Quentin Meillassoux: Äärellisyyden jälkeen

Quentin Meillassoux’n Äärellisyyden jälkeen on 2000-luvun painavimpia ja keskustelluimpia filosofisia avauksia. Se haastaa niin mannermaisen kuin analyyttisenkin filosofian kysymyksenasettelut ja osoittaa niiden ihmiskeskeisyyden seuraukset.

Meillassoux esittää teoksessaan, että olemista voi ja pitäisi ajatella sellaisena kuin se on ihmisestä riippumatta. On tunnustettava, että maailmassa on ainoastaan yksi absoluuttinen välttämättömyys: kaikki olemassa olevat asiat ja jopa luonnonlait ovat pohjimmiltaan sattumanvaraisia. Mikä tahansa maailmassa oleva asia voisi olla myös olematta tai olla toisin kuin se juuri nyt on – ja kokonaan ilman syytä. Niinpä filosofien ei tule luovuttaa ontologiaa sen enempää dogmaatikkojen kuin skeptikkojenkaan temmellyskentäksi.

Teoksen tarkoituksena on vakuuttaa lukija siitä, että matematiikalla on ajattelulle ainutlaatuinen merkitys. Kyse ei ole siitä, että matematiikka ikään kuin kuvaisi asiat sellaisina kuin ne ovat – toisin kuin meidän jokapäiväinen kielemme, joka sotkeutuu sanojensa hallitsemattomiin monimerkityksellisyyksiin. Sen sijaan matematiikka voi tehdä ajattelumme kielelle jotain, mitä kieli itse ei voi saada aikaan: muokata totuuden kategoriaa niin että se avautuu kokemuksen ulkopuolelle. Meillassoux’n väitteenä on, että nimenomaan ”matematiikan tarjoaman kiertotien kautta” meidän on mahdollista ajatella tapahtumaa eli sitä, mitä ei voida odottaa tai ennalta laskea.

Äärellisyyden jälkeen kuuluu suureen suosioon nousseen, spekulatiiviseksi realismiksi kutsutun ajattelusuuntauksen avainteoksiin.

”Kaikki todella voi romahtaa – niin puut kuin tähdetkin, niin tähdet kuin laitkin, niin fysikaaliset kuin loogisetkin lait. Eikä tämä johdu siitä, että jokin ylempi laki määräisi kaiken tuhoutuvaksi. Sen sijaan syynä on ylemmän lain puuttuminen, lain, joka kykenisi säästämään tuhoutumiselta tietyn olion, oli se mikä tahansa.”

”Meillassoux vaatii äärellisyyden jälkeiseltä ajattelulta kylmäpäisyyttä, luopumista ’sielun väristyksistä’, niistä subjektiivisista tunnekuohuista, jotka ulkopuoli herättää, mutta hän jättää tulevien töidensä selvitettäväksi, mitä totuus tarkoittaa subjektin kannalta. Tätä Äärellisyyden jälkeen ei juurikaan selvitä, ainakaan systemaattisesti. Toisaalta Meillassoux itsekin korostaa teoksensa luonnetta pelkkänä avauksena: sen on tarkoitus vain ’vakuuttaa, että ajattelun absolutisoivan merkityksen löytäminen on paitsi mahdollista myös polttava tehtävä’.”
Ari Korhonen / Suomentajan jälkisanat

Sisällys

Kirjoittaja

Quentin Meillassoux (s. 1967) kuuluu nuoremman polven ranskalaisfilosofien kärkinimiin. Vuonna 2006 ilmestynyttä teosta Äärellisyyden jälkeen pidetään yhtenä tärkeimmistä puheenvuoroista viime aikoina käydyssä keskustelussa luonnontieteiden, filosofian ja humanististen oppialojen välisistä suhteista.

Laita hyvä kiertämään: