouden koulutusohjelma, Laurea-ammattikorkeakoulu
Johanna Kohl, valtiotieteiden tohtori, erikoistutkija, Teknologian tutkimuskeskus VTT
Kaisa Korhonen-Kurki, valtiotieteiden tohtori, ympäristötutkimuksen koordinaattori, ympäristötutkimuksen ja -opetuksen yksikkö HENVI, Helsingin yliopisto
Juha Kukko, päätoimittaja, CO2-raportti/Benviroc Oy
Osmo Kuusi, filosofian tohtori, tulevaisuudentutkimuksen ja innovaatiotutkimuksen dosentti, Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu; erikoistutkija, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT )
Minna Lammi, valtiotieteiden tohtori, tutkimuspäällikkö, Kuluttajatutkimuskeskus
Anne Larilahti, kauppatieteiden maisteri, kestävän kehityksen johtaja, Nokia Siemens Networks
Paula Lehtomäki, kauppatieteiden maisteri ja valtiotieteiden kandidaatti, ympäristöministeri
Jari Luukkonen, maatalous- ja metsätieteiden maisteri, suojelujohtaja, WWF Suomi
Matti Melanen, tekniikan tohtori, tutkimusprofessori, Suomen ympäristökeskus SYK E
Per Mickwitz, hallintotieteiden tohtori, professori, Tampereen yliopisto & Suomen ympäristökeskus SYK E
Leena Mikkonen-Young, filosofian lisensiaatti, yksikön päällikkö, Seutu- ja ympäristötieto, HSY Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä
Suvi Monni, tekniikan tohtori, johtava asiantuntija, Benviroc Oy
Sirpa Mustonen, filosofian maisteri, toimittaja, Motiva Oy
Tero Mustonen, yhteiskuntatieteiden tohtori, tutkija, Osuuskunta Lumimuutos
Aleksi Neuvonen, filosofian maisteri, puheenjohtaja (2005–2007), Dodo ry
Markku Ollikainen, valtiotieteiden tohtori, ympäristöekonomian professori, taloustieteen laitos, Helsingin yliopisto
Pia Outinen, diplomi-insinööri, projektipäällikkö, EkoKotka-hanke/Kotkan kaupunki
Sanna Ovaska, hallintotieteiden maisteri, projektipäällikkö, ILMANKOS -projekti/Ekokumppanit Oy
Jukka V. Paatero, tekniikan tohtori, opettava tutkija, Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu
Lasse Peltonen, hallintotieteiden tohtori, erikoistutkija, tutkimuskoordinaattori, Suomen ympäristökeskus SYK E
Tuula Pohjola, tekniikan tohtori, toimitusjohtaja, Crnet Oy
Pekka Puistosalo, filosofian maisteri, kehittämispäällikkö, Lohjan kaupunki
Mikko Rask, filosofian tohtori, erikoistutkija, Kuluttajatutkimuskeskus
Pasi Rinne, hallituksen puheenjohtaja, Gaia Group Oy
Liisa Rohweder, kauppatieteiden tohtori, pääsihteeri, WWF Suomi
Henna Rouhiainen, filosofian maisteri, jatko-opiskelija, biologian laitos, Turun yliopisto
Saara Rounaja, yhteiskuntatieteiden maisteri, viestintäpäällikkö (2007–2010), Nokia Siemens Networks
Kimmo Ruosteenoja, filosofian tohtori, tutkija, Ilmatieteen laitos
Ville Satka, diplomi-insinööri, jatko-opiskelija, Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu
Riitta Savikko, hallintotieteiden kandidaatti, projektisihteeri, Suomen YK-liitto
Jukka Seppälä, kauppatieteiden maisteri, johtaja, Metso Oyj
Siru Sihvonen, kauppatieteiden maisteri, Corporate Responsibility Manager, TeliaSonera Finland Oyj
Arja Sinkko, diplomi-insinööri, kehitysinsinööri, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
Leo Stranius, hallintotieteiden maisteri ja ympäristöpolitiikan jatko-opiskelija, pääsihteeri, Luonto-Liitto
Soile Thalén, tiedottaja, Tekes – teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus
Petteri Tolvanen, filosofian maisteri, ohjelmapäällikkö, WWF Suomi
Tero Uusitalo, maatalous- ja metsätieteiden maisteri, lehtori, Biotalouden koulutus- ja tutkimuskeskus, Hämeen ammattikorkeakoulu
Anne Virtanen, filosofian tohtori, tutkijayliopettaja, Biotalouden koulutus- ja tutkimuskeskus, Hämeen ammattikorkeakoulu
**
Sisällys
Johdanto
Anne Virtanen & Liisa Rohweder
1. Mitä ilmastonmuutos merkitsee ja mitä tulisi tehdä? — Anne Virtanen
2. Ilmasto- ja energiapoliittiset tavoitteet Suomessa, Euroopan unionissa ja globaalisti — Anne Virtanen
3. Miten ja miksi ilmasto muuttuu?— Kimmo Ruosteenoja
4. Ilmastonmuutoksen vaikutukset Suomen luontoon— Petteri Tolvanen & Jari Luukkonen
5. Ilmastonmuutos ja talous: hillinnän ja sopeutumisen ekonomiaa ja politiikkaa — Piia Aatola & Markku Olikainen
6. Ilmastonäkökulma kaikkiin päätöksiin – ilmastopolitiikan valtavirtaistaminen — Matti Melanen & Per Mickwitz
7. Ilmastonmuutos ja globaalit yhteiskunnalliset tulevaisuusvaihtoehdot — Osmo Kuusi
8. Ilmastonmuutoksen sosiaaliset vaikutukset — Johanna Kohl
9. Kasvihuonekaasupäästötön energiantuotanto Suomessa — Ville Satka & Jukka V. Paatero
10. Kunnat ilmastovastuun kantajina — Anne Virtanen
10.1 Kasvihuonekaasujen päästöt kunnissa — Juha Kukko & Suvi Monni
10.2 Kunnat ilmastonmuutokseen sopeutumisen kynnyksellä — Sirkku Juhola , Simo Haanpää & Lasse Peltonen
10.3 Ilmastostrategia pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyönä — Irma Karjalainen & Leena Mikkonen-Young
10.4 Lohjan kaupungin ilmasto-ohjelman laatiminen — Pekka Puistosalo & Susanna Kivelä
10.5 Tampereen seudun ILMANKOS kannustaa asukkaita aktiivisuuteen — Sanna Ovaska
10.6 Kotka vastaa ilmastohaasteeseen vuorovaikutteisuudella — Arja Sinkko & Pia Outinen
10.7 Motiva ilmastotalkoissa — Sirpa Mustonen
10.8 Uusiutuvan lähienergian Lapinjärvi — Tero Uusitalo
11. Yritykset ja ilmastomyönteinen toiminta — Anne Virtanen & Liisa Rohweder
11.1 Yritysten ilmastovastuu ja asiakkaiden valinnat — Teresa Haukkala
11.2 Gaian näkökulma: ilmastonmuutoksen hillintä kannattaa — Pasi Rinne
11.3 Nokia Siemens Networks: olemme osa ongelmaa – mutta myös osa ratkaisua — Anne Larilahti & Saara Rounaja
11.4 Kuljetusliikkeen ympäristötyötä kahdentoista vuoden ajan —Tuula Pohjola
11.5 Maanrakennusyrityksen ekotehokkuus strategian kulmakivenä — Tuula Pohjola
11.6 Kirjan ekotase — Tuula Pohjola
11.7 Tulikiven tulisijojen hiilijalanjäljet — Tuula Pohjola
11.8 Päivittäistavarakaupan ympäristötehokkuus — Tuula Pohjola
12. Järjestöt ja kansalaisaktiivisuus vaikuttamisen areenoina — Liisa Rohweder & Anne Virtanen
12.1 Ilmastonmuutoksen hallintaa osallistuvan päätöksenteon avulla — Minna Lammi & Mikko Rask
12.2 WWF:n ilmastotyö: tuloksia kumppanuuksien kautta — Marja Kaitaniemi
12.3 Yksilöt ja järjestöt ilmastonmuutostalkoissa — Leo Stranius
12.4 Ikiroudan mukana katoaa ikiaikaista kulttuuria — Riitta Savikko, Tero Mustonen & Jenni Kauppila
12.5 Vähähiilisen elämän kokeiluja — Pauliina Jalonen & Aleksi Neuvonen
13. Pohdintoja eri toimijoiden roolista ilmastonmuutoksen hillinnässä — Mikko Alestalo
Kirjallisuus
Sanasto
Kirjoittajat
Laatikot
Tietolaatikko 1.1: Voimakkaat kasvihuonekaasupäästöt jatkavat kasvua, Anne Virtanen
Tietolaatikko 2.1: YK:n ilmastosopimuksen osapuolten konferenssit ja tärkeimmät päätökset, Anne Virtanen
Tietolaatikko 2.2: Suomi ja Kioton mekanismit, Anne Virtanen
Tietolaatikko 2.3: Uuden ilmastosopimuksen etsintää Kööpenhaminassa vuonna 2009, Anne Virtanen
Tietolaatikko 2.4: EU:n vuonna 2008 linjaamat ilmastopolitiikan keskeiset tavoitteet, Anne Virtanen
Tietolaatikko 2.5: Tulevaisuusselonteon tavoitteet, Anne Virtanen
Tietolaatikko 2.6: Ilmastonmuutos vaatii toimia maailmanlaajuisesti, Paula Lehtomäki
Tietolaatikko 2.7: Tavoitteena vähähiilinen maailma, Sirkka Haunia
Tietolaatikko 2.8: Teknologia ja markkinavoimat ilmastopolitiikan keinoina, Jukka Seppälä
Tietolaatikko 2.9: Sataprosenttisesti uusiutuvaa energiaa vuonna 2050, Liisa Rohweder
Tietolaatikko 3.1: Ilmakehän koostumus ja kerrokset, Kimmo Ruosteenoja
Tietolaatikko 3.2: Miksi jotkut kasvihuonekaasut ovat tehokkaampia kuin toiset? Kimmo Ruosteenoja
Tietolaatikko 3.3: Ilmastomallien ja sääennustemallien yhtäläisyyksiä ja eroja, Kimmo Ruosteenoja
Tietolaatikko 3.4: Mistä ilmastomallit ovat peräisin? Kimmo Ruosteenoja
Tietolaatikko 4.1: Euroopan linnuston muutosennusteet, Petteri Tolvanen & Jari Luukkonen
Tietolaatikko 6.1: Hillintää ilmassa, Matti Melanen & Per Mickwitz
Tietolaatikko 6.2: Innovaatio- ja teknologiasuuntautunut ilmastopolitiikka, Matti Melanen & Per Mickwitz
Tietolaatikko 6.3: Suomen talousarvioesitys ilmastotavoitteiden näkökulmasta, Matti Melanen & Per Mickwitz
Tietolaatikko 6.4: Ilmastonmuutos ja kestävä kehitys, Matti Melanen & Per Mickwitz
Tietolaatikko 8.1: Ilmastonmuutoksen sosiaaliset vaikutukset ja ilmasto-oikeudenmukaisuus, Kaisa Korhonen-Kurki
Tietolaatikko 10.1: Porvoo edelläkävijänä energiatehokkaan asuinalueen suunnittelussa, Anne Virtanen
Tietolaatikko 10.2: Hiilineutraali kunta ei ole utopiaa, Anne Virtanen
Tietolaatikko 10.3: Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (2002/91/EY), Anne Virtanen
Tietolaatikko 10.4: Kuntien ilmastokampanja, Anne Virtanen
Tietolaatikko 10.5: Ilmastolaskuri toimistojen ja tapahtumien hiilidioksidipäästöjen laskemiseksi, Anne Virtanen
Tietolaatikko 10.7.1: Rakennuksen tai tuotantoprosessin energiakatselmus- ja analyysimallit, Sirpa Mustonen
Tietolaatikko 11.1: Kansainvälisten yritysten näkemyksiä ilmastonmuutoksesta, Anne Virtanen
Tietolaatikko 11.2: Laadukkaampia ja puhtaampia polttoaineita, Osmo Kammonen
Tietolaatikko 11.3: Happipoltolla hiilidioksidi talteen, Soile Thalén
Tietolaatikko 11.1.1: Finnish Business & Society (FiBS), Teresa Haukkala
Tietolaatikko 11.2.1: Joustotyössä aika ja paikka menettävät merkityksensä, Siru Sihvonen & Jyrki Kettunen
Tietolaatikko 11.2.2: Video- ja puhelinneuvottelut tehokäyttöön yrityksissä, Siru Sihvonen & Jutta Frick
Tietolaatikko 12.1: WWF:n Earth Hour – uudenlaista ilmastokampanjointia, Henna Rouhiainen
Tietolaatikko 12.2: Kuluttamisen ilmastovaikutuksia tutkittu, Soile Thalén
Tietolaatikko 12.3.1: Passaa Pakkasen Puolesta, Leo Stranius
Tietolaatikko 12.4.1: Lumimuutos – Snowchange, Tero Mustonen
Tietolaatikko 12.4.2: Ilmastokeskustelun äänettömät äänet kuuluviin, Jenni Kauppila & Riitta Savikko
**
Johdanto
Anne Virtanen & Liisa Rohweder
Ilmastonmuutos on vakava globaali uhka, jonka hillitseminen ja kielteisen vaikutusten vähentäminen vaativat maailmanlaajuista toimintaa. Ilmastonmuutos koskettaa kaikkia maapallon ihmisiä, sillä se vaikuttaa muun muassa veden saantiin, ruoan tuotantoon, helleaaltojen lisääntymiseen ja elinympäristöihin yleisesti. Ilmastonmuutoksella on huomattavia vaikutuksia myös luonnonoloihin, monimuotoisuuteen ja useiden lajien elämisen ehtoihin. Globaali talouskaan ei säästy ilmastonmuutoksen vaikutuksilta, jotka ilman merkittäviä hillintätoimia muodostuvat pitkällä aikavälillä huomattaviksi. Nämä hillintätoimet vaativat kansantalouksilta panostusta ja sijoittamista ilmastovastuulliseen liiketoimintaan ja energiatehokkaan ja energiaa säästävän teknologian kehittämiseen – unohtamatta jo väistämättä tapahtuvan ilmaston lämpenemisen ennakointia ja sopeutumistoimia.
Ilmastonmuutoksen hallinta kuuluu nykymaailmassa keskeisenä osana kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseen. Kestävä kehitys on prosessi, jossa päämääränä on nykyistä kestävämpi tulevaisuus. Kestävä kehitys on yleisesti käytetyn määritelmän mukaan ”kehitystä, joka tyydyttää nykyisten sukupolvien tarpeet vaarantamatta kuitenkaan tulevien sukupolvien mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa” (Yhteinen tulevaisuutemme 1988, 26). Tässä määritelmässä keskeinen näkökulma on ajattelun ja toiminnan tapojen muuttaminen sellaisiksi, että ne mahdollistavat hyvän elämän jatkumisen sukupolvien yli. Ilmastonmuutoksesta keskusteltaessa ylisukupolvisuuden näkökulma on tärkeä, sillä kysymys on ilmiöstä, jota aiheutetaan parhaillaan ja jota ihmiset ovat jo aiheuttaneet useita vuosikymmeniä mutta jonka merkittävimmät seuraukset tulevat mitä todennäköisimmin ilmenemään vasta vuosikymmenten kuluessa ja seuraavien sukupolvien eläessä. Kestävä kehitys vaatii sekä ajallisesti että alueellisesti laaja-alaista näkökulmaa. Kestävään kehitykseen kytketään globaalin vastuun näkökulma,mitä heijastaa jo kestävän kehityksen yleinen sanonta: toimi paikallisesti mutta ajattele maailmanlaajuisesti. Toimintamme vaikuttaa olennaisesti
siihen, miten elämisen ja asumisen ympäristömme muokkautuvat, mutta nykyisin niin tuotannolla kuin kulutuksellakin on globaali ulottuvuus. Tuotteet valmistetaan ympäri maapalloa, ne kuljetetaan kuluttajille kauas syntysijoiltaan, ja käytettävien luonnonvarojen logistiset ketjut ovat laajat. Koska toimimme yhä enemmän globalisoituneessa maailmassa, on kyettävä näkemään paikallisenkin toiminnan laajemmat vaikutukset.
Kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen sekä ilmastonmuutoksen hillintä sen osana vaativat laaja-alaista näkemystä: kokonaisuuksien ja globaalien yhteyksien havaitsemista, pitkän aikavälin tarkastelua sekä kriittistä ajattelua totuttuja toimintatapojamme kohtaan. Tunnistanko oman kulutukseni hiilijalanjälkeen vaikuttavat tekijät? Miten kykenen pienentämään omaa hiilijalanjälkeäni? Yksittäisen kuluttajan teot ovat merkittäviä, mutta vielä tärkeämpiä ovat tuottajien ja päättäjien toimet. Minkälaisia päätöksiä on tehty tuotteiden ilmastovaikutusten vähentämiseksi? Miten ilmastonmuutoksen hillintään pyritään kansallisesti ja globaalisti? Kriittisen ajattelun myötä syntyy uudenlaisia tapoja tarkastella asioita kokonaisvaltaisesti, mikä asettaa vaatimuksia myös kestävämmän tulevaisuuden mahdollistaville poliittisille ja teknisille ratkaisuille.
Miksi ja miten ilmastopolitiikkaa tulee toteuttaa?
Ilmastonmuutos on mahdollisesti suurin maailmanlaajuinen haaste, mitä ihmiskunta on koskaan kohdannut. Asiasta tekee erityisen se, että ongelma on ihmisten aiheuttama. Vaikka ilmasto muuttuu kaiken aikaa luontaisestikin, nykykeskusteluissa kysymys on ennen kaikkea ihmiskunnan toiminnan myötä syntyneestä – fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen aikaansaamasta – ilmaston muuttumisesta. Ilmastonmuutos ja sen vaikutukset tulevat olemaan merkittäviä erityisesti seuraavien vuosikymmenten ja vuosisatojen aikana. Ilmastonmuutos uhkaa taloudellista kasvua ja pitkällä aikavälillä koko yleistä hyvinvointia, ja se vaikeuttaa ihmisten elämää muutokselle herkimmillä alueilla, kuten
joissakin kehitysmaissa ja rannikkoalueilla. Ilmastonmuutokseen ja sen aiheuttajaan eli kasvihuonekaasupäästöihin tulee reagoida niin poliittisin, hallinnollisin, teknisin kuin elämäntavallisinkin keinoin, jotta ilmastonlämpenemistä voidaan rajoittaa ja saavutetaan raja, jossa mahdollisuudet hyvinvointiin säilyvät.
Ilmastonmuutos on olennainen uhka kestävälle taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Onnistuneen ilmastopolitiikan edellytys on yhdistää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteet kestävän kehityksen tavoitteisiin. Tämä vaatii kokonaisvaltaista otetta, jolloin keskeisiksi asioiksi nousevat kehityskysymykset ja siirtyminen vihreään talouskasvuun. Taloudellisen kehityksen tulee tapahtua ilmastovastuullisesti suosimalla vähäpäästöistä ja hiilineutraalia teknologiaa, tuotantoa ja kulutusta. Ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen tulee kytkeä kansallisiin ja kansainvälisiin kehityskysymyksiin sekä kestävän kehityksen strategioihin ja tavoitteisiin.
Ilmastopolitiikka tulee hoitaa vastuullisesti paitsi paikallisesti myös globaalisti, jotta ilmastomuutos ei johdata kehittyviä maita köyhyysloukkuun ja näin poista niitä aikaansaannoksia, joita kansainvälisten kehitystavoitteiden, kuten YK :n vuosituhattavoitteiden, toteuttamisen yhteydessä on saavutettu. Kuten ylipäätään kestävässä kehityksessä, myös ilmastonmuutoksen torjunnassa on otettava huomioon sukupolvien sisäisen ja niiden välisen tasa-arvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden näkökulmat (esim. Rydén 2007). Sukupolvien sisäinen tasa-arvoisuus merkitsee eri alueilla asuvien ja erilaisten väestöryhmien ja yhteisöjen tarpeiden huomioimista sekä ilmastonmuutoksen vaikutusten arviointia ja sopeutumistoimien
määrittelyä erilaisten yhteisöjen näkökulmasta. Sukupolvien välinen tasaarvoisuus puolestaan tarkoittaa, että näkökulman tulee olla ylisukupolvinen eli usean vuosikymmenen päähän ulottuva, jolloin nykypäivän toimenpiteissä tulee ottaa huomioon vaikutukset pitkälle tulevaisuuteen.
Ilmastonmuutoksessa on kysymys myös rahasta: ilmastonmuutoksen aiheuttamat vaikutukset tulevat yhteiskunnille kalliiksi. Esimerkiksi kansainvälisesti tunnetussa Britannian hallituksen neuvonantajan Nicholas Sternin (2006) laatimassa ilmastoraportissa todetaan, että mikäli ilmaston lämpenemistä ei rajoiteta, ilmastonmuutoksen vaikutukset saattavat tulevaisuudessa vastata maailman bruttokansantuotteen vähenemistä viidellä prosentilla vuosittain. Sen sijaan välittömästi ilmastonmuutoksen haasteeseen vastatessa kustannukset kansantalouksien bruttokansantuotteesta ovat vain noin prosentti vuodessa. Puuttumalla ilmastonmuutokseen ajoissa saavutetaan huomattavia säästöjä pitkällä aikavälillä. Ilmastonmuutos merkitsee liikeelämälle myös liiketoimintamahdollisuuksia uudenlaisen ilmastovastuullisen teknologian kehittämisen ja käyttöönoton myötä sekä ilmastopalveluidentarjoamisen muodossa. Liike-elämän kiinnostuessa ilmastonmuutoksen
hillinnästä osana liiketoimintaa, esimerkiksi kehittämällä uutta ympäristöteknologiaa ja ympäristöpalveluita, päästään vihreän talouskasvun (green growth) tielle. Vihreässä talouskasvussa näkemyksenä on, että teknologiset ratkaisut ja ympäristöinvestoinnit tuottavat talouskasvua. Siten ympäristönsuojelua tehostamalla luotaisiin työpaikkoja, vähennettäisiin köyhyyttä ja lisättäisiin hyvinvointia.
Ilmastonmuutoksen hillintää voi lähestyä myös degrowth-lähestymistavan (talouslasku, ei-kasvu, negatiivinen kasvu) kautta. Degrowth-ajattelu on poliittinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen liike, joka vastustaa kulutusta ja kapitalismia ja painottaa ympäristökysymysten tärkeyden ensisijaisuutta. Tämän ajattelutavan keskeinen tavoite on taloudellisen kasvun kutistaminen. Sen ei nähdä vähentävän yksilöiden hyvinvointia, sillä onnellisuuden ja hyvinvoinnin lisäyksen keinoina nähdään muun muassa työn jakaminen, materiaalisen kulutuksen vähentäminen sekä aineettomiin hyvinvoinnin lähteisiin panostaminen. Degrowth-ajattelu on vastakkainen kestävän kehityksen kanssa, sillä vaikka kummassakin tavoitteina ovat ympäristöongelmien hillitseminen ja ympäristön tilan parantuminen, niin kestävä kehitys perustuu talouskasvun ajatukseen ja degrowth-näkökulma kasvun vähentämiseen. Tässä teoksessa lähtökohtana on kestävän kehityksen ajatus, jolloin ilmastonmuutoksen hillintää toteutetaan siten, että se hyödyttää samanaikaisesti sekä ympäristöä, taloutta että hyvinvointia.
Ilmastonmuutos kytkeytyy koko yhteiskunnan toimintaan, ja ilmastopolitiikka puolestaan liittyy kaikkiin politiikan aloihin. Vastaavasti ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävien toimien määrittäminen ei ole sama asia kuin ympäristöpolitiikan toteuttaminen, sisältyyhän ympäristöön paljon muutakin kuin ilmastonmuutos. Ilmastonmuutos kietoo siten monia asioita yhteen vaatien kokonaisvaltaista ja monialaista lähestymistapaa.
Ilmastopolitiikan monet toimijat
Ilmastopolitiikalla on monia eri toteuttajia. Hallinnollisia ilmastopoliittisia ohjauskeinoja ovat kansainväliset sopimukset; EU:n asettamat direktiivit, standardit ja tukijärjestelmät; kansallisesti Suomen asettamat tavoitteet ja keinot, kuten polttoainevero ja vapaaehtoiset energiansäästösopimukset; sekä paikallisesti ja alueellisesti esimerkiksi yhdyskuntarakenteen suunnittelu, julkisen liikenteen ohjaus ja tulevaisuudessa ehkä ruuhkamaksu.Poliittisilla päättäjillä ja hallinnolla on keskeinen rooli erilaisten ohjaavien ja pakottavien normien ja sopimusten sekä taloudellisten ja informatiivisten ohjauskeinojen käyttöönotossa.
Ilmastonmuutoksen ja sen vaikutusten määrittämiseen sekä hillintä- ja sopeutumiskeinojen esittämiseen tarvitaan monialaista osaamista ja kaikkien eri aluetasojen toimijoiden ilmastovastuullisia päätöksiä ja toimintaa. Globaalien ja kansallisten ilmasto- ja energiapoliittisten tavoitteiden määrittäminen on tärkeää, mutta käytännössä nämä laajan tason päätökset konkretisoituvat paikallisesti. Siten maakuntien ja kuntien, yritysten ja järjestöjen sekä yksittäisten kansalaisten aktiivisella toiminnalla on tärkeä rooli laajaalaisten ilmastopoliittisten tavoitteiden toteuttamisessa. Paikalliset kuntatason päätökset ja toimet määrittävät käytännössä sen, millaisen sisällön laajat poliittiset tavoitteet saavat.
Paikallisella tasolla kuntien lisäksi keskeisiin ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävien toimien edistäjiin kuuluu elinkeinoelämä. Vaikka yritykset ovat myös merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajia, ne voivat osallistua ilmastonmuutoksen hillintään usein eri tavoin. Yritys voi ottaa toimintansa liikeideaksi ilmastomyönteisten tuotteiden tai palveluiden tarjoamisen ja muuttaa näin ilmastonmuutoksen hillinnän liiketoiminnaksi. Yritys voi myös korostaa arvoissaan ja strategiassaan ilmastovastuullista toimintaansa sekä laatia ilmastovastuuta korostavan ympäristönhallintajärjestelmän.
Yksittäisten kansalaisten arkikäytännöt ovat merkittäviä ilmastotekoja – joko ilmastonmuutoksen hillinnän puolesta tai sitä vastaan. Kulutuskäyttäytyminen, ostovalinnat sekä tuotteiden elinkaaren pitkittäminen vaikuttavat kaikki myös ilmastonmuutokseen. Suosimalla uusiutuvia luonnonvaroja, uusiokäyttöä sekä ylipäätään säästämällä teemme arkipäiväisiä ilmastotekoja. Ympäristöjärjestöillä on tärkeä rooli kriittisen keskustelun avaajana sekä kansalaisten näkemysten tuojana ilmastopoliittiseen päätöksentekoon. Myös muiden kansalaisjärjestöjen näkökulma on tärkeä, sillä ilmastonmuutos kytkeytyy monilla tavoin muun muassa kehityspoliittisiin kysymyksiin, ihmisoikeuksiin ja nuorisokysymyksiin. Tutkijoilla ja asiantuntijoilla on tärkeä rooli ilmastonmuutostiedon tuottamisessa ja välittämisessä. Ilmastonmuutos ilmiönä vaatii eri luonnontieteen alojen asiantuntijoiden laajaa yhteistyötä. Ilmastonmuutoksen vaikutusten selvittäminen sekä hillinnän ja sopeutumisen keinojen etsintä ja kehittäminen vaativat puolestaan poliittisen ja taloudellisen osaamisen sekä teknillisen, humanistisen ja yhteiskunnallisen tutkimuksen siirtämistäinnovaatioiksi. Tulevaisuudessa hyvin monien eri alojen osaajilla tulisi olla näkemys ilmastonmuutoksesta ja sen hillinnän keinoista. Koulutuksella onkin tärkeä merkitys siinä, miten tulevaisuuden osaajat ottavat ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävät toimet huomioon työssään. Medialla taas on keskeinen rooli ilmastonmuutosta käsittelevän tiedon välittämisessä. Nykyisin tieto joudutaan yhä enemmän rakentamaan monista eri lähteistä, ja tässä työssä tärkeitä välineitä ovat niin sähköiset julkaisut, kirjalliset raportit ja sanomalehdet kuin erilaiset esitykset ja tiedonannotkin. Ymmärrys ilmastonmuutoksesta muotoutuu ja kehittyy jatkuvasti niin tutkimuslaitoksissa kuin arkipäivän keskusteluissakin.
Teoksen sisältö
Tässä teoksessa käsitellään ilmastonmuutosta yleisesti, ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomen luontoon ja yhteiskuntaan sekä ennen kaikkea ilmastopoliittisia tavoitteita ja käytännön toimenpiteitä näihin vastaamiseksi. Teoksessa esitellään hyviä ja innovatiivisia esimerkkejä siitä, miten kunnissa, yrityksissä ja järjestöissä on vastattu ilmastonmuutoshaasteeseen ja etsitty keinoja ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen. Luvussa 1 tarkastellaan ilmastonmuutosta yleisellä tasolla sekä pohditaan, minkälaisia eri ulottuvuuksia ilmastonmuutokseen liittyy. Luku 2 esittelee ilmastopoliittisia toimijoita ja toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi globaalilla sekä EU:n ja Suomen tasolla. Luvut 3–9 käsittelevät
ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia erityisesti Suomessa. Lisäksi luvuissa esitetään ilmastopoliittisia keinoja ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen. Näitä keinoja ovat politiikan kentän uudistaminen toimialakohtaisuudesta
kohti kaikkien ministeriöiden yhteistä linjaa, taloudelliset ohjauskeinot sekä sosiaalipoliittisten toimien huomioon ottaminen ilmastopolitiikan määrittämisessä. Osiossa käsitellään myös ilmastonmuutoksen erilaisia tulevaisuusskenaarioita – minkälaisia mahdollisia tulevaisuuksia on edessä ja minkälaista polkua kulkemalla näihin päästään. Osion viimeinen luku käsittelee hiilidioksidia tuottamattoman energiantuotannon mahdollisuuksia Suomessa.Luvut 10–12 esittelevät kuntien, yritysten ja järjestöjen käytännön keinoja ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen. Osion ensimmäiset esimerkit tulevat kunnista, joissa on tehty ilmasto-ohjelmia, toteutettu monitoimijaista ilmastopolitiikkaa sekä kehitetty uusiutuvan energiantuotannon mahdollisuuksia. Useissa kunnissa keskeinen toimintatapa on ollut osallistaminen, jolloin ”ilmastotalkoisiin” osallistuvat paitsi kunnat hallinnollisina yksiköinä myös kuntalaiset aktiivisina toimijoina. Luvussa 11 esitellään innovatiivisia esimerkkejä yritysten toiminnasta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Osa yrityksistä on tehnyt ilmastovastuusta liiketoimintaa, kun taas osalle ilmastonmuutos on asia, joka tulee ottaa huomioon tuotteiden ja palveluiden teossa ja saattamisessa asiakkaiden käyttöön. Luvun 12 esimerkit kuvaavat järjestöjen ja kansalaisaktiivisuuden roolia ja toimintaa ilmastotyössä. Kirjoituksissa tuodaan esiin eri väestöryhmien ja kulttuurien osallistumisen merkitystä sekä kuvataan, minkälaisin tavoittein ja keinoin ympäristöjärjestöt ovat vastanneet ilmastonmuutoshaasteeseen.
