Kielet | kirjallisuus

Jalkaan pläägät, stiflat vai aborkat? Kurkusta alas knubbi, šiiva vai napanderi? Stadin slangi on kiehtova sekoitus kaupungissa 1900-luvun alkupuolella eläneiden ihmisten puheenpartta sekä musiikin ja elokuvien haavemaailmaa. Sanoille löytyy historiaa ruotsista, venäjästä, saksasta, italiasta ja suomesta. Joskus sanojen alkuperän selvittäminen vaatii syvällistä tietoa slangin syntyvaiheista, stadilaisesta nuorisokulttuurista ja Helsingin historiasta.

Käytämme jokapäiväisessä puheessamme sanoja, jotka ovat periytyneet antiikin kreikasta ja latinasta. Osa on käytössä yhä samassa muodossa, osan alkuperäinen merkitys on hämärtynyt tai sana itsessään on muuttunut tunnistamattomaksi. Sanojen kehityskulkuihin ovat vaikuttaneet inhimilliset tekijät ja sattumukset, mutta muutokset voivat liittyä myös historiallisiin tapahtumiin.

Lähes kaiken meille säilyneen antiikin kirjallisuuden kirjoittivat yläluokan miehet. Sen sijaan vuonna 79 Vesuviuksen purkauksessa tuhoutuneen Pompejin tuhkan alla säilyneet seinäkirjoitukset tarjoavat kurkistuksen tavallisten ihmisen arkeen ja ajatuksiin heidän itsensä kertomana.

Publius Vergilius Maro (70–19 eaa.) oli Rooman kansallisrunoilija. Hänen tärkeimmät teoksensa olivat Paimenlauluja (Bucolica), Georgica ja Aeneis. Georgica julkaistaan nyt ensi kertaa kokonaisuudessaan runomuodossa suomen kielellä.