Markku Oksanen: Ympäristöetiikan perusteet

Tuleeko luontoa suojella? Jos, niin miksi? Pitääkö ympäristöasioista päätettäessä painottaa tieteellistä asiantuntemusta, vai onko päättäjien parempi nojautua paikalliseen maallikkoymmärrykseen? Tuleeko luonnon monimuotoisuuden suojelun olla vapaaehtoista, vai täytyykö siihen pakottaa lainsäädännöllä?

Muun muassa näitä vaikeita ja kiehtovia kysymyksiä pohditaan ympäristöetiikassa. Se on filosofian ala, jossa tutkitaan järjestelmällisesti ja kriittisesti ympäristöä koskevia toimintatapa ja niiden taustalla olevia käsityksiä ja arvostuksia.

Ympäristöetiikan perusteissa paneudutaan alan peruskäsitteisiin, luonteeseen ja historiaan. Teos on tärkeä kaikille luonnon ja ihmisen välistä suhdetta pohtiville, ja se soveltuu myös oppikirjaksi etenkin yliopistoihin ja korkeakouluihin.

“On vaikea elää hyvää elämää, jos varannot ovat saastuneet tai loppuneet.”

“Ekosysteemien vaikutus ulottuu lähes kaikkeen, myös inhimilliseen hyvinvointiin: turvallisuudentunteeseen, aineelliseen hyvinvointiin, terveyteen ja hyvien sosiaalisten suhteiden syntyyn ja ylläpitämiseen.”

VTT Markku Oksanen toimii akatemiatutkijana Turun yliopistossa. Hänen erikoisalojaan ovat ympäristöfilosofia, etiikka, yhteiskuntafilosofia ja bioetiikka.

Sisällys

KIITOKSET

JOHDANTO

1. YMPÄRISTÖETIIKAN EDELLYTYKSET

1.1. Ympäristöetiikan lyhyt ja pitkä historia
1.1.1. Ympäristömoraali ja ympäristöetiikka
1.1.2. Historiallisia esimerkkejä
1.1.3. Ympäristöhuolen ala
1.1.4. Ympäristöajattelun historialliset muodot

1.2. Filosofia, ympäristö ja luonto
1.2.1. Filosofian synty
1.2.2. Pysyvät kysymykset
1.2.3. Perinteinen ympäristötietoisuus ja kirjallinen perinne

1.3. ”Ihminen on luonnon osa”
1.3.1. Darwin, Marsh, Haeckel & Carson
1.3.2. Ekologiasta ekologiseen ymmärrykseen

1.4. ”Ympäristön todellinen tila”
1.4.1. Tiede, toiminta ja ympäristö
1.4.2. Ympäristöongelmien selittämisen kaksi suurta kysymystä
1.4.3. Tiedesodat ja ympäristö
1.4.4. Epävarmuus
1.4.5. Ekologinen kategorinen imperatiivi
1.4.6. Tieto ja etiikka

1.5. ”Täyden vatsan” etiikka

2. YMPÄRISTÖETIIKAN LUONNE

2.1. Ympäristöetiikan normatiivisuus

2.2. Yhteiskuntatieteellinen ja moraalifilosofinen ympäristötutkimus
2.2.1. Ympäristöarvojen näkyvyys
2.2.2. Kysymys legitiimisyydestä
2.2.3. Poliittinen ja moraalinen päätöksenteko

2.3. Ympäristösääntelystä
2.3.1. Eläinkokeiden sääntely
2.3.2. Metsien vapaaehtoinen suojelu
2.3.3. Mikä sääntelymuoto?

2.4. Ekologia, suojelubiologia ja ympäristöetiikka
2.4.1. Tiedon tuottajasta luonnon lääkäriin
2.4.2. Ekologian ja ympäristöetiikan muodollinen rinnakkaisuus
2.4.3. Ekologisen tiedon ohjaavuus

3. IHMISKESKEISYYS JA SEN ARVOSTELU

3.1. Antroposentrismin perinne filosofiassa ja teologiassa
3.1.1. Vanha aika ja keskiaika
3.1.2. Uusi aika

3.2. Perinteisen antroposentrismin kritiikki

3.3. Biosentrismin erottaminen antroposentrismistä
3.3.1. Arvo
3.3.2. Velvollisuus
3.3.3. Oikeudet
3.3.4. Oikeudenmukaisuus
3.3.5. Todistamisen taakka
3.3.6. Moraalinen merkityksellisyys

4. MORAALISEN MERKITYKSELLISYYDEN SYSTEMATIIKKA

4.1. Suora ja epäsuora moraalinen merkityksellisyys

4.2. Moraalinen toimijuus ja moraalinen merkityksellisyys
4.2.1. Järki ja vastuu
4.2.2. Vastuullisuus ja merkityksellisyys
4.2.3. Oikeudelliset järjestelmät ja vastuu

4.3. Moraaliyhteisön jäsenet

4.4. Moraalisen merkityksellisyyden yleistäminen

4.5. Moraalisen merkityksellisyyden perinteiset ehdot
4.5.1. Elollisuus
4.5.2. Sielullisuus
4.5.3. Tietoisuus
4.5.4. Ryhmäjäsenyys
4.5.5. Kyky vastavuoroisuuteen

4.6. Moraalisen merkityksellisyyden soveltaminen

4.7. Moraalisen merkityksellisyyden viisi ongelmaa
4.7.1. Antropomorfismi
4.7.2. Potentiaalisuus
4.7.3. Partikularismi
4.7.4. Oliopainotteisuus
4.7.5. Toimintakyvyttömyys

5. LOPUKSI

 KIRJALLISUUS

Laita hyvä kiertämään: