Saara Bäck ym. (toim.): Itämeren tulevaisuus

Miksi Itämeri pilaantuu? Mikä on Itämeren arvo? Miksi Itämeren kansainvälinen suojelu ontuu? Mitkä ovat ratkaisut Itämeren pelastamiseksi?

Suojelu ei ole helppo tehtävä: Itämeren huono tila on yleisesti tiedossa, mutta silti yhteinen, monitieteinen keskustelu Itämeren suojelun keinoista on puuttunut. Itämeren tulevaisuus tuo esille eri tieteenalojen tutkijoiden näkemyksiä ja mielipiteitä Itämerestä ja sen tilan parantamisesta. Se tarjoaa uusia näkökulmia keskusteluun Itämeren paremman tulevaisuuden puolesta.

Teos oli Tieto-Finlandia -ehdokkaana 2010.

”Suhteeni Itämereen on kuin suhde elävään olentoon. Näen sen kärsimykset ja tuskan. Se kamppailee sairauksissaan, kouristelee ja voi huonosti. Se toteuttaa yhä kutsumustaan, maailmanhistoriallista tehtäväänsä valtavan suuren alueen elintärkeästä vesistöjen ylläpidosta ja puhdistuksesta, mutta ei voi ymmärtää ihmistä, joka toimii tätä tehtävää vastaan, haluten tappaa meren ja tuhota samalla oman elinympäristönsä ja hyvän elämän edellytyksensä, joista Itämeri on huolehtinut.”
— Antti Tuuri

Itämeren suojelun teesit

1.    Itämeri on arvokas.
2.    Itämeren pilaantuminen on yhteiskunnallinen ongelma.
3.    Tarvitaan sitova Itämeren suojelusopimus.
4.    Rantavaltioiden kansallinen suojelupolitiikka on ollut tehotonta, koska poliittinen tahto puuttuu.
5.    Sosialismin perintö vaikeuttaa Itämeren suojelua.
6.    Itämeren suojelu edellyttää julkisuutta, demo­kratiaa ja kansalaisten aloitteellisuutta.
7.    Maatalouden ravinnekuormituksen rajoittamiseen on löydettävä tepsivät keinot.
8.    Itämeren monimuotoisuuden suojelu edellyttää luovia ratkaisuja.
9.    Itämeren liikenteen riskit ja kuormitus on saatava hallintaan.
10.    Ilmastonmuutos edellyttää Itämeren suojelun pikaista tehostamista ja tutkimuksen lisäämistä.
11.    Itämeren suojeluun on luotava toimiva hallintakäytäntö.

Sisällys

Saatteeksi

ARVOKAS ITÄMERI
1 · Ihminen ja Itämeren arvo
2 · Vedenalaiset maisemat – merenpohjan monimuotoisuuden kuvaajat
3 · Mitä hyötyä on biodiversiteetistä?

Suhteeni mereen · Antti Tuuri

ITÄMERI ONGELMIEN MERI
4 · Miksi Itämeri rehevöityy?
5 · Rehevöitymiskäsitysten historiaa
6 · Miksi maatalouden ravinnekuormitusta on vaikea hallita?
7 · Ilmastonmuutoksen monimutkaiset vaikutukset
8 · Kalakannat – ihmisen ja luonnon noppapeli
9 · Vieraslajit – rasite vai rikkaus?
10 · Myrkkymeren tila ja tulevaisuus: pahin on ohi, vai onko?
11 · Itämeren öljykuljetusten riskipeli

UUSIANÄKÖKULMIA VANHOIHIN ONGELMIIN
12 · Miten vertailla Itämeren suojelun kustannuksia ja hyötyjä?
13 · Ovatko Suomen vesiensuojelun painopisteet kohdallaan?
14 · Voidaanko Itämeri pelastaa hapett amalla?
15 · Miten meriluontoa suojellaan?

TOIMINNAN AIKA
16 · Miten luoda sitovia suojeluvelvoitteita?
17 · Sopimuksien turvin pitkäjänteiseen ja tehokkaaseen suojeluun
18 · Merialueiden kokonaisvaltainen suunnittelu – Itämeren pelastus?
19 · Vapaaehtoinen Itämeren suojelu

TEHTÄVÄNÄ ITÄMERI
Yksitoista teesiä Itämeren suojelusta
Valokuvien lähteet
Tekijät

TIETOLAATIKOT
Merkillinen Itämeri
Vedenalaisia maisemia rannasta syvänteisiin
Kalan pyyntikoon säätely
Itämeren historiallisia vieraita
Viime aikojen nopeat levittäytyjät
Myrkyt ja lääkkeet Itämeren rasvaisessa kalassa
Silakan kasvunopeuden vaikutukset dioksiinien pitoisuuksiin
Mitä Itämeren dioksiiniriskeille on tehty ja voidaan tehdä?
Suuronnettomuuden seuraukset näkyisivät Suomenlahdella pitkään
Sisäinen kuormitus
Mitä meriluonnon suojelu on?
Merellä liikkumisen rajoitukset
Itämerta koskevat tärkeimmät säädökset ja sopimukset

Toimittajat

Saara Bäck, ympäristöneuvos, vesiensuojelu, ympäristöministeriö.
Markku Ollikainen, professori, ympäristötalous, Helsingin yliopisto.
Erik Bonsdorff, professori, meribiologia (Itämeren ekologia ja ympäristöongelmat), Åbo Akademi.
Annukka Eriksson, filosofian maisteri, tutkija, meribiologia, merikeskus, Suomen ympäristökeskus.
Eeva-Liisa Hallanaro, maatalous- ja metsätieteiden maisteri (limnologia), tietokirjailija, toimittaja ja suomentaja.
Sakari Kuikka, professori, kalastusbiologia, Helsingin yliopisto.
Markku Viitasalo, professori, meribiologia, merikeskus, Suomen ympäristökeskus.
Mari Walls, ekologian dosentti, johtaja, merikeskus, Suomen ympäristökeskus.

Muut kirjoittajat

Heini Ahtiainen, maatalous- ja metsätieteiden maisteri, tutkija, ympäristötalous, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus.
Janne Artell, maatalous- ja metsätieteiden maisteri, tutkija, ympäristötalous, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus.
Timo Assmuth, dosentti, erikoistutkija, haitalliset aineet ja riskianalyysit, ympäristöpolitiikkakeskus, Suomen ympäristökeskus.
Anna Downie, MSc, tutkija, meribiodiversiteetti, merikeskus, Suomen ympäristökeskus.
Jan Ekebom, asiantuntija, merien aluesuunnittelu, Euroopan Komissio, Bryssel (virkavapaalla Metsähallituksesta).
Anna-Stiina Heiskanen, professori, yksikönpäällikkö, meriekosysteemien toiminta ja suojelu, merikeskus, Suomen ympäristökeskus.
Janne Helin, yhteiskuntatieteiden maisteri, tutkija, ympäristötalous, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus.
Inari Helle, filosofian maisteri (biologia), diplomi-insinööri (vesitalous), tutkija, Helsingin yliopisto.
Mikael Hildén, professori, politiikka-analyysi ja -arviointi, ilmastoohjelman johtaja, Suomen ympäristökeskus.
Anni Huhtala, professori, PhD, dosentti, ympäristötalous. Kari Hyytiäinen, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, erikoistutkija, ympäristötalous, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus.
Antti Iho, maatalous- ja metsätieteiden lisensiaatti, vanhempi tutkija, ympäristötalous, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus.
Anu Kaskela, filosofi an maisteri, geologi, merigeologia, Geologian tutkimuskeskus.
Kauko Koikkalainen, maatalous- ja metsätieteiden maisteri, tutkija, ympäristötalous, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus.
Anna-Kaisa Kosenius, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, tutkija, ympäristötalous, Helsingin yliopisto.
Simo Laakkonen, dosentt i, talous- ja sosiaalihistoria, Helsingin yliopisto.
Jussi Lankoski, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, ekonomisti, OECD, Pariisi.
Maiju Lehtiniemi, akvaattisten tieteiden dosentti, erikoistutkija, vieraslajien tutkimus, merikeskus, Suomen ympäristökeskus.
Jouni Lehtoranta, akvaattisten tieteiden dosentti, erikoistutkija, sedimentin biogeokemialliset kierrot, merikeskus, Suomen ympäristökeskus.
Anita Mäkinen, meribiologian dosentt i, Helsingin yliopisto/ Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi.
Alf Norkko, meriekologian dosentti, erikoistutkija, merikeskus, Suomen ympäristökeskus.
Antti Parpola, valtiotieteiden maisteri, talous- ja sosiaalihistoria, Helsingin yliopisto.
Heikki Peltonen, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, erikoistutkija, kalastusbiologia, merikeskus, Suomen ympäristökeskus
Heikki Pitkänen, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, johtava tutkija, Itämeren ravinnekierrot, merikeskus, Suomen ympäristökeskus.
Marjukka Porvari, valtiotieteen maisteri, johtaja/Puhdas Itämeri -hanke/ John Nurmisen Säätiö.
Lotta Ruokanen, maatalous- ja metsätieteiden maisteri (limnologia), diplomi-insinööri (ympäristönsuojelutekniikka), Project Manager, HELCOM (toimivapaalla Helsingin kaupungilta).
Timo Tamminen, erikoistutkija, planktonekologia, merikeskus, Suomen ympäristökeskus.
Antti Tuuri, diplomi-insinööri, kirjailija.

Saatteeksi

Itämeren suojelusta on viime vuosina käyty lukuisia keskusteluja ja ehdotettu monenlaisia keinoja meren ongelmien ratkaisemiseksi. Itämeren hyvinvointi on keskusteluttanut kansalaisia, järjestöjä ja poliitikkoja yhdessä ja erikseen, ja meren rantavaltiot ovat hyväksyneet kokonaisen ryppään sekä kansallisia että kansainvälisiä suojeluohjelmia. Kutsuja erilaisiin Itämerta, sen tilaa ja suojelua käsitteleviin seminaareihin on tipahdellut hengästyttävään tahtiin. Ilmassa on jo ollut merkkejä läkähtymisestä pelkkään keskustelemiseen ja suojeluohjelmien lukemiseen.

Kaikki tämä aktiivisuus on kuitenkin selvä osoitus koko yhteiskunnan läpäisevästä, voimakkaasta suojelutahdosta. Itämeri muuttuu, mutta pystymmekö me muuttumaan? Sadan viime vuoden aikana Itämeren alue on kokenut monia yhteiskunnallisia ja taloudellisia muutoksia, joiden seurauksena meren tila on muuttunut dramaattisesti. Muutos ei ole jäänyt meiltä huomaamatta, ja se vaikuttaa Itämeren alueen asukkaiden suhtautumiseen mereen ja sen suojeluun. Tätä nykyä meren yleistila on jo niin heikko, ettei yksikään yhteiskunta voi sitä sivuuttaa. Parhaimmassa tapauksessa käy niin, että kasvava hyvinvointi ja vauraus johtaa uusiin vaatimuksiin ja ponnistuksiin suojella Itämerta. Silloin on olennaista tietää, mihin asioihin ponnistelut tulee kaikkein kiireellisimmin kohdistaa ja millaisia yhteiskunnallisia rakenteita tarvitaan ohjaamaan voimavarojen käyttöä järkevästi. Itämeri on arvokas ja me tarvitsemme sitä, mutta siitä huolimatta olemme antaneet meille rakkaan meren vaipua hyvin huonoon tilaan. Tästä olemme olleet kaikki samaa mieltä. Kehityskulun oikaisemisesta on sen sijaan erilaisia mielipiteitä. On esitetty, että Itämeren tilan korjaaminen vaatii taloudellisesti ja teknisesti lähes mahdottomia ponnistuksia. Toisaalta on esitetty, että Itämeren tilaa voidaan parantaa olennaisesti siirtämällä voimavaroja sinne, missä niistä saadaan suurin hyöty.

Suomen kulttuurirahasto tarjosi erinomaisen mahdollisuuden saattaa yhteen eri näkökulmia edustavia Itämeri-tutkijoita ja -asiantuntijoita keskustelemaan Itämeren tilasta ja tulevaisuudesta monitieteisessä hengessä. Itämeri-Argumenta-hanke koostui useasta seminaarista, joihin osallistui Itämeren parissa työskenteleviä luonnontieteellisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen edustajia sekä monia sidosryhmiä. Keskustelimme ja väittelimme siitä, miten ja millä keinoilla Itämeren tilaa voidaan parantaa, mutta myös siitä, mikä on se toivottava Itämeren tila, johon pitäisi pyrkiä. Ovatko nykyiset ympäristönsuojelutoimet riittäviä: saadaanko olemassa olevilla ohjelmilla ja toimenpiteillä parannusta aikaan ja tehoavatko ne riittävän nopeasti? Mille toiminnoille olisi asetettava nykyistä tiukempia päästövähennystavoitt eita? Tarvitsemmeko uusia työkaluja tai radikaaleja toimenpiteitä Itämeren ympäristöongelmien ratkaisemiseen? Mikä on tutkimuksen tehtävä ja asema tässä keskustelussa? Ja onko yhteiskunta valmis ott amaan varteen tieteen antamat neuvot?

Tämä kirja sisältää vuosien 2007–2009 seminaarien keskeisen sisällön ja tuloksen. Sen avulla voit saada käsityksen Itämeren ongelmista ja erityisesti niihin tarjolla olevista ratkaisuista. Kirja kattaa tärkeimmät Itämeren ympäristökysymykset ja esittää niihin uusia näkökulmia. Kirjan loppuun on koottu yksitoista teesiä siitä, mistä Itämeren ongelmat johtuvat, miksi Itämerta pitää suojella ja millä keinoin se toteutetaan tehokkaimmin. Tehtäväkentän laajuus ja tehokkaan toiminnan vaatimukset alkavat hahmottua kirjassa käydyn keskustelun myötä. On myös tärkeää huomata, että yhtä totuutta ei ole, vaan kaikki keskustelu – erimielinenkin argumentointi – on hyödyllistä ja vie Itämeren suojelua eteenpäin. Juuri tässä viisaudessa piilee tämän kirjan ja koko Itämeri-Argumentan ydin.

Toimittajat

Laita hyvä kiertämään: