Joose Järvenkylä & Ilmari Kortelainen (toim.): Tavallisen kielen filosofia

Oxfordin yliopisto oli sotienjälkeisen analyyttisen filosofian elävin keskus. Siellä kehittyi tavallisen kielen filosofiaksi kutsuttu ajatteluvirtaus.

Tavallisen kielen filosofia lähti oivalluksesta, että arkinen puhetilanne sisältää usein enemmän kuin miltä ensin näyttää. Sanoja käyttämällä ihminen käskee, viittaa, vitsailee, häpäisee sekä pyytää ja antaa anteeksi. Tavallisen kielen filosofit harjoittivat filosofiaa kielenkritiikistä, mielenfilosofiasta ja puhtaasta käsiteanalyysista etiikan ja politiikan arkikielisiin analyyseihin.

Nykyään tavallisen kielen filosofian vaikutus on kiistatonta kielitieteessä ja yhteiskuntatieteissä, ja siitä ammennetaan esimerkiksi sukupuolen tutkimuksessa ja sosiaalipsykologiassa.

Ensimmäinen suomenkielinen kirja aiheesta selvittää, miten tavallisen kielen filosofia syntyi, mitä se on ja mihin se on menossa. Historiallisen näkökulman lisäksi teoksessa esitellään suuntauksen ongelmia ja mahdollisuuksia nykyfilosofiassa.

”Tavallisen kielen filosofia toi uudelleen pintaan unohdettuja filosofian osa-alueita. Se palautti retorisen tyylin merkityksen filosofien kirjoittamiseen. Iso merkitys oli sillä, miten kielen ja toiminnan välistä suhdetta alettiin mieltää yhteiskuntatieteissä.” Johdanto

Sisällys

I Taustoja

Ilmari Kortelainen & Joose Järvenkylä: Näkökulmia tavallisen kielen filosofiaan
Alma Korko: Mooren analyysi ja Strawsonin kritiikki

II Oxfordin klassikot

Timo Vuorio: Gilbert Ryle, behaviorismi ja metafilosofia
Joose Järvenkylä: Austinin puheaktiteoria ja kielellinen merkitys
Rani Lill Anjum: Paul Grice
Antti Keskinen: P. F. Strawson ja logiikka filosofian välineenä

III Kehityslinjoja

Lars Hertzberg : Norman Malcolm ja käypä kielenkäyttö
Heikki A. Kovalainen: Stanley Cavellin tavallisen kielen filosofian ylitys
Pasi Valtonen: Michael Dummett ja tavallisen kielen filosofia
Panu Raatikainen: Tavallisen kielen filosofian vastapuoli – analyyttisen filosofian ”kova linja”

Epilogi

André Maury: ”Hyvän” merkitys – von Wright vs. Austin

Viitteet
Kirjallisuus
Kirjoittajat

Toimittaja

Joose Järvenkylä, FM, Tampereen yliopisto, filosofia
Ilmari Kortelainen, FM, Tampereen yliopisto, filosofia

Muut kirjoittajat

Rani Lill Anjum, Dr. Art., Norwegian University of Life Sciences
Lars Hertzberg, professori emeritus, Åbo akademi, filosofia
Antti Keskinen, FT, Suomen akatemia/Tampereen yliopisto, filosofia
Alma Korko, FM, Tampereen yliopisto, filosofia
Heikki A. Kovalainen, FT, Tampereen yliopisto, filosofia
André Maury, dosentti, Helsingin yliopisto, filosofia
Panu Raatikainen, dosentti, Helsingin yliopisto, filosofia
Pasi Valtonen, FL, Tampereen yliopisto, filosofia
Timo Vuorio, FM, Tampereen yliopisto, filosofia

 

Lukijalle

Georg Henrik von Wright määrittelee teoksensa Logiikka, filosofia ja kieli johdannossa aikansa filosofian päävirtauksiksi loogisen positivismin ja Oxfordin koulukunnan filosofian. Wienin piirin loogisen positivismin historiaa on Suomessa tutkittu, mutta Oxfordin tavallisen kielen filosofia on jäänyt vaille huomiota. Nyt julkaistaan ensimmäinen suomenkielinen kirja tavallisen kielen filosofiasta. Tässä kirjassa käytetään ilmausta ”tavallisen kielen filosofia” eikä ”arkikielen filosofia”, joka on joissain yhteyksissä korostettu suomennos englanninkieliselle ilmaukselle ordinary language philosophy.

Pääperusteita terminologiselle valinnalle on kaksi. Ensiksi, tavallisen kielen filosofia ei niinkään keskity kielen arkisten käyttöyhteyksien tarkastelemiseen, vaan se analysoi yhtä hyvin monia ei-arkisia kielen käyttötapoja, esimerkiksi kielellisten ilmausten asemaa tekoina nimenantotilaisuuksissa. Toiseksi, tavallisen kielen filosofit arvostelivat varhempaa analyyttista filosofiaa liiallisesta loogisen analyysin käytöstä kielen tutkimisessa, joka tavallisen kielen filosofien kritiikin mukaan tavoittaa parhaimmillaan vain epätavallisen formaalin kielen merkityksen. Tavallisen kielen filosofia vaikuttaa esimerkiksi kielitieteissä, viestintätieteissä ja yhteiskuntatieteissä, ja siitä ammennetaan niin sosiologiassa, naistutkimuksessa, psykolingvistiikassa kuin sosiaalipsykologiassakin.

Oxfordin koulukunnan ajattelun piirteitä näkyy joidenkin nykyfilosofien, kuten Judith Butlerin ja Stanley Cavellin töissä. Aikanaan koulukunnan näkemykset silloittivat hermeneuttisen ja analyyttisen perinteen välistä kuilua Peter Winchin, Jürgen Habermasin ja Paul Ricoeurin tutkimuksissa, ja sen vaikutus näkyy 2000-luvulla kehittyneessä kokeellisen filosofian suuntauksessa. Teoksen johdannossa esitellään suuntauksen nousu vastareaktiona Bertrand Russellin loogiselle atomismille ja Ludwig Wittgensteinin Tractatus Logico-Philosophicus -teoksessa esittämälle filosofiakäsitykselle, joiden vaikutus Wienin piirin kautta hallitsi maailmansotien välistä filosofista keskustelukenttää. Sen jälkeen teoksessa käsitellään sekä tavallisen kielen filosofian kukoistuskautta 1940–1950-lukujen taitteessa että tuota kukoistuskautta seurannutta kritiikkiä.

Kiitämme kaikkia teoksen kirjoittajia, käsikirjoitusten lukijoita ja kommentoijia. Suuri kiitos kuuluu professori Leila Haaparannalle, joka on tukenut ja kommentoinut hankettamme alusta lähtien.

Tampereella 22.2.2013
Joose Järvenkylä Ilmari Kortelainen

Laita hyvä kiertämään: