Jorma Keskitalo: Ihmiskunnan energiakriisi

9789524952156Ihmiskunnan energiakriisi tarkastelee eri energiavaihtoehtoja ja pohtii, miten nykyinen “hiilitalous” voitaisiin vaihtaa toiseksi. Tärkein kysymys on, löytyykö ratkaisua ylitse muiden vai onko meidän tyytyminen säästökuuriin ja kulutuksen vähentämiseen.

Nykyinen energiatalous on tiensä päässä ilmastonmuutoksen ja öljyn hupenemisen vuoksi. Tulevaisuuden energialähteiksi on esitettu muun muassa biopolttoaineita sekä aurinko-, tuuli- ja fuusioydinvoimaa. Kaikissa vaihtoehdoissa on kuitenkin puutteita. Niihin liittyy ympäristöongelmia, vaikeasti hallittavaa tekniikkaa tai ne eivät riitä tyydyttämään maailman energianälkää.

Ihmiskunnan energiakriisi esittelee asiat yleistajuisesti ja tarjoaa uutta tietoa myös niille, jotka työkseen käsittelevät ympäristöasioita. Näin se soveltuu kaikille energia- ja ympäristö-ongelmista kiinnostuneille.

“Keskitalon kirja kuuluu energia-asioista kiinnostuneen kansalaisen kirjahyllyyn.”
–  Jouko Kämäräinen, Elonkehä.

“Sanotaan heti alkuun, että kirja on sujuvasti kirjoitettu, luettavaa ja maallikollekin ymmärrettävää. Kaavoja on vain kaksi, ne liittyvät yhteyttämiseen. Siitähän oli puhetta jo koulussa, joten ne eivät ole vaikeusasteiltaan stephenhawking–luokkaa. Teos myös esittelee ymmärrettävästi useita jo käytössä olevia tai tulevaisuuden visioissa hehkuvia tuotantomuotoja. Ainakin on insinöörejä ja muita asiantuntijoita, jotka yrittävät tehdä asialle jotain.”
–  Janne Hopsu, MTV3.

Sisällys

Prologi
Luonnonvarojen kulutus ja ilmastokuormitus
Kuudes sukupuuttoaalto
Fossiilinen hiili lämmittää ilmastoa – taistelu teoriasta
Miten hiilestä tulienergiankulutuksen valtias?
Energiankulutus esiteollisena aikana
Kivihiili teollisen vallankumouksen airuena
Öljyn aika
Milloin öljy loppuu?
Maakaasun tuleminen
Metaaniklatraatti – palavan jään uhka ja houkutus
Turve
Irti hiilestä – mutta miten?
Onko ihmepelastajaa ylitse muiden?
Tuulesta voimaa
Vesivirrasta sähkövirraksi
Bioenergia – luonnon ystävä vai kuormittaja?
Fotosynteesiä matkimalla vedyn tehotuotantoon?
Auringonpaiste sähköksi ja lämmitysenergiaksi
Jules Vernen idea vedetä ja vedystä
Geotermisellä energialla on merkitystä tuliperäisillä seuduilla
Voimaa aalloista ja vuorovedestä
Fissioydinvoiman lyhyt ja ristiriitainen historia – entä tulevaisuus?
Fuusioydinvoima: Onko Aurinko maan pinnalla utopiaa?
Siepataan voimaloista karkaava hiili ja laitetaan piiloon
Liikenne globaalitalouden pyörityksessä
Rakennukset
Energiansäästön mahdollisuudet
Uuden energiatalouden karikot
”Geoinsinöörit” manipuloimassa ilmastojärjestelmää
EU – luonnon pelastajien vai tuhoajien etujoukko?
Yhteenveto energiavaihtoehdoista

Epilogi
Viiteet
Lähteet

Kirjoittaja

Jorma Keskitalo, FT on Helsingin yliopiston projektitutkija ja tietokirjailija. Hän on koulutukseltaan biologi ja on perehtynyt laaja-alaisesti ekologiaan ja ympäristönsuojeluun. Hän on tehnyt järvi- ja murtovesitutkimuksia ja väitellyt Olkiluodon ydinvoimalan lämminvesipäästöjen vaikutuksista meriympäristöön.

 

Prologi

Entisaikojen energialähteitä olivat puu ja kaikki muu polttokelpoinen bioenergia sekä muun muassa vesi- ja tuulivoima. Kuitenkin vasta fossiiliset polttoaineet – kivihiili ja öljy – loivat nykymuotoisen teknosivilisaation. Teollinen vallankumous käynnistyi 1700-luvun loppupuolella James Wattin höyrykoneen myötä. Tekninen kehitys, teollinen tuotanto ja energiankulutus ovat kasvaneet sen jälkeen kiihtyvään tahtiin. Rajuimmin yhteiskunta on muuttunut yhden–kahden viime sukupolven aikana, ja samaa tahtia ovat lisääntyneet kasvihuonekaasujen päästöt. Kasvuvauhdista kertoo jotain se, että valtioneuvoston tavoite vähentää Suomen kasvihuone­kaasujen päästöjä 80 prosenttia nykyisestä tasosta vuoteen 2050 mennessä merkitsisi päästöjen asettumista 1950-luvun puolivälin lukemiin; toisin sanoen päästöt olivat vain vähän aikaa sitten viidesosa nykyisistä.

Teknokulttuurin aika on vain silmänräpäys maapallon geologisessa historiassa ja lyhyt hetki ihmiskunnan omassakin historiassa. Gaiaksi ja Tellukseksi kutsuttu planeettamme elää nykyihmisen huseeraamisen seurauksena aikaa, jollaista se ei ole koskaan ennen kokenut. Tyhjästä emme ole kuitenkaan ilmestyneet. Meitä ei olisi olemassa ilman vajaan neljän miljardin vuoden evoluutiohistoriaa. Ei olisi myöskään luomaamme teknokulttuuria, ellei käytössämme olisi fossiilisia aineita, jotka hautautuivat maaperään satoja miljoonia vuosia sitten, mutta jotka nyt poltamme hetkessä ilmaan.

Jos hieman yleistetään, teollinen aika rakentui 1800-luvulla hiilen ja 1900-luvulla öljyn varaan. Ilman näitä kahta ei maailmamme­ olisi sellainen kuin se nyt on. Mutta millainen se on sadan vuoden kuluttua?

Maapallon alailmakehä on lämmennyt 1800-luvun loppupuolelta nykypäiviin noin 0,8 astetta. Ilmastonvaihtelut eivät ole kuitenkaan mikään uusi asia: jääkauden päätyttyä pohjoisella pallon­puoliskolla vallitsi vuosituhansien ajan keskimäärin nykyistä lämpimämpi ilmasto, ja sama näyttää pätevän ainakin osittain myös eteläiseen pallonpuoliskoon. Maailmanlaajuinen tutkija­yhteisö pitää lähes yksituumaisesti nykyisen lämpenemisen pääasiallisena syynä kuitenkin fossiilisten polttoaineiden kulutusta sekä pienemmässä määrin maankäyttöä, johon lasketaan mukaan metsien raivaaminen ja hävittäminen. Päättäjien ja tavallisten kansalaistenkin tunnustama tavoite on, että fossiilisten polttoaineiden käytöstä on siirryttävä vaihtoehtoisiin, päästöttömiin energiantuotantomuotoihin. Tähän pakottaa osittain myös se, että öljy – tai oikeammin sanottuna helposti hyödynnettävä öljy – on loppumassa tällä vuosisadalla ja käy väistämättä kalliiksi lähitulevaisuudessa, kun kysyntä ylittää tarjonnan.

Ihmiskunta joutuu sopeutumaan sekä ilmastonmuutokseen että energiakriisiin, jotka yhdessä merkitsevät romahduksen uhkaa sekä sivilisaatiolle että maapallon koko elonkehälle. Koska öljy hupenee, on kriisi – hieman lievemmässä muodossa – edessä siinäkin tapauksessa, että ilmastoskeptikot olisivat oikeassa eikä ihminen olisikaan syypää ilmaston lämpenemiseen. Öljyn lisäksi muita rajallisia luonnonvaroja ovat esimerkiksi metallit.

Keskeinen kysymys on, miten ihmiskunta selviää, kun fossiilisille polttoaineille joudutaan ennemmin tai myöhemmin, vapaaehtoisesti tai pakon edessä, jättämään hyvästit. Mitä tapahtuu, kun tämä perusta romahtaa?

Poliitikot ja monet muutkin kuvittelevat, että fossiiliset polttoaineet on korvattavissa kädenkäänteessä jollain toisella energialähteellä. Niiden tilalle on esitetty aurinkoenergiaa, biopolttoaineita, tuuli-, vesi-, aalto- ja vuorovesivoimaa, maalämpöä, geotermistä energiaa, fissioydinvoimaa, fuusioydinvoimaa, keinotekoista fotosynteesiä, vetytaloutta sekä hiilen talteenottoa ja varastointia.

Useimmat luetelluista energiavaihtoehdoista näyttävät äkkiä katsoen hyviltä. Todellisuudessa tutkimustyö ei ole kuitenkaan löytänyt tyydyttävää ratkaisua fossiilisten polttoaineiden korvaajaaksi. Kaikkiin esitettyihin energiavaihtoehtoihin liittyy joko vakavia ympäristöongelmia tai suuria teknisiä haasteita tai sitten niiden merkitys jää hyvin pieneksi ihmiskunnan energiannälkään nähden. Silti useimmat ympäristöjärjestötkin ovat tulevaisuuden energiavisioissaan itse asiassa hyvin tekniikkauskovaisia ja näkevät asiat mustavalkoisina: paha energia yksinkertaisesti korvataan hyvällä energialla, jota kutsutaan esimerkiksi norppaenergiaksi tai ekoenergiaksi, ja siinä sivussa parannetaan energiatehokkuutta.

Kulutuksen vähentämisestä ei juurikaan puhuta. Sen sijaan hoetaan mielellään vanhaa tunnuslausetta ”Vähemmästä enemmän”, vaikka kautta historian talouskasvu on lisännyt energian käyttöä. Puhutaan myös tavarakulutuksen korvaamisesta ”aineettomalla” kulutuksella, ikään kuin palveluiden ja kulttuurin tuottaminen ja kulutus eivät tarvitsisi toimiakseen energiaa ja raaka-aineita.

Globaali talousideologia perustuu kilpailuun ja loputtomaan talouskasvuun, joka vaatii kyltymättä yhä enemmän energiaa ja luonnon raaka-ainevaroja ja jossa kaikki mahdollinen liikkuu ristiin rastiin ympäri maapalloa. Euroopan unioni on julistautunut edelläkävijäksi kasvihuoneilmiön torjunnassa ja energiapolitiikan muutoksessa, mutta onko se mahdollista, jos vallitsevasta talousideologiasta ei olla valmiita tinkimään piiruakaan?

Kasvihuonekaasujen nostamassa mediahuumassa on jäänyt pimentoon yksi keskeinen asia: massiivinen luonnonvarojen kulutus. Myös vaihtoehtoisten energiamuotojen tehokäyttö tuhoaa ekosysteemejä ja vähentää tavalla tai toisella luonnon monimuotoisuutta eli biodiversiteettiä. Eliölajeja kuolee nyt ja lähitulevaisuudessa sukupuuttoon ennätysvauhtia, kuten akatemiaprofessori Ilkka Hanski ja monet muut maailman arvostetuimmat ekologit ovat osoittaneet. Evoluutiohistoria tuntee viisi aikaisempaa ekokatastrofia ajalta ennen ihmistä, mutta se on laiha lohtu. Luonnon toipumiseen aiemmista sukupuuttoaalloista on kulunut kerrallaan vähintään vuosimiljoonia. Nykyhminen ei toimi tällaisessa aikamittakaavassa.

Nykyihminen kuormitti luontoa jo kivikaudella ja onnistui pieninäkin ryhminä hävittämään sukupuuttoon suurnisäkkäitä ja muita suurikokoisia eläinlajeja (tai ainakin edisti sukupuuttoja; lähemmin seuraavassa luvussa). Kivikauteen verrattuna ihmisiä on nyt yli tuhatkertainen määrä, ja luonnonvaroja ja energiaa kulutetaan vielä tätäkin monin verroin enemmän. Ihminen on mullistanut ja mullistaa kiihtyvällä vauhdilla maapallon elonkehää, jonka varassa hän on täysin itsekin. Osaako ihminen ohjata luomaansa tekniikkaa niin, ettei aiheuta omaa ja koko elonkehän romahdusta?

Tämä kirja pyrkii esittämään näkökantoja erilaisiin energiaratkaisuihin, joita tutkimus on nostanut esiin ihmiskunnan energiatalouden muuttamiseksi. Julkisuudessa esitettyjen ratkaisuehdotusten tavoitteena on ollut lähes yksinomaan se, että hiilipäästöt ja niiden myötä ilmastonmuutos saataisiin kuriin. Niin Suomen, EU:n kuin monien ympäristöjärjestöjenkin (esimerkiksi Greenpeacen) energiaohjelmat ovat nimenomaan sekä ilmasto- että energiastrategioita. Tässä kirjassa muistutetaan siitä, että hiilipäästöt ovat vain yksi osa ympäristökuormitusta. Niiden yksioikoinen kuriin saaminen teknisin keinoin voi synnyttää kokonaan uusia ongelmia ja olla joissain tapauksissa jopa vastakkainen luonnonsuojelun kanssa.

Laita hyvä kiertämään: