Antti Karisto: Yksi piano vai kymmenen lehmää?

9789524951708Yksi piano vai kymmenen lehmää etsii oivaltavasti uusia näkökulmia arjen ilmiöihin. Aiheina ovat muun muassa utopiat ja onnen etsintä, hyvinvointi ja hoiva, kaupunki- ja kesämökkielämä, katukuva ja arkiviihtyvyys, urheilu ja kulttuuri, kellot ja kalenterit, roskaruoka ja tupakantuska, kohteliaisuus ja kohtelu, vanhuuden kammo ja kuolema. Yhteistä kirjoituksille on arkisten ilmiöiden älyllinen ihmettely, ankkureina aika ja paikka.

Kirja havainnollistaa yliopiston kolmatta tehtävää, yhteiskunnallista vuorovaikutusta, näyttäessään, miten monenlaisten aiheiden kimpussa yliopistotutkija nykyisin toimii. Asioita ei katsota akateemisesta norsunluutornista, vaan vetävästi kirjoitettu teos nojaa myös tekijänsä omiin kokemuksiin.

”Nykyisen onnellisuusbuumin hyvä puoli on se, että muutakin kuin aineeellista elintasoa sentään ajatellaan. Meille markkinoitava onnen tiekartasto on kuitenkin täynnä oikoteiksi mainostettuja väyliä, joista monet saattavat osoittautua umpikujiksi. Onnen  olemus on ohentunut sitä mukaa kuin siitä on innostuttu. Onnesta on tullut imelää. Se on kuin sokerista ja valkuaisvaahdosta valmistettua marenkia. Tai marsipaania, josta puuttuu elämän suola.”

Sisällys

Esipuhe

I  Hyvää elämää etsimässä
Yksi piano vai kymmenen lehmää?
Mitä onni on?

II Vanhuus ja siihen varautuminen
Toivon ja pelon utopioita
Suuri hoitoreformi
Yhteisöpuhe yltyy
Surullinen ja uskomaton tarina
Puhdasta jälkeä
Gerontologista realismia
Dim Sum ja orkidean muotoinen sairaala
Kaiteet ja muut mansikkapaikat
Vanhus ja meri
”Nythä on melkei ku koton ois, melkei.”
Saako sanoa vanhaksi?
Kuinka olla kohtelias?
Harmaa talous
Hyviä kuolemia

III Terveyden edistäminen
Märkä sukupolvi tulee taas
Terveydelle viileä elämäntyyli
Roskaruoka ja rakkaus
Tupakan tuska
Kaksi kärpästä yhdellä iskulla

IV Kaupungissa ja maalla
Vetovoimainen kaupunki
Kulttuuritahto ja kaupunkiuskottavuus
Hitaasti hyvä tulee
Tie vie
Sakot saisi antaa
Lähikaupat lähelle
Pimennysverhot näyteikkunoissa
Toriporinaa
Ei päätä eikä häntää
Taidetta ilman taka-ajatuksia
Puhuva pää pyöräilee
Kalliolan Helsinki, toinen Helsinki
Mennäkö lukioon?
Kummallisen kielteisiä kuntamielikuvia
Kylien tulevaisuus
Karisto, kaapin takana
Vähä-Äiniö
Toisessa paikassa, toisessa ajassa
Päivä kaivossa

V Huomio huomio, täällä Lahti
Sohvalla ja Selällä
Tunnelmia ja huumaa
Äitee
Lahti Blues, Espoo Pelicans
Porvarillinen hegemonia pikkupoikayhteisössä
Veteliä soulveljeksi

VI Sata vuotta sitten
Sata vuotta sitten, Lahden asemalla
Sata ahkeraa vuotta
Sadan vuoden takainen ilmastokonflikti

VII   Myöhempien aikojen ilmiöitä
Toimiva arki
Osaaminen ja sen arvostus
Ei minun kotikulmilleni
Puhelinterroristit lähestymiskieltoon
Toinen poski näkyville
Kallista ja halpaa
Aitoja elämyksiä etsimässä
Ajan hallinnan apuväline
Elämäni aikaraudat
Vaatekaappeja raotellaan
Mitä pirskattia! Pekka Lipponenko kasvissyöjä
Sorvalin Veikko
Punakone
42 vuoden odotus
Hibbing–Öölanti

VII Yliopistoelämää
Tentaattori havahtuu
Erään tutkimuksen tarina
Luulemme tietävämme
Merirosvotiedettä, kytkentöjen taidetta
Iloista sosiologiaa, metodologista anarkismia
Tutkijat koulussa
Jazzillinen organisaatio
Valtiotieteellisen tiedekunnan määräämänä kustoksena

Paikat
Henkilöt

Kirjoittaja

Antti Karisto on sosiaaligerontologian professori Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella. Hän on tutkinut terveyttä ja hyvinvointia, suomalaista yhteiskuntaa ja sen sosiaalipolitiikkaa, elämäntapoja ja kulttuuria, kaupunkikysymyksiä sekä väestön vanhenemista.

 

Laita hyvä kiertämään: