Kai Ekholm & Yrjö Repo: Kirja tienhaarassa

Kirja-alalla tapahtuu. Kustantamot tehostavat ja karsivat toimintaansa ja kirjapainot kaatuvat, mutta silti syntyy uusia yrittäjiä. Verkon ilmaispalvelut ovat haaste kirja-alalle, ja nuoret sukupolvet luovat omat lukutapansa.

Perinteisen kirjan varmana tappajana on pidetty sähköistä kirjaa, mutta lukulaitteet ja e-kirjat yleistyvät odotettua hitaammin. Kirjat luetaan edelleen mieluiten painettuina. Silti monen mielessä on kysymys: missä muodossa luemme kirjoja tulevaisuudessa?

Kirja tienhaarassa on avoin ja suorapuheinen ajankuva, joka taustoittaa laajasti kirjan ja kustantamisen nykytilaa sekä puhuu estottomasti kirjallisuuden ja lukemisen tulevaisuudesta. Siitä jokaisen on helppo tunnistaa oma roolinsa – olipa hän kirjan kirjoittaja, kustantaja, kauppias tai lukija.

”Kirjan historiaan on aina liittynyt kriisejä. Vuonna 1455 kultaseppä Gutenbergin painovälineet ja kirjat takavarikoitiin, kun hän ei kyennyt maksamaan laskujaan. Tiedämme median historiasta, että profetiat eivät toteudu täydellisesti. Gutenbergin valtakunta ja sen kansalaiset ovat yhä voimissaan. Marshall McLuhanin 1960-luvulla ennustama maailmankylä ei ole toteutunut eikä kirja ole hävinnyt televisiolle. Käsikirjoitukset kukoistivat Gutenbergin keksinnön jälkeenkin, sanomalehdet eivät tuhonneet kirjaa, radio ei syrjäyttänyt sanomalehteä eikä televisio edeltäjiään.”

”Vuonna 1995 kotikirjastoissa oli keskimäärin yli 300 teosta eli yli 10 hyllymetriä. Kun tietokoneet, videot ja kodin elektroniikka valtasivat olohuoneet ja lastenkamarit, määrä väheni kahdeksassa vuodessa 260 teokseen. Tarkistimme asian huonekaluliikkeistä: kirjahyllyjä ei enää ostettu entiseen tapaan. Kotona ei jatkettu kirjahyllyä, ja uusissa kodeissa se ei enää ollut itsestään selvä hankinta.”

”Esine jota pidät käsissäsi, on tehty vastustamaan elämäämme hajoittavia voimia.
— Sven Birkerts

Sisällys

1. Johdanto: Kansakunta ja kirjallisuus pitkällä marssilla
Muuttuuko lukeminen digitaaliseksi?
Lukeminen on aina tarkoittanut muutosta
Kirjahuolia on ollut aina
Kirjallisuus nollaviiveyhteiskunnassa
Kirjallisuuden pitkä häntä
Taistelu tekijänoikeuksista
Tarvitaan uutta näkemystä

2. Suomalaisen kirjallisuuden kivijalat
Kirjallisuus yhdyssiteenä ja julkisena palveluna
Kirjallisuus on kansallista keskustelua
Suomalainen kirja-ala

3. Suomalaisen kirjatalouden anatomia
Kilpailu lukijan ajasta ja rahasta
Suomalaiset ostavat ja lukevat kirjoja
Kirjamarkkinat numeroina
Suomen Kustannusyhdistyksen jäsenten kirjamyynti
Kirjamyynnin kehitys kirjallisuuslajeittain
Rakennemuutos koettelee kirjataloutta
Olemmeko erilaisia kuin muu maailma?

4. Murroksesta uuteen kirjatalouteen
Kirjallisuus on unelmateollisuutta
Kirjallisuus muutosmediana
Missä on uusi uljas lukija?
Uuden kirjatalouden säännöt
Onko nyt e-kirjan aika?
Tiedekustantaminen siirtyy verkkoon
Siirtyykö myös oppimateriaali verkkoon?
Pitkä häntä – tuottamatonta pääomaa?
Kirja joka formaatissa
Google – myytit ja faktat
Kirja tilataan näytölle digitaalisista kirjastoista
Mikä rooleissa muuttuu – onko uusjako mahdollinen?
Roolien muutos ja uusjako
Kuluttajien ostopaikkavalinnat
Miten aivomme ostavat?
Kivijalkakirjakaupan dilemma
Verkkokirjakauppa

5. Kirja-alan skenaariot ja strategia vuodelle 2020
Jakautuneen ja taantuvan kirjatalouden skenaario
Vuorovaikutteisen kirjatalouden skenaario
Kirja-alan yleinen muutosstrategia
Strategialla uuteen kirjatalouteen
Valtion ja kirjatalouden yhteispeli
Kustantajien on luotava oma digitaalisen kirjaston strategiansa

Kirjoittajat

Professori Kai Ekholm on Kansalliskirjaston johtaja ja monen tietokirjan tekijä.
Yrjö Repo on kirja-alan tunnettu tilastoija ja asiantuntija.

Kirja 2020 -hankkeen tukijat:

Graafisen teollisuuden tutkimussäätiö
Kirjakauppaliitto
Kirjakauppasäätiö
Kirjavälitys Oy
Suomen Kustannusyhdistys
WSOY:n kirjallisuussäätiö

 

Lukijalle

Viime vuodet ovat olleet kirja-alan anni horribiles, syvän hämmennyksen aikaa. Alan rauhalliset ja ennustettavat vuodet näyttävät olevan takana, ja edessä on uusiutumisen pakko.

Tähänastinen kriisi kulminoitui vuosiin 2009–2010. Lehdet dramatisoivat kirjan kriisiä. Kustantamoiden YT-neuvotteluista, irtisanomisista ja resurssien leikkauksista uutisoitiin viikoittain. Kustannusalan ilmapiiriä väitettiin sisäänpäin lämpiäväksi. Oppi- ja tietokirjojen myynti väheni ja kustantajat alkoivat kuumeisesti etsiä selviytymiskeinoja.

Kirja-ala näytti olevan täydessä taistossa. Kustantamoita syytettiin šokkijohtamisesta ja väitettiin, että pian yksi kirjakauppaketju määrää, mitä julkaistaan. Kirjastoja moitittiin keskittymisestä kysytyimpiin teoksiin vähälevikkisen kirjallisuuden kustannuksella. Kindlen ja iPadin kaltaisten lukulaitteiden maihinnousua odotettiin, ja niiden pelättiin antavan lopullisen kuoliniskun kirjalle ja kustantamiselle. Samalla kannettiin huolta laatukirjallisuudesta ja kotimaisesta kirjatuotannosta ja ajateltiin, että niistä ei saa missään nimessä luopua. Kirjan ympärillä vallitsi paniikki, ja menestyksen eväitä etsitään edelleen kuumeisesti.

Lukemisen taantuma on ollut kansainvälinen ja se vaikuttaa pitkälliseltä. Yhdysvalloissa lukemisen romahdus on ollut dramaattinen. Vuonna 1982 noin 57 prosenttia aikuisista kertoi lukeneensa vähintään kirjan vuodessa. Vuonna 2002 luku oli pudonnut 47 prosenttiin.

Kirjan tulevaisuuskeskustelua on kansainvälisesti sävyttänyt pessimismi. Yleisiä teosnimiä ovat olleet ”The Last Book”, ”The Last Daysof Publishing”, ”The Bookless Future”, ”The Gutenberg Elegies”, ”The Late Age of Print”, ”Reading at Risk” ja ”To Read or Not to Read”.

Tässä kirjassa jatkamme kirja-alan tulevaisuuskeskustelua kansainvälisiä esikuviamme optimistisemmin, hahmotamme suomalaisen kirja-alan ominaisluonnetta ja luonnostelemme sen kehityksen todennäköisen muutosvauhdin. Pyrimme median nopeita yleistyksiä syvemmälle esittelemällä kustantamisen ja lukemisen aikasarjoja, jotka kuvaavat nykyisen tilanteen kehityslinjoja.

Luvussa 1 etenemme nykytilasta uuden lukemiskulttuurin pariin. Selvitämme, mitä lukeminen tänään monimuotoisuudessaan merkitsee. Arvioimme kirjallisuuden asemaa nollaviiveyhteiskunnassa ja osoitamme, että kirjahuolia on ollut ennenkin. Tutkimme, miten kirja voi mediana menestyä yhä pienemmiksi palasiksi pilkkoutuvassa mediaympäristössä. Onko alalla esittää tehokkaita tekijänoikeuden ratkaisuja, joilla luodaan verkkoon uusia palveluita ja estetään alan näivettyminen? Tarvitsemme uutta näkemystä, jolla pääsemme pois verkkomaailman kauhistelusta ja ”tulkoon mitä tulee” -ajattelusta.

Luvussa 2 kuvaamme kirjallisuuden merkitystä kansakunnan yhteisenä muistina ja identiteettinä. Moni yhteiskunnallinen palvelu perustuu edelleen kirjallisuuteen ja kirjalla käynnistetään myös
yhteiskunnallisia keskusteluja. Kuvaamme suomalaista kirjateollisuutta yhtenä konsernina, jossa työskentelee lähes 15 000 henkilöä. Tulevaisuuden ratkaisut koskevat jokaista.

Luku 3 kuvaa suomalaisen kirjankustantamisen nykytilannetta ja taustoja. Päivitämme tärkeimmät tuotannon ja jakelun tunnusluvut. Onko kirjalla takanaan loistava tulevaisuus? Olisiko kehitys pitänyt nähdä jo aiemmin? Kyllä, monelta osin, sillä tosiasiat ovat olleet tiedossa jo vuosikymmenen. Alalla on kiistattomia vahvuuksia,mutta estävätkö samat vahvuudet sitä uusiutumasta? Tarkastelemme, millaiset muutostekijät ovat todellisia seuraavan 10 vuoden perspektiivissä. Tilastot kertovat paljon eri kirjallisuuden lajien kehityksestä. Ne kertovat myös, ovatko alan ongelmat sisä- vai ulkosyntyisiä? Vierailemme myös suomalaisessa kodissa seuraamassa ajan- ja rahankäyttöä ja arvioimme kirjahyllyjen pelättyä vajentumista. Lopuksi selvitämme, onko Suomi täysin yksin ongelmiensa kanssa vai ovatko asiat muissa Pohjoismaissa vielä pahemmin?

Luku 4 lähtee liikkeelle viidestä muutostekijästä ja analysoi tarkemmin alan pelkoja, toiveita ja vahvuuksia. Esittelemme uudet toimijat ja käymme internetin, Kindlen ja Googlen kaltaisten gorillojen kimppuun, ja arvioimme ostajien yleistä mielialaa. Olemme etenemässä uuteen kirjatalouteen ja hahmottelemme sen sääntöjä. Kirjan ja verkon rajapintoja ja mahdollisuuksia ei ole hyödynnetty riittävästi. Miten luomme uutta tekijänoikeuskulttuuria ja saamme pitkän hännän käyttöön verkossa ja tarvepainatteina?

Tavoitammeko asiakkaan sähköisessä ympäristössä? Kirjaa kohtaan tunnetaan edelleen vahvaa luottamusta ja lojaalisuutta. Onko e-kirja alan pelastusrengas, tuotannon kallis lisäke vai tarpeellinen täydentäjä? Onko lukulaite viha-rakkaussuhteen kohde, vai asettuuko se luontevaksi osaksi kirjakulttuuriamme? Kivijalkakirjakauppoja tarvitaan. Pystyvätkö ne kilpailemaan hypermarkettien ja verkkokirjakauppojen kanssa? Digitaaliset kirjastot tuovat maksutta laajoja aineistoja verkkoon. Onko kustantajilla kiinnostusta liittyä jakelijoiksi? Alalla on vielä yksi kiinnostava tulevaisuudentekijä: mitä tekee uljas uusi lukija?

Luvussa 5 haastamme kaikki kirja-alan toimijat skenaario- ja strategiatalkoisiin. Liike-elämän konsultit korostavat kasvuideankirkastamista ja toimivan kasvusysteemin luomista. Haluamme yhdessä lukijoidemme kanssa luoda pohjapiirroksen uudistuneesta, monipuolisesta kirjankustannus- ja lukemiskulttuurista, joka kantaisi ainakin vuosikymmenen päähän. Siinä suomalainen kirja-ala hyödyntää sähköisen julkaisemisen uutuuden ja tehokkuuden ja vahvistaa perinteistä osaamistaan. Se saa mukaan lukemistalkoisiin erityisesti nuoret, ja se on luonut myös verkkokansalle kiinnostavia tuotteita. Kirja on yhä kansakunnan identiteetin ja sivistyksen kivijalka. Suomi saattaisi siis huoahtaa helpotuksesta.

Teoksemme on syntynyt keskustelualustaksi ja ajatushautomoksi alan toimijoille ja jokaiselle kirja-alasta kiinnostuneelle. Haluamme myös rauhoittaa: nykytilanteessa ei ole mitään uhkaavaa tai outoa. Kirjan historiaan on aina liittynyt kriisejä. Vuonna 1455 kultaseppä Gutenbergin painovälineet ja kirjat takavarikoitiin, kun hän ei kyennyt maksamaan laskujaan. Tiedämme median historiasta, että profetiat eivät toteudu täydellisesti. Gutenbergin valtakunta ja sen kansalaiset ovat yhä voimissaan. Marshall McLuhanin 1960-luvulla ennustama maailmankylä ei ole toteutunut eikä kirja ole hävinnyt televisiolle. Käsikirjoitukset kukoistivat Gutenbergin keksinnön jälkeenkin, sanomalehdet eivät tuhonneet kirjaa, radio ei syrjäyttänyt sanomalehteä eikä televisio edeltäjiään.

Muutoksen silmässä on hyvä muistaa: kaikki haluavat kirja-alalle hyvää. Lukijat, kirjailijat, kirjakauppiaat, kustantajat. Me kaikki.

Tervetuloa lukijamatkalle!

Kai Ekholm
Yrjö Repo

Laita hyvä kiertämään: