Outi Hakola, Sari Kivistö & Virpi Mäkinen (toim.): Kuoleman kulttuurit Suomessa

Kuoleman kulttuurit Suomessa.aiKuoleman kulttuurit Suomessa valaisee monipuolisesti sitä, miten kuolemaan suhtaudutaan yhteiskunnassamme, miten suhtautuminen on muuttunut yhteiskuntarakenteen kehittyessä sekä millaiseksi käsitämme hyvän kuoleman ja kuoleman riitit.

Kuolema ei ole vain fyysinen tapahtuma, vaan kulttuurinen, sosiaalinen, uskonnollinen ja filosofinen ilmiö. Lääketieteellinen kuoleman luonnehdinta on epätarkkaa, ja kuoleman syiden analyysit ovat vaihdelleet eri aikakausina. Suhtautumisemme kuolemaan on vahvasti sidoksissa siihen, miten ymmärrämme elämän ja sen tarkoituksen. Myös käsitykset kuolemattomuudesta vaihtelevat eri uskontojen ja ihmisten välillä.

Kuoleman kulttuurit Suomessa pohtii suomalaisen kuoleman erityispiirteitä, kuoleman kokemusta, kuolevan kohtaamista sekä kysymyksiä itsemurhasta ja kuoleman jouduttamisesta. Esille tulevat myös koulusurmat, sodan uhrien tunnistaminen ja urheilusankarin kuolemalle annetut merkitykset.

Teoksen kirjoittajat edustavat laajasti eri tieteenaloja lääketieteestä ja mediatutkimuksesta teologiaan ja uskontotieteeseen.

”Vielä 1960-luvulla kuolema ymmärrettiin hengityksen lakkaamiseksi ja sydämen pysähtymiseksi, mutta nykyisen lääketieteen keinoin sekä hengitystä että sydämen sykkimistä on mahdollista ylläpitää keinotekoisesti. Nykyisin kuolema selitetään aivotoiminnan lakkaamiseksi. Koomapotilaat ja aivokuolleet tosin haastavat tämänkin rajauksen yksiselitteisyyttä.”

”Usein ajatellaan, että nykyihmisen heikko usko kuolemanjälkeiseen elämään johtuu tiedon lisääntymisestä. Usko kuolemanjälkeiseen ei kuitenkaan ole aivan suoraan johdettavissa kulttuurin kehitysasteen perusteella. Antropologien kuvaukset metsästäjäkeräilijäkansojen kulttuureista todistavat, että tämänpuoleiset huolenaiheet ovat niissäkin usein tärkeämpiä kuin sielun kohtalo kuoleman jälkeen.”

Sisällys

Kirjoittajat

Outi Hakola, FT, ohjelmakoordinaattori Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa. Hakolan tutkimusala on mediatutkimus sekä etenkin kuoleman kuvaukset elokuvassa ja televisioviihteessä.
Sari Kivistö, FT, dosentti, akatemiatutkija ja varajohtaja Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa. Kivistön tutkimusalana ovat kirjallisuudentutkimus, antiikin tutkimus ja klassiset traditiot.
Virpi Mäkinen, TT, dosentti, teologisen etiikan ja sosiaalietiikan yliopistonlehtori Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Mäkisen tutkimusalana ovat keskiajan filosofinen teologia ja varhaismoderni poliittinen ajattelu.

Laita hyvä kiertämään: