Suuri osa psyykkisistä sairauksista paranee. Masennuksen saanut ei välttämättä sairastu uudelleen, ahdistus voi loppua, kun aiheuttajasta päästään eroon, ja syömishäiriöstä voi parantua oikealla hoidolla. Vakavimmissa sairauksissa oireet valitettavasti yleensä uusiutuvat, ja pahimmillaan lääkkeetkin vain pahentavat oireita. Miksi mieli sitten sairastuu, ja mitä mielen terveyden vaalimiseksi voidaan tehdä?
Bakteereja on kaikkialla. Niitä majailee kallioperän uumenissa, merien syvänteissä, sisäilmassa ja ovenkahvoissa. Myös me itse olemme elinympäristöjä mikrobeille. Toiset niistä ovat liittolaisiamme, toiset voivat pahimmillaan viedä meiltä hengen.
Paahteisen pähkinäistä kahvia, makunystyröitä kipristävää limsaa, makeanhimoa hellivää marjamehua – elämämme perustana toimiva vesi muuntuu moneksi, kun siihen uutetaan toisia aineita tai kun sitä sekoitetaan sopivassa suhteessa vaikkapa etanoliin. Maistuvia juomia syntyy myös, jos antaa hiivojen ja bakteerien temmeltää lasissa. Ilman näitä apureita emme voisi nauttia esimerkiksi kuohuviinistä tai kaakaosta.
Mistä joogassa on kysymys? Pyritäänkö sen avulla terveyteen vai henkiseen valaistumiseen? Vai kenties molempiin? Ja mitä valaistumisella tässä yhteydessä tarkoitetaan?
Huhtikuussa 1900 Nokian Pitkäniemen mielisairaalaan tuotiin potilaaksi alakuloisuudesta, hallusinaatioista ja pakonomaisista seksuaalisista haluista kärsinyt nuorukainen, Maurits, joka kuvitteli, että hänen päässään eli hämähäkki. Diagnoosiksi annettiin nykyistä skitsofreniaa edeltänyt dementia praecox eli nuoruuden tylsistyminen. Mauritsia pidettiin sairaalassa yksitoista vuotta, kunnes hänet vapautettiin parantumattomana.
Aivotutkimus kiinnostaa yhä enemmän paitsi tiedeyhteisöä myös tavallisia ihmisiä. Aivotutkijoilta kysytäänkin selityksiä mitä moninaisimpiin inhimillisen elämän kysymyksiin. Kun ihmisen toimintaa perustellaan aivotutkimuksen keinoin, tarjotaan usein hieman liiankin yksinkertaistavia selityksiä.
Antiikin lääketieteessä on paljon meille vierasta mutta myös tuttua. Ihmiselämään väistämättä kuuluva kärsimys oli totta jo sata sukupolvea sitten. Yskä, aivastelu, päänsärky ja haavat olivat arkipäivää, melankolia painoi mielen matalaksi ja riittämätön uni aiheutti vaivoja. Henkisen työn tekijöitä kuormittivat elämä vallanpitäjien liepeillä sekä stressi menestyksen ja suosion epävarmuudesta.
Hyvinvointivaltion rakentamisen myötä suuri osa aiemmin perheen ja lähiyhteisön tarjoamasta tuesta, avusta ja hoivasta on siirretty julkisen vallan vastuulle. Onko moderni ihminen enää riippuvainen lähipiiristään? Mikä merkitys perhesuhteilla on yksilöllistymisen ihanteen läpäisemässä yhteiskunnassa? Kuka auttaa ja ketä?