Måns Broo (suom. & toim.): Joogan filosofia

Moni mieltää joogan ensisijaisesti vain itämaiseksi liikunnaksi. Sen taustalla on kuitenkin rikas filosofinen perinne, jonka perustekstinä pidetään Patañjalin kirjoittamaa Yoga-sutraa (n. 350 eKr.). Patañjalin filosofian lähtökohta on ihmisen mieli. Mitkä ovat mielen toiminnot? Voidaanko mieli kokonaan hiljentää? Ja onko mielestä mahdollista poistaa aikaisempien tekojen ja tuntemusten jättämät jäljet? Patañjali lähestyy mielen kysymyksiä käytännöllisellä tavalla ja tarjoaa eväitä ihmistä ikuisesti askarruttavien kysymysten ratkaisemiseen. Hän vakuuttaa, että kääntymällä sisäänpäin ihminen voi saavuttaa niin tietoa, voimaa kuin lopullisen vapautuksen kärsimyksestäkin.

Joogan filosofia sisältää Patañjalin alkuperäisen sanskritinkielisen tekstin sekä sen suomennoksen ja selitykset.

”Tietoisuus itse on muuttumaton, mutta se samastuu mielen toimintoihin ja näyttää muuttuneen niiksi. Vacaspati Misra antaa vertauskuvan kristallista, joka punaisen ruusun läheisyydessä näyttää muuttuneen punaiseksi. Jos joku ei ole oivaltanut eroa mieltä omistavan purusan ja purusan omistaman mielen välillä, hän kuvittelee mielen ja purusan läheisyyden takia olevansa turhautunut tai vihainen, vaikka nämä tunteet oikeastaan koskevat vain mieltä. Tälle vertauskuvalliselle läheisyydelle ei ole alkua, mutta sille voi tulla loppu. Mielemme on meille kuitenkin tuttu, ja ajatus sen taaksejättämisestä saattaa tuntua pelottavalta. Tuttuudesta huolimatta mielemme maailma on rajoittunut ja monesti ahdistava. Vaikkemme olisi erityisen mielenvikaisia, olemme varmasti kaikki joskus joutuneet ikävien, ahdistavien ajatusketjujen vangeiksi. Haluaisimme ajatella jotain muuta, mutta samat ikävät asiat palautuvat mieleen ikään kuin pakosta uudestaan ja uudestaan. Jooga tarjoaa meille ulospääsyn tästä mielen vankityrmästä. Tietä ei voi sanoa lyhyeksi tai helpoksi, mutta tiedämme varmasti, että lukemattomat aikaisemmat vangit ovat paenneet sen avulla.”

Sisällys

Johdanto

Ensimmäinen luku: Samādhi – syventyminen
Toinen luku: Sādhana – harjoitus
Kolmas luku: Vibhūti – mahdit
Neljäs luku: Kaivalya – erillisyys

Kirjallisuus

Sanskritin lausumisesta

Toimittaja

Måns Broo on Åbo Akademin uskontotieteellisen laitoksen dosentti. Hän on erikoistunut Intian uskontoihin ja aatteisiin. Hän on myös Ananda-lehden päätoimittaja ja bhakti-joogan harjoittaja.
» Joogan salat suomeksi (Voima 2010)

Yoga-sūtran suomennos

(Måns Broo teoksen johdannossa)

Yoga-sūtran aiemmista suomennoksista poiketen tämä suomennos on tehty suoraan alkukielestä eli sanskritista. Olen suomennoksessani pyrkinyt välttämään teknisten sanojen jättämistä kääntämättä, mutta koska alkukielellä olevat termit saattavat joillekin lukijoille olla tuttuja, toisinaan esitän ne suluissa suomennetun sanan jälkeen, tyyliin ”syventyminen (samādhi)”. Kolme avaintermiä olen jättänyt suomentamatta (sūtra, prakṛti ja puruṣa), koska niille ei ole kelvollisia suomenkielisiä vastineita. Myös itse sūtrien käännöksissä olen pyrkinyt säilyttämään alkuperäisen tyylin. Tämä tarkoittaa sitä, ettei­vät sūtrat aina edusta kauneinta mahdollista suomea ja ettei niitä välttämättä ole helppo ymmärtää irrotettuna yhteydestään. Molemmat puutteet koskevat kuitenkin yhtä paljon alkutekstiä. Sūtrat on tarkoitettu luettavaksi yhdessä aiempien sūtrien ja kommentaarin kanssa.

Lukija löytää jokaisen sūtran ensin devanāgari-kirjaimilla, sitten transkriboituna roomalaisille kirjaimille. Yoga-sūtrasta ei ole tekstikriittistä laitosta. Lähdeluettelossa mainitsen käyttämäni editiot. Olen lisännyt kirjaan myös sellaisia sūtria, joita kaikista käsikirjoituksista tai kommentaareista ei löydy (esimerkiksi 3.22a).
Sanskritinkieliset sūtrat ovat mukana niille, jotka haluavat verrata suomennostani ja muita suomennoksia alkukieleen, sekä niille, jotka haluavat lausua sūtrat ääneen alkukielellä. Kiinnostunut lukija löytää myös sūtrat lausuttuina usealta internet-sivulta (esimerkiksi osoitteesta http://www.ashtangayogasutra.com/). Sanskritia seuraa käännös, jossa sanat ovat ulkoista sandhia (äänteiden yhteensulautuminen tai muuttuminen sanarajoilla) lukuun ottamatta samassa muodossa kuin itse sūtrassa, sekä itse suomennos.

Sūtran suomennosta seuraa sen kommentaari. Kommentaarissani pyrin tuomaan esille, miten muinaiset kommentaattorit ovat ymmärtäneet tekstin. On toki mahdollista yrittää ymmärtää Patañjalin tekstiä ilman heitä, mutta hylkäämällä kommentaattoreiden perinteen menetämme paljon enemmän kuin mitä saatamme omaperäisyyden nimissä voittaa. Viittaan joskus myös moderneihin kommentaattoreihin, jos heidän tulkintansa eivät ole ristiriidassa klassisen käsityksen kanssa. Muunlaiset tulkinnat jätän enimmäkseen huomiotta.

Joitain kommentaattorien keskusteluja olen jättänyt pois, esimerkiksi Vyāsan ja muiden pitkät pohdinnat tietämättömyys-sanan (avidyā) etymologiasta (2.5) tai väärän näkemyksen (adarśana) luonteesta (2.23). Olen kuitenkin säilyttänyt paljon sellaista, mikä nykylukijasta saattaa vaikuttaa erikoiselta, kuten myyttisen kuvauksen maailmankaikkeudesta (3.26). Jotkut pohdinnat eivät ehkä ole meille niin tärkeitä (esimerkiksi kysymys luoduista mielistä, 4.4–6), mutta mitä ilmeisimmin ne olivat tärkeitä Patañjalille ja hänen aikalaisilleen. Ne ovat siis tärkeitä heidän ymmärtämisekseen.

Olen pyrkinyt välttämään toistoa viittaamalla niihin Yoga-sūtran kohtiin, missä kulloistakin aihetta käsitellään. Numerot (esimerkiksi ”4.1”) viittaavat aina lukuun ja sūtraan. ”Ks.” (esimerkiksi ”ks. 4.1”) tarkoittaa, että asiaa käsitellään kyseisen sūtran kommentaarissa.

Patañjalin perinteessä Yoga-sūtra ymmärretään ennen kaikkea filosofisena tekstinä. Tästä syystä olen toisinaan verrannut Patañjalin näkemyksiä muihin Intian muinaisiin oppeihin. Muutamassa kohdassa olen verrannut niitä myös klassiseen eurooppalaiseen filosofiaan. Tässä tarkoitukseni on auttaa ymmärtämään tekstiä, ei väittää molempien edustavan samaa ”ikuista perinnettä” tai sanoa toisen välttämättä vaikuttaneen toiseen.

Laita hyvä kiertämään: