Kielenkäyttöämme ohjaa yhteistyön periaate. Useimmiten haluamme ymmärtää toisen sanomiset oikein. Välillä ymmärrys jää vajaaksi: ikään kuin puhuisimme eri asioista, vaikka käytämme samojakin sanoja. Kieli, tekstit, puheet ja merkitykset ovat tavan takaa esillä kielteisessä mielessä. Kielestä tulee ongelma, vaikka se voisi olla ratkaisu moneen ongelmaan.
Käytämme jokapäiväisessä puheessamme sanoja, jotka ovat periytyneet antiikin kreikasta ja latinasta. Osa on käytössä yhä samassa muodossa, osan alkuperäinen merkitys on hämärtynyt tai sana itsessään on muuttunut tunnistamattomaksi. Sanojen kehityskulkuihin ovat vaikuttaneet inhimilliset tekijät ja sattumukset, mutta muutokset voivat liittyä myös historiallisiin tapahtumiin.
”Mikset heti sanonut!” ”Ai sitäkö sä tarkoitit!” Väärinymmärryksiltä ei välty kukaan. Vaikka ne usein ovat pieniä ja arkisia, joskus niillä on suuria seurauksia. Ne rikkovat ihmissuhteita, lyövät kapuloita politiikan ja kaupan rattaisiin ja vaarantavat ihmishenkiä. Ihmisten välisen kommunikaation epäonnistuminen saattaa jopa olla maailman suurin ongelma.
Lähes kaiken meille säilyneen antiikin kirjallisuuden kirjoittivat yläluokan miehet. Sen sijaan vuonna 79 Vesuviuksen purkauksessa tuhoutuneen Pompejin tuhkan alla säilyneet seinäkirjoitukset tarjoavat kurkistuksen tavallisten ihmisen arkeen ja ajatuksiin heidän itsensä kertomana.
Omakohtaiset kertomukset koskettavat ja koukuttavat. Tarinat ja anekdootit auttavat kuvaamaan vivahteita ja yksityiskohtia, joille olisi muuten vaikea antaa konkreettista muotoa. Kertomukset viihdyttävät ja vakuuttavat, havainnollistavat ja tukevat argumentaatiota.
Publius Vergilius Maro (70–19 eaa.) oli Rooman kansallisrunoilija. Hänen tärkeimmät teoksensa olivat Paimenlauluja (Bucolica), Georgica ja Aeneis. Georgica julkaistaan nyt ensi kertaa kokonaisuudessaan runomuodossa suomen kielellä.
Räytyvä sydän on monelle tuttu hitti-iskelmästä. Yleiskielen uudet tulokkaat seksi ja sinkku taas tunnetaan vanhastaan monissa murteissa – joskin aivan eri merkityksessä. Murretta kuulee tavisten ja julkkisten suusta, ja siihen törmää kaunokirjallisuudessa sekä paikannimissä, jotka saavat posket punoittamaan.
Tacituksen Germania (98 jaa.) on yksi antiikin historiankirjoituksen ehdottomista klassikoista: maantieteellis-kansatieteellinen tutkielma germaaneista. Tacitus tarkastelee teoksessa eri germaaniheimoja, heidän tapojaan ja elinolosuhteita ankarassa pohjoisessa ilmastossa sekä muun muassa naisten asemaa yhteisössä ja sotilaiden urheutta.