Riikka Rossi: Särkyvä arki

Naturalismi on 1870-luvulla syntynyt kansainvälinen kirjallisuuden suuntaus, joka levisi Ranskasta muualle Eurooppaan ja Amerikkaan. Suomalaisista kirjailijoista muun muassa Juhani Aho, Minna Canth, Teuvo Pakkala ja K.A. Tavaststjerna tarttuivat ranskalaisten naturalistien innoittamina modernin maailman ongelmiin. Pyrkimyksenä oli “kuvata elämää sellaisena kuin se on”, joten he kuvasivat erityisesti tavallisten ihmisten arkea ja sen ongelmia.

Mutta miten kansalliskirjallisuuden nimeen vannova 1880-luvun Suomi reagoi naturalismin jyrkkään kuvastoon ja sen esittämään inhimilliseen rumuuteen? Kansallisten sankarikertomusten sijaan naturalistinen kirjallisuus tarjosi kuvauksia rappiosta, sairaudesta, kuolemasta, yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta, avioliiton, perheonnen ja rakkaushaaveiden särkymisestä ja pettymyksestä moderniin suomalaisen elämään. Naturalismin aikakautta leimasi vahva julkinen keskustelu suomalaisen kirjallisuuden tehtävästä.

Teoksen lähtökohtana on lajiteoria ja vertailevan kirjallisuudentutkimuksen uudet haasteet. Siinä käsitellään suomalaisen naturalismin syntyä, luonnetta ja suhdetta ajan ranskalaiseen kirjallisuuteen. Särkyvä arki on perusteos suomalaisen realistisen ja naturalistisen kirjallisuuden kansainvälisistä, erityisesti ranskalaisista yhteyksistä.

Riikka Rossi on tutkijatohtori Suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitoksella Helsingin yliopistossa. Hän on realismin ja naturalismin tutkija ja 1800-luvun kirjallisuuden tuntija. Realismin lisäksi hän on kiinnostunut lajiteoriasta, vertailevasta tutkimuksesta sekä Ranskan ja Suomen kulttuurisuhteista.

Sisällys

1. Johdanto
Naturalismin synty
Kansalliskirjallisuus ja naturalismin pelko
Laji ja vertaileva näkökulma
Naturalismin ydinteemat: arki ja entropia
Naturalismi ja realismi
Naturalismi lajina

2. Ranskasta Suomeen
Pohjoismainen myytti
Käännöksiä ja Pariisin-matkoja
Zola ja yhteiskunnallinen naturalismi
Flaubert naturalistina
Tekikö Nora oikein? Ibsenin merkitys
Vaikutuksia intertekstuaalisuuteen

3. Rappion runousoppia?
Dynaaminen naturalismi
Traaginen uhri
Staattinen entropia

4. Naturalismin harmaa arki
Naturalismin ja realismin arki
Arki ja juhla
Naturalismin arkinen henkilökuvaus
Mikrohistoriallinen näkökulma yhteiskuntaan
Arki kronotooppina
Arjen aika
Paikallisesta globaaliin
Arki ja moderni

5. Melodraama ja naturalismi
Tunteita, katseita, draamaa
Seikkailuajasta naturalismiin
Yhteiskunnallinen melodraama
Piilotettu moraali
Rikollinen ihminen
Moralisointia ja empatiaa

6. Allegorinen ja symbolinen naturalismi
Merkitysten tasot
Realistinen ja symbolinen esittäminen
Allegorian ja naturalismin suhde
Papin rouvan allegoriset ja symboliset tasot
Aviorikoksen seuraus
Suomalainen vai ranskalainen nainen?
Symbolismin ja naturalismin suhde

7. Yhteiskuntakriittinen naturalismi
Ohjelman edistysusko ja romaanien rappio
Naturalismi ja dekadenssi
Naturalismin šokki
Determinismi ja tahdon vapaus
Kasvatuksella rappiota vastaan
Naturalistinen romaani ja aateromaani
Kohti parempaa maailmaa

— Lehdistötiedote 17.8.2009

Arki ja unelmat särkyivät kirjallisuuden naturalistien teksteissä
Riikka Rossi syventyy kirjassaan naturalismiin suomalaisessa kirjallisuudessa

Filosofian tohtori Riikka Rossi palaa juuri ilmestyneessä tietoteoksessaan Särkyvä arki – Naturalismin juuret suomalaisessa kirjallisuudessa (Gaudeamus 2009, Palmenia-sarja) suomenkielisen kirjallisuuden syntyaikaan. Arjen ahdinkoa, rappiota, sairautta, pettymyksiä ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta tulvehtiva ranskalainen naturalismi saapui Suomeen 1800-luvun lopussa, aikana, jolloin kirjallisuudelta toivottiin kansallisten arvojen vahvistamista ja nuoren kansakunnan idealisoimista.

“Muiden muassa Minna Canth ja Juhani Aho kuvasivat teoksissaan elämän varjopuolia ja harmaata, särkyvää arkea. Naturalistiset kirjailijat halusivat kuvata elämää sellaisena kuin se on, mutta onnellisten hetkien ja suojatun idyllin sijaan he keskittyivät kuvaamaan Ahon sanoin ’elämän varjopuolia’, modernin maailman uhkia ja ristiriitoja”, Rossi toteaa.

Naturalismi otettiin Suomessa ristiriitaisesti vastaan, mutta naturalistien panos aikansa yhteiskunnalliseen keskusteluun oli tärkeä. “Naturalismi syntyi oikealla hetkellä jäsentämään yksilön arkielämää ravistelevia muutoksia, kuten uusia käsityksiä uskonnosta, avioliitosta, seksuaalisuudesta, moraalista, vastuusta ja laajemmin ihmisen kohtalosta ja osasta elämässä”, Rossi sanoo. “Naturalismin särkyvä arki shokeeraa ja ravistelee. Se pyrkii herättämään lukijan vastuuntunnon ja halun vaikuttaa.”

“Naturalismi näyttää tuhoavan kaiken, mihin jollakin tavalla liittyy onnen toivoa ja uskoa: romanttisen rakkauden, harmonisen idyllin, kiehtovan juhlan, satumaisen seikkailun ja perheonnen. Paradoksaalista kyllä, naturalismin asenne rappioon on kielteinen. Tuho ei ole arvo sinänsä. Naturalismi kääntyy jopa itseään ja kuvaamaansa maailmaa vastaan. Sen henkilöt inhoavat omaa harmaata elämäänsä ja toivovat parempaa ja kauniimpaa maailmaa.”

Laita hyvä kiertämään: