Tomas Roslin & Kari Heliövaara: Suomen lantakuoriaiset

9789524951128Lannasta paljastuu uskomaton hyönteismaailman kokojen, värien ja muotojen kirjo. Miten jotkut eläimet voivat viihtyä toisten eläinten ulosteissa? Mitä ne lannasta etsivät, mitä ne siellä tekevät? Onko näillä otuksilla merkitystä Suomen luonnossa? Paljonko lantakuoriaisia lehmänläjä kätkee, ja miten eri lajit erottaa toisistaan? Nämä ovat kysymyksiä, joihin tämä kirja vastaa. Teos kuuluu jokaisen luontoharrastajan hyllyyn, tai vähintään ulkohuussiin.

Suomen lantakuoriaiset – opas santiaisista lantiaisiin koostuu lantakuoriaisten elämää ja lantakuoriaisharrastusta esittelevistä osioista sekä yksittäisiä lajeja kuvaavasta oppaasta. Oppaaseen sisältyy kuvitettu määrityskaava sekä yksityiskohtaiset tiedot kaikista Suomen 47 lantakuoriaislajista. Lajien levinneisyys Suomessa esitetään kirjaa varten kootuin kartoin.

Tämän sivun lopusta löydät vinkkejä lantakuoriaisten keräilyyn, joita voit kokeilla Suomen suvisissa peltomaisemissa!

Verkkosivut

Kirjoittajien ylläpitämällä lantakuoriaissivuilla löydät lisätietoja kirjasta, lantakuoriaistutkimuksesta, verkkoresursseja ja tietoja havainnoista.
» http://www.helsinki.fi/science/metapop/lantakuoriaiset/kirja/index.htm

Sisällys

English summary

Esipuhe (Ilkka Hanski)

I elämä lannassa
Lantaläjien hallitsijat
Lantakuoriaiset suomalaisessa kansanperinteessä (Lena Huldén)
Lantakuoriaiset numeroina
Lehmänläjässä kuhisee
Miksi ne elävät siinä?
Mikä ravintona ennen lehmänläjää?
Lannasta kilpaillaan
Lantaelämää
Valon ja pimeyden lantakuoriaiset
Rakkautta lantaläjässä, taistelu naaraista
Lanta ympäristössä
Lantakuoriaiset maisemassa
Lantakuoriaiset avainasemassa
Lantaläjä tänään ja huomenna
Katoavat luonnonlaitumet
Miksi ja miten huolehtia lantakuoriaisista?
Mikä kelpaa suomalaiseksi?

II Lantakuoriaiset harrastuksena
Lantakuoriaisten keräily
Kaikki mukana?
Lantakuoriaisten kasvatus
Tiedot talteen
Tadelantiaisen paluu kuolleista

III Suomen lantakuoriaislajit
Tuntomerkit
Lantakuoriaisten kokovaihtelu
Sukupuolten erottaminen
Monimuotoiset lantakuoriaiset
Nimi
Elintavat
Vanhin nimi voittaa
Levinneisyys
Kartat

GEOTRUPIDAE
Geotrupinae
sontiainen Geotrupes stercorarius (Linnaeus, 1758)
metsäsittiäinen Geotrupes stercorosus (Scriba, 1791)
kevätsittiäinen Geotrupes vernalis (Linnaeus, 1758)

SCARABAEIDAE
Aegialiinae
pulskasantiainen Aegialia arenaria (Fabricius, 1787)
hoikkasantiainen Aegialia sabuleti (Panzer, 1797)

APHODIINAE
Aphodiini
laakalantiainen Aphodius erraticus (Linnaeus, 1758)
piilolantiainen Aphodius subterraneus (Linnaeus, 1758)
ukkolantiainen Aphodius fossor (Linnaeus, 1758)
aholantiainen Aphodius haemorrhoidalis (Linnaeus, 1758)
pyörölantiainen Aphodius brevis Erichson, 1848
nummilantiainen Aphodius arenarius (Olivier, 1789)
kaarilantiainen Aphodius rufipes (Linnaeus, 1758)
metsälantiainen Aphodius depressus (Kugelann, 1792)
laidunlantiainen Aphodius luridus (Fabricius, 1775)
pikkulantiainen Aphodius pusillus (Herbst, 1789)
vuonalantiainen Aphodius coenosus (Panzer, 1798)
tadelantiainen Aphodius contaminatus (Herbst, 1783)
hakalantiainen Aphodius conspurcatus (Linnaeus, 1758)
täplälantiainen Aphodius paykulli Bedel, 1908
kirjolantiainen Aphodius distinctus (Müller, 1776)
auhtolantiainen Aphodius punctatosulcatus Sturm, 1805
naudanlantiainen Aphodius sphacelatus (Panzer, 1798)
syyslantiainen Aphodius prodromus (Brahm, 1790)
paahdelantiainen Aphodius serotinus (Panzer, 1799)
silkkilantiainen Aphodius tomentosus (Müller, 1776)
helolantiainen Aphodius merdarius (Fabricius, 1775)
pihalantiainen Aphodius fimetarius (Linnaeus, 1758)
salalantiainen Aphodius pedellus (DeGeer, 1774)
punalantiainen Aphodius foetens (Fabricius, 1787)
kangaslantiainen Aphodius fasciatus (Olivier, 1789)
mustalantiainen Aphodius ater (DeGeer, 1774)
pohjanlantiainen Aphodius borealis Gyllenhal, 1827
hirvenlantiainen Aphodius nemoralis Erichson, 1848
lapinlantiainen Aphodius lapponum Gyllenhal, 1806
poronlantiainen Aphodius piceus Gyllenhal, 1808
hietalantiainen Aphodius sordidus (Fabricius, 1775)
rusolantiainen Aphodius rufus (Moll, 1782)
särkkälantiainen Aphodius ictericus (Laicharting, 1781)
kunttalantiainen Aphodius niger (Panzer, 1797)
mantulantiainen Aphodius plagiatus (Linnaeus, 1767)
vaisulantiainen Aphodius lividus (Olivier, 1789)
lounalantiainen Aphodius granarius (Linnaeus, 1767)
niittymantuainen Heptaulacus villosus (Gyllenhal, 1806)
mustamantuainen Oxyomus sylvestris (Scopoli, 1763)

Psammodiini
juurimantuainen Psammodius sulcicollis (Illiger, 1802)

Scarabaeinae
pikkulaakasittiäinen Onthophagus nuchicornis (Linnaeus, 1758)
isolaakasittiäinen Onthophagus gibbulus (Pallas, 1781)
katkolaakasittiäinen Onthophagus fracticornis (Preyssler, 1790)

Määrityskaavat
Lantakuoriaiskoiraiden sukuelime
Liite 1. Lantakuoriaisten nimistö
Liite 2. Lantakuoriaisten elinympäristöt
Lantakuoriaisia missä vain
Lähteitä
Kiitokset
Tekijät
Hakemisto

Lantakuoriaisten keräily (kirjan sivut 57-62)

Helpoin tapa keräillä lantakuoriaisia perustuu yksinkertaisiin varusteisiin: lapioon ja ämpäriin. Pieni pala kanaverkkoa helpottaa myös toimitusta. Parhaan
saaliin saa muutaman aurinkoisen kesäpäivän jälkeen, jolloin lantakuoriaiset ovat asuttaneet laitumen uusimmat lantaläjät. Laitumen lehmänläjistä kannattaa
keskittyä muutaman (3–5) päivän ikäisiin läjiin, joissa on rapea kuori mutta mehukas sisältö. Näistä läjistä löytyy sekä kosteimman alkuvaiheen lajeja että
varttuneempia lantaläjiä suosivia lajeja (ks. luku ”Lantaelämää”, s. 30).

Näytteenottoon valmistaudutaan taittamalla kanaverkosta pieni kehikko. Kehikon tehtävänä on estää lehmänläjää kellumasta pinnalla, kun läjä pudotetaan vedellä täytettyyn ämpäriin. Jos osa läjästä jää vedenpinnan yläpuolelle, hyönteisiä on vaikea saada kiinni, ja lantaläjän pinnasta hyönteisten on myös helppo lähteä lentoon. Hyvän kehikon voi valmistaa leikkaamalla kanaverkosta palasen, joka on vähän isompi kuin ämpärin suu. Verkkoa kannattaa käsitellä hanskoilla, sillä reunat ovat teräviä. Verkonpalan kulmat taitetaan ylöspäin ja palaa sovitetaan ämpäriin. Onnistuneen kehikon reunat pysyvät tiiviisti kiinni ämpärin reunoissa. Verkkoa kannattaa välttää taittamasta niin, että kaksi verkkokerrosta jää päällekkäin, sillä lantakuoriaiset tarrautuvat mielellään tällaisiin taitoskohtiin.

Ämpäri ja lapio kädessä lähdetään laitumelle etsimään lehmänläjiä. Laitumella ämpäri täytetään kahdeksi kolmasosaksi vedellä vaikkapa lähimmästä
ojasta. Kun sopiva läjä on löytynyt, se nostetaan lapiolla ämpäriin. Lapiolla kannattaa kouraista maata mukaan muutaman sentin syvyydeltä, jotta läjän alle
piiloutuneet yksilöt pääsevät varmasti mukaan. Liikaa maata ei ämpäriin parane siirtää, sillä kuiva maa-aines nousee pintaan ja vaikeuttaa kuoriaisten keräämistä.

Läjän kelluminen estetään verkkokehikon avulla. Kehikko kannattaa asettaa niin, että se painaa läjän viitisen senttiä vedenpinnan alle. Veden vähitellen tunkeutuessa lantaläjän sisään lantakuoriaiset pelastautuvat käytävistään nousemalla pintaan. Sieltä ne on helppo kerätä talteen pinseteillä. Jos kuoriaisia on
paljon, perinteinen teesiivilä on verrattomaksi avuksi – sillä saa nopeasti kauhaistuksi yksilöt pinnalta ennen kuin ne ehtivät lentoon.

Lantakuoriaisia ja muita hyönteisiä ilmaantuu vedenpinnalle melko pitkän ajan kuluessa, muutamasta sekunnista noin puoleen tuntiin, joten ämpärin
äärellä kannattaa odottaa kärsivällisesti. Kerralla voi käyttää myös useita ämpäreitä, jolloin seuraavan ämpärin voi käynnistää kun yksilöiden tulo ensimmäisestä
alkaa hidastua. Kun vaikuttaa siltä, ettei läjästä löydy enempää hyönteisiä, verkkokehikon voi poistaa hetkeksi. Ämpärin pohjalla makaavaa läjää voi jakaa
kepillä pienemmiksi kappaleiksi ja pakottaa näin lantaan juuttuneet yksilöt pinnalle ja talteen otettaviksi.

Lannasta nousseet yksilöt voi aluksi ravistaa esimerkiksi talouspaperilla tai munakennosta revityllä palalla täytettyyn purkkiin, josta kiinnostavat yksilöt
voi myöhemmin poimia talteen. Purkissa pitää kuitenkin olla helposti ja nopeasti avattava kansi, sillä yksilöitä kertyy toisinaan sekä nopeasti että suuria
määriä. Vaihtoehtoisesti aineiston voi ravistaa suoraan etanoliin (70 %), joka samalla säilöö yksilöt pidempiaikaista säilytystä varten. Ellei puhdasta viinaa ole tarjolla, huoltoasemalta ostettavat etanolipohjaiset polttoaineet ja pesunesteet kelpaavat mainiosti. Ne ovat käytännössä puhdasta alkoholia, mutta joukossa on pieni määrä denaturointiainetta. Nämä seokset haisevat kuitenkin melkoisen pahalle, joten aineiston myöhempi käsittely on tehtävä ulkona (tai vetokaapissa).

Jokaiseen näytepurkkiin kannattaa heti sulloa mukaan pieni lappunen tärkeimpine löytötietoineen. Lyijykynällä kirjoitettu teksti tai tietokoneen lasertulostimella
tulostetut lappuset kestävät hyvin nesteessä, mutta mustekynän tai mustesuihkukirjoittimen jälki liukenee nopeasti.

Jos laitumelta on vaikea löytää vettä, voi useita lehmänläjiä kerätä kerralla ja tuoda ne muovipusseissa lähemmäksi vedenottopistettä. Pussien suut kannattaa sulkea tiiviisti odotusajaksi, muuten kuoriaiset lähtevät omille teilleen. Pussit kannattaa säilyttää varjossa, sillä auringossa niiden sisältö muuttuu nopeasti niin kuumaksi, että lantakuoriaiset heittävät henkensä. Kuolleita lantakuoriaisia on vaikea erotella lannasta. Elävät yksilöt piiloutuvat usein syvälle pussin kulmiin, mutta sieltä ne voi huuhtoa talteen pienellä määrällä vettä.

Lantakuoriaisia keräillessään kannattaa luonnollisesti olla varsin tarkka puhtaudestaan, sillä lanta on suureksi osaksi bakteereja. Huolellisella käsienpesulla välttää kuitenkin tartuntavaaran. Itse emme ole ikinä saaneet lantatöistämme pienintäkään vatsatautia. Samalla kannattaa toki pitää huoli myös karjan terveydestä. Tilojen omistajat ovat syystäkin huolissaan eläintautien leviämisestä, ja kaikki välineet on pestävä ennen laitumelta toiselle siirtymistä. Eikä koskaan pidä mennä laitumelle kysymättä omistajan lupaa!

Kaikki mukana?

Lantakuoriaisretkelle lähdettäessä kannattaa tarkistaa moneen kertaan, että kaikki varusteet tulevat kerralla mukaan. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin huomata keskellä laidunta, että tärkein väline jäi kotiin. Tässä lista tavaroista, jotka kannattaa ottaa mukaan:

– Lapio
– Ämpäri (n. 10 l)
– Verkkokehikko
– Teesiivilä
– Litran pakaste- tai lasipurkki
– Pienet näytepurkit (esim. 1,5 dl lastenruokapurkit)
– Laimennettua etanolia (70%)
– Ehjiä muovipusseja
– Etiketit ja kirjoitusvälineet (lyijykynä)
– Sakset
– Muistiinpanovihko
– Kamera
– Eväät
– Musta jätesäkki (auton puhtauden takaajana)
– Käsiendesinfiointiaine

Laita hyvä kiertämään: