Tuloerot, maahanmuutto ja yhdenvertaisuuden vaatimukset hiertävät poliittisessa keskustelussa. Oikeudenmukaisuuden tarpeesta on helppo olla samaa mieltä, mutta usein ihmiset eivät tarkoita oikeudenmukaisuudella samaa asiaa.
Miksi toiset ihmiset tekevät enemmän rikoksia kuin toiset? Mistä syystä laittomuudet kasaantuvat joillekin alueille? Miten köyhyys, ihmisen persoonallisuus ja sosiaalinen kontrolli vaikuttavat rikollisuuteen? Millä tavoin rikollisuus on muuttunut ajan saatossa?
Maailmanrauha on utopia, josta kaikki haaveilevat mutta johon kukaan ei oikein usko. Ihminen on ladattu tunteilla. Neuvottelutilanteissa kielimuuri kärjistää kriisin, kun ihmiset tarkoittavat samoilla sanoilla eri asioita tai puhuvat samasta asiasta eri sanoilla.
Totuudenjälkeisen keskustelun leimaamana aikana kansalliset myytit ovat entistä ajankohtaisempia. Niiden avulla pidetään yhteiskuntia koossa, mutta ne myös jakavat ihmisiä meihin ja muihin. Kuva suomalaisuudestakin pohjautuu juuriltaan hämäriin mutta sitkeästi eläviin kertomuksiin.
Yhteiskunta digitalisoituu ja globalisoituu. Samalla oppiminen ja oppimisympäristöt muuttuvat: koulujen rinnalle astuvat epämuodolliset sosiaaliset yhteisöt, kiinnostusryhmät ja verkostot.
Kansainvälinen auttaminen on 25 viime vuoden ajan kasvanut huimaa vauhtia. Samalla se on ammatillistunut ja kaupallistunut. Onko kutsumus kilpailun myötä muuttunut uraksi ja bisnekseksi?
Sotienjälkeisestä ajasta puhutaan yhteen hiileen puhaltamisen kautena, jolloin Suomi oli parhaimmillaan ja aidoimmillaan. Lapset ponnistelivat nuoruuteen ja aikuisuuteen hyvin erilaisista oloista. Toisten lapsuus oli onnellinen, kun taas toisille kasautui koettelemuksia.
Kiina nousi 1970-luvun uudistusten jälkeen nopeasti maailmanlaajuiseksi talousmahdiksi. Nyky-Kiinan moniulotteinen talous toimii oman logiikkansa mukaan mutta muuttuu vauhdilla.