Vesa Puuronen: Rasistinen Suomi

Rasistinen Suomi on tutkimukseen perustuva ajankohtainen puheenvuoro keskustelussa maahanmuuttopolitiikasta ja monikulttuurisuudesta. Siinä analysoidaan rasismin muotoja Suomessa ja esitellään rasismin tutkimuksen eri suuntauksia. Esille tulevat muun muassa venäläisvihan ilmenemismuodot Suomessa 1900-luvun alusta nykypäivään, saamelaisten syrjimisen eri muodot sekä Suomen oikeuslaitoksen suhtautuminen rasistisiin rikoksiin ja rasismin uhreihin.

Rasismin ilmenemistä suomalaisessa politiikassa hahmotetaan analysoimalla äärioikeistolaisten ideologisia näkemyksiä, eduskunnassa pidettyjä puheita ja tuoreita internetissä julkaistuja maahanmuuttokriittisiä aineistoja. Teoksessa hahmotellaan myös ei-rasistisen ja monikulttuurisen yhteiskunnan mahdollisuuksia. Lähtökohtana ovat monikulttuurisuuskäsitteen eri merkitykset sekä kokemukset monikulttuuristen yhteiskuntien rakentamisesta Suomessa ja muualla maailmassa.

”Poliisi on yleensä ensimmäinen viranomainen, jonka kanssa rasismin uhrit joutuvat tekemisiin. Tämä kohtaaminen on tärkeä, sillä väkivallan tai muun rikoksen uhriksi joutuminen järkyttää ihmisen perusturvallisuuden tunnetta. Viranomaisten tulisi pystyä toimimaan niin, etteivät he ainakaan pahenna uhrien saamia henkisiä ja fyysisiä vammoja. Näin ei kuitenkaan aina käy.”

Teos julkaistiin keskiviikkona 23.3. Rasisminvastaisella viikolla: http://luovuennakkoluuloistasi.fi/

Sisällys

Johdanto

1. Rasismin tutkimuksen kehityksestä
Rotusuhteiden tutkimus
Rodullistaminen rasismin tutkimuksessa
Rasististen puhetapojen tutkimus
Antisemitismin ja fasismin tutkimus
Rodun ja kolonialismin tutkimus
Valkoisuuden tutkimus ja feministinen rasismin tutkimus
Arkielämän rasismin tutkimus
Uusia kehityssuuntia
Suomalaisia tutkimuksia rasismista

2. Rodusta ja rasismeista rotujärjestelmään
Rodusta
Rasismin lähikäsitteitä
Rasismin muodot
Rodullistaminen, rasismit ja rotujärjestelmä

3. Venäläisviha ja venäläisten rodullistaminen
Taustaa: suomalaiset ja merkittävät ”toiset”
Venäläisvihan historiasta
Venäläisdiskurssit Suomessa
Venäläisviha nykyjulkisuudessa
Rodullistava ryssä-käsite
Etniset vitsit rodullistamisen muotona
Rasismi ja syrjintä venäjänkielisten kokemuksina

4. Saamelaisten kohtaama rasismi
Alkuperäiskansa vailla oikeuksia
Saamelaisten ja suomalaisten suhteiden historiaa
Saamelaisten kielellinen syrjintä
Nimittelyä, kiusaamista ja leimaamista
Kulttuurin kaupallistaminen ja stereotypioiden voima
Sosiaalinen eristäminen ja väkivalta
Häpeä hallinnan välineenä
Saamelaisten muita syrjintäkokemuksia
Nykytilanne ja tulevaisuus

5. Rasismi, poliisi ja oikeuslaitos
Rasistinen rikollisuus Suomessa
Poliisi ja maahanmuuttajat
Kuin koira veräjästä – rasistit oikeudessa

6. Rasismi suomalaisessa politiikassa
Suomalaisten rasistien ideologioista
Maahanmuuttajavastaisia puolueita
Rodullistaminen eduskunnassa
Rodullistaminen ja rasismi Jussi Halla-ahon maahanmuuttokritiikissä
Kansalaisten ajatuksia maahanmuuttopolitiikasta

7. Ei-rasistinen monikulttuurinen yhteiskunta
Monikulttuurisuus ja sen kritiikki
Monikulttuurisen yhteiskunnan mallit
Onko Suomi monikulttuurinen?
Monikulttuurisen yhteiskunnan mahdollisuus
Antirasistisen monikulttuurisuuden lähtökohtia

Kirjallisuus

**

Johdanto

Keskustelu monikulttuurisuudesta, maahanmuutosta ja rasismista on vilkastunut Suomessa viime vuosina. Tämä on paljolti niiden maahanmuuttokriittisten henkilöiden ansiota, jotka tulivat julkisuuteen vuoden 2008 kunnallisvaalien yhteydessä ja jälkeen. Heidän esittämänsä kritiikin sisällöt ja tyylilajit vaihtelevat: osa pyrkii analysoimaan esimerkiksi eri kulttuurien eroja, kun taas osa tyytyy avoimen rasistisiin väitteisiin ja iskulauseisiin. Tässä keskustelussa rasismin käsitettä käytetään usein ilman, että määriteltäisiin, mitä se tarkoittaa.

Tarkoitukseni on viedä keskustelua eteenpäin esittämällä rasismille määritelmiä, jotka auttaisivat ilmiön hahmottamisessa. Toivon, että kun osallistujat määrittelevät keskustelun aiheen kutakuinkin samalla tavalla, ohipuhuminen vähenee ja osapuolet ymmärtävät toistensa käsityksiä ja niiden perusteluita paremmin. Rasismin määrittelemisen lisäksi kuvaan sen eri muotoja suomalaisessa yhteiskunnassa. Annan käsitteille vanha rasismi, uusrasismi, rakenteellinen rasismi, arkielämän rasismi, rotujärjestelmä ja rodullistaminen konkreettista sisältöä kuvaamalla niihin kuuluvia ilmiöitä. Kuvausten tarkoituksena on edistää yhteiskunnallista keskustelua tuomalla näkyviin seikkoja, joita ei ole välttämättä aikaisemmin katsottu osaksi suomalaista
yhteiskuntaa läpäisevää rasismia. Rasismin eri muotojen näkyväksi tekeminen ja tiedostaminen tekee mahdolliseksi rasismin vastustamisen.

Kuhunkin vähemmistöön kohdistuvalla rasismilla on oma erityinen muotonsa ja historiansa, sillä etninen enemmistö, valkoiset suomensuomalaiset, on ollut tekemisissä eri vähemmistöjen kanssa eri tavoin. Suomalaisilla ja saamelaisilla on pitkä yhteinen historia. Näiden ryhmien suhde nykyään Suomena tunnetulla alueella rinnastuu esimerkiksi valkoisten ja alkuperäisasukkaiden suhteeseen Pohjois-Amerikassa ja Australiassa. Tällainen kolonialistinen suhde on tulos prosessista, jossa yksi kansa on vallannut toisen kansan elinalueet lähes täysin ja paljolti pitää niitä edelleenkin hallussaan. Suomensuomalaisten suhteella venäläisiin on lyhyempi historia. Saamelaiset ovat olleet alistettu vähemmistö, kun taas venäläiset ovat useaan otteeseen valloittaneet Suomen ja hallinneet sitä: Suomi on ollut Venäjän kolonialististen pyrkimysten kohteena. Rasismit ovat siis muotoutuneet erilaisissa taloudellisissa, kulttuurisissa ja poliittisissa olosuhteissa. Erilaiset rasismit myös sijoittavat kohteensa eri asemiin suomalaisen yhteiskunnan etnisessä hierarkiassa.

Teoksen ensimmäisessä luvussa tarkastelen rasismin tutkimuksen kehitystä maailmalla ja Suomessa sekä esittelen sen tärkeimpiä suuntauksia. Aikaisemmissa suomalaisissa rasismin tutkimuksissa on käsitelty muun muassa suomalaisten asenteita, rasismia uhrien näkökulmasta, rasistisia ryhmiä ja ideologioita sekä rasismia tiedotusvälineissä. Toisessa luvussa tarkastelen rasismin määritelmiä ja erittelen sen muotoja. Rodullistaminen on tärkeä käsite nykyisen kulttuurisen rasismin ymmärtämiseksi. Venäläisten ”ryssittely” ja televisiossa esitettävät ”nunnukaloilaa”-saamelaissketsit ovat esimerkkejä rodullistamisesta. Myös niin sanottujen maahanmuuttokriitikoiden tapa esittää maahanmuuttajat, erityisesti somalit, rikollisina ja barbaareina
on rodullistamista. Rodullistamisen ja rasismin välillä on kiinteä yhteys. Ne tuottavat ja ylläpitävät suomalaisen yhteiskunnan rotujärjestelmää ja siihen liittyvää etnisten ryhmien hierarkiaa. Kolmannessa ja neljännessä luvussa käsittelen suomalaisten venäläisiin ja saamelaisiin kohdistamaa rasismia. Kolmannessa luvussa tarkastelen muun muassa venäläisten rodullistamista ja venäläisvihan historiaa Suomessa 1900-luvun alusta nykypäivään. Lisäksi kuvaan ryssä-sanan käyttöä ja etnisiä vitsejä osana arkielämän rasismia. Neljännessä luvussa tarkastelen saamelaisiin kohdistuvan rasismin eri muotoja, muun muassa kielellistä syrjintää ja sulauttamista sekä maaoikeuksien epäämistä, mikä jatkuu nykyäänkin. Pohdin myöshäpeän käyttöä saamelaisten alistamisen ja saamelaiskulttuurin hävittämisen välineenä.

Suomen oikeuslaitos on muun yhteiskunnan tavoin opetellut lähes kolmen vuosikymmenen ajan rasistisen rikollisuuden käsittelemistä ja rasismin uhrien kohtaamista. Viidennen luvun alussa luon katsauksen rasistisen rikollisuuden kehitykseen 1990-luvulta lähtien. Tarkastelen myös poliisien suhtautumista maahanmuuttajiin ja suomalaisen oikeuslaitoksen tapoja käsitellä rasistisia rikoksia. Vähemmistöt luottavat poliisiin huomattavasti vähemmän kuin valtaväestö. Epäluottamukseen näyttää tutkimusten valossa olevan aihetta. Kuudennessa luvussa tarkastelen rasismia suomalaisessa politiikassa. Kuvaan lyhyesti rasistista, äärioikeistolaista toimintaa ja ideologiaa Suomessa 1990- ja 2000-lukujen vaihteessa. Vuoden 2008 syksyllä pidetyissä kunnallisvaaleissa ja vuoden 2009 eurovaaleissa maahanmuutto nousi keskeiseksi teemaksi. Analysoin, millä tavalla rodullistaminen ilmeni ulkomaalaislain uudistamista koskevissa keskusteluissa, jotka käytiin eduskunnassa vuosina 2008– 2009. Lisäksi tarkastelen helsinkiläisen poliitikon Jussi Hallan-ahon maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskriittistä ajattelua hänen vuosina 2005–2010 julkaisemiensa kirjoitusten pohjalta. Teoksen päättävässä seitsemännessä luvussa lähden liikkeelle monikulttuurisuus-käsitteen eri merkityksistä sekä siitä, millaisia kokemuksia maailmalla ja Suomessa on saatu monikulttuuristen yhteiskuntien rakentamisesta. Suomessa harjoitettu monikulttuurisuuspolitiikka kohtelee erilaisia vähemmistöjä eri tavoin,
minkä vuoksi vähemmistöt ovat keskenään eriarvoisessa asemassa.

Lopuksi pohdin ei-rasistisen monikulttuurisen yhteiskunnan mahdollisuuksia.

Teos perustuu yli kymmenen vuoden aikana kerättyihin tutkimusaineistoihin. Kiitän lämpimästi kaikkia haastateltuja myötämielestä tutkimusta kohtaan. Yhteisvastuukeräykselle kiitos siitä, että olen voinut käyttää vuonna 2009 saatua palautetta, sekä Juho Saarelle avusta Yhteisvastuukeräyksen aineiston hankinnassa. Pekka Aikio, Jyrki Herranen, Heikki J. Hyvärinen, Jouko Jokisalo, Minna Kelhä, Ristenrauna Magga, Jorma Puuronen, Jarmila Rajas, Kari Saari, Jarmo Valkonen ja Mikko Varis ovat lukeneet ja kommentoineet koko käsikirjoitusta tai sen osia, mistä parhaat kiitokset. Gaudeamukselle kiitos erinomaisesta yhteistyöstä. Kiitän Suomen tietokirjailijat ry:tä hankkeen saamasta taloudellisesta tuesta.

Koluojan törmällä 14.2.2011
Vesa Puuronen

Laita hyvä kiertämään: