Semi Purhonen, Tommi Hoikkala & J.P. Roos (toim.): Kenen sukupolveen kuulut?

9789524950633Millainen sukupolvi Suomeen toisen maailmansodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat? Miten ja missä mielessä suuret ikäluokat ovat saman­aikaisesti yhteiskunnallinen sukupolvi olematta kuitenkaan yhtenäinen ryhmä?

Teos kokoaa yhteen tämänhetkisen tutkimustiedon suurista ikäluokista. Se jäsentää suuria ikäluokkia sukupolvena uudella tavalla. Keskeisiä ovat suurten ikäluokkien jäsenten itsensä kertomat elämäntarinat.

Teoksessa ei tutkita vain sitä, mitä suuret ikäluokat ovat tehneet ja saaneet aikaan ja miten he eroavat heitä vanhemmista ja nuoremmista ikäluokista. Ennen kaikkea siinä selvitetään suurten ikäluokkien tietoisuutta itsestään sukupolvena: miten suurten ikäluokkien jäsenet omien kokemustensa perusteella kuvaavat omaa sukupolveaan?

Toimintaohjeita sukupolviskeptikolle:
(1) Kun huomaat jonkun esiintyvän jonkin sukupolven äänenä tai tulkkina, kysy, kuinka paikkansapitävä tuo väite on. Jos julkisuudessa alati esiintyvät yleistykset ärsyttävät, ryhdy kritisoimaan niitä.
(2) Jos törmäät tilanteeseen tai kokemukseen, joiden ajattelet olevan leimallisia sukupolvellesi, pysähdy miettimään, luonnehtivatko ne todella myös muita ikätovereitasi.
(3) Sukupolviksi julistautuminen on ollut historiallisesti katsoen miehinen harrastus. Jos olet nainen, yllätä ja julistaudu sukupolveksi! Jos taas olet mies, unohda koko juttu. Teidät on jo nähty – ellette sitten keksi jotain aivan uutta…

— Sisällys

1. Johdanto: suuret ikäluokat sukupolvena?
2. Suuret ikäluokat ja elämän käännekohdat
3. Suurten ikäluokkien tavallisten jäsenten tyyppitarina
4. Suuret ikäluokat ja työ
5. Epäpoliittisen eliitin tyyppitarina
6. Olivatko suuret ikäluokat murroksen moottoreita? Sukupolven ja periodin vaikukset seksiin, politiikkaan ja vapaa-aikaan
7. 60-lukulaisen eliitin tyyppitarina
8. Sukupolvikokemukset ja sukupolvitietoisuus suurten ikäluokkien elämäntarinoissa
9. Anti-60-lukulaisten tyyppitarina
10. Suurten ikäluokkien sisäiset jaot yhteiskunnallisena sukupolvena
11. Missä he ovat nyt? 1960- ja 70-lukujen aktivistit 2000-luvulla
12. Entä nuoremmat sukupolvet? Sukupolvitutkimus ja nuorisopolitiikka

— Toimittajat

Semi Purhonen, VTT, tutkijatohtori, sosiologi, Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitos. Erityisalat: sukupolvet, suuret ikäluokat, kulttuurisosiologia, kulttuuripääoma, yhteiskuntateoria.
Tommi Hoikkala, VTT, dosentti, sosiologi, Nuorisotutkimusverkoston tutkimusjohtaja. Erityisalat: nuorisotutkimus, nuorisotyö, kansalaistoiminta, sukupolvet, suuret ikäluokat.
J. P. Roos, VTT, sosiaalipolitiikan professori, työskentelee Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitoksella. Erityisalat: elämäkertatutkimus, elämänpolitiikka, evoluutiososiologia, sukupolvet, suuret ikäluokat.

— Lehdistötiedote

Suuret ikäluokat eivät ole yhtenäinen monoliitti

Usein käytetyllä sanaparilla ”suuret ikäluokat” viitataan Suomessa sotien jälkeen (vuosina 1945–1950) syntyneisiin, ja termi yhdistetään samalla usein myös 1960-luvun opiskelijaliikehdintään ja radikalismiin. Semi Purhosen, Tommi Hoikkalan ja J. P. Roosin toimitt amassa uudessa tietokirjassa Kenen sukupolveen kuulut? Suurten ikäluokkien tarina (Gaudeamus 2008) tutkijat paneutuvat suuriin ikäluokkiin, sukupolven käsitt eeseen ja siihen, miten ihmiset kokevat oman sukupolvensa ja oman kuulumisensa siihen.

Sukupolven käsitteeseen liitetään yleensä ajatus siitä, että tiettyä ikäryhmää yhdistää iän ohella jokin yhteinen kokemus, joka tekee sukupolvesta erityisen ja jopa itsestään tietoisen. Kenen sukupolveen kuulut? -kirjassa yhteiskuntatieteilijät lähestyvät sukupolven ja sukupolvitietoisuuden kysymystä analysoimalla haastatt eluaineistoa, jossa suuriin ikäluokkiin kuuluvat henkilöt kertovat elämänkulustaan ja suhteestaan omaan sukupolveensa.

Analyysissa ilmeni, että suurten ikäluokkien kokemus omasta sukupolvestaan ei suinkaan ole samanlainen. Haastatteluaineiston perusteella kirjan kirjoitt ajat ovat jakaneet suurten ikäluokkien jäsenet neljään perustyyppiin: (1) suurten ikäluokkien ”tavallisiin” jäseniin, (2) suurten ikäluokkien epäpoliittiseen eliittiin, (3) niin sanott ujen 60-lukulaisten muodostamaan eliitt iin sekä (4) 60-lukulaisuutta vastustavaan anti-60-lukulaisten tyyppiin. ”60-lukulaisten” ryhmää voi kirjoitt ajien mukaan pitää eräänlaisena sukupolvitietoisuuden mallitapauksena: sillä oli ja on yhä kiistatta selvä kulttuurinen identiteetti ja tietoisuus itsestään, ja se on esitt änyt itsensä koko sukupolven ääneksi. Kenen sukupolveen kuulut? -kirjan kirjoitt ajat löysivät tälle loppujen lopuksi pienehkölle ryhmälle myös selkeän vastaparin eli joukon, joka suhtautuu ”60-lukulaisten” tekemisiin ja mielipiteisiin hyvin kriitt isesti eikä siis samastu tähän äänekkääseen ryhmään. ”Anti-60-lukulaiset” suhtautuvat suuria ikäluokkia edeltäviin sukupolviin poikkeuksellisen kunnioittavasti.

Sukupolvi ei siis toimi kollektiivisubjektin tavoin, mutt a tietyn ikäryhmän sisältä on mahdollista hahmott aa erilaisia tyyppejä, joiden toimintaa ja mielipiteitä voidaan tarkastella suhteessa sukupolveen. Kokonaiset sukupolvet eivät ole Kenen sukupolveen kuulut? -kirjan kirjoitt ajien mukaan koskaan yksinomaan esimerkiksi ”itsekkäitä” tai ”solidaarisia” – ainakaan muutoin kuin toisten sukupolvien jäsenten mielikuvissa tai julkisuudessa esillä olevissa sukupolvipoliittisissa puheenvuoroissa.

Suurten ikäluokkien sukupolvikokemukset ovat kerrostuneita: tietylle ikäluokan vähemmistölle 1960- ja -70-lukujen liikkeissä toimiminen on peittänyt alleen koko ikäluokalle yhteiset sukupolvikokemukset, jotka liittyivät ikäluokan lähtökohtaisiin lapsuuden olosuhteisiin. Tälle joukolle keskeisin sukupolvikokemus on jälkikäteisnäkökulmasta nimenomaan tietyissä sosiaalisissa liikkeissä toimiminen itsessään eikä jokin kyseiset liikkeet synnyttänyt murros. Kuitenkin nuo sosiaaliset liikkeet ovat välillisesti, Vanhan valtauk­sen kaltaisten sukupolven kulttuuristen ikonien kautta, vaikuttaneet lähes koko ikäluokan elämään ja kuvaan itsestään. Suhtautuminen 60-luvun radikalismiin, joka on karkeistava sosiaalinen representaatio, muodostaa keskeisen suurten ikäluokkien sisäisen rajalinjan. Tämän takia suurten ikäluokkien sukupolvitietoisuus on yhä poliittisesti latautunutta. Sukupolvitietoisuuden tasolla suuret ikäluokat ja 60-luvun sukupolvi ovat täysin eri asioita. Käsitys suurista ikäluokista yhtenäisenä, samankaltaisten arvojen ja päämäärien yhdistämänä sukupolvena, jota 1960- ja 70-lukujen sosiaalisiin liikkeisiin osallistuneiden 60-luvun sukupolvi jollain tavoin eturintamana edustaisi, on pelkkä myytti. Toisaalta tuo edustavuuden myytti on kaikkien yhteiskunnallisten sukupolvien olemassaolon takaaja ja keskeinen rakennusaine.

 

 

Laita hyvä kiertämään: