Erja Rusanen: Esiopetus lapsen silmin

Koulutien alkuvaiheet ovat lapselle jännittävää ja haastavaa aikaa. Mutta tiedämmekö, miten kuusivuotias oppii? Pitäisikö opetuksen sisältää enemmän elämyksiä? Mikä on itsereflektiivisten taitojen merkitys oppimisessa? Tiedon transferoitumista voitaisiin ehkä edistää ottamalla paremmin huomioon lasten omat ajatukset opetuksen suunnittelussa. Tämä voisi jopa muuttaa ylipäänsä ajatuksiamme pedagogiikasta.

Kirja perustuu tapaustutkimukseen, jonka tarkoituksena oli selvittää lasten kokemuksia esikoulusta ja omasta oppimisestaan. Heidän puhettaan analysoidaan oppimisteoreettisesta ja kehityspsykologisesta näkökulmasta. Kirjassa on runsaasti lasten kaunistelemattomia mielipiteitä ja oivaltavia näkemyksiä. Kirja on tarkoitettu sekä esikoulunopettajien koulutukseen että ammattihenkilöstön ja lasten vanhempien käyttöön.

Kasvatustieteen tohtori Erja Rusanen toimii yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston Avoimessa yliopistossa. Hänen aiempi tutkimustyönsä liittyy alle kouluikäisten lasten päivähoidon kasvatuskäytäntöjen kehittämiseen.

Kustantajan tiedote 17.4.2008

KT Erja Rusanen seurasi vuoden ajan esiopetusryhmän arkea ja selvitti, miten lapset itse kokevat oppivansa ja millaiset rakenteelliset ehdot esikoulu tarjoaa lasten toiminnalle. Tutkimuksen tuloksia esitellään ja analysoidaan juuri ilmestyneessä kirjassa Esiopetus lapsen silmin (Gaudeamus 2008). Rusasen tapaustutkimuksen päätarkoituksena oli selvittää, miten lasten kokemuksia esikoulusta ja omasta oppimisesta voisi hyödyntää esikoulun pedagogiikan ja toimintatapojen kehittämisessä.

Esikoululaiset pitivät sekä aikuisjohtoisista oppimistuokioista että leikkimisestä. Monet lapset kuitenkin toivoivat leikille lisää aikaa. Jo aikaisemmista tutkimuksista on selvinnyt, ett ä vapaa leikki kehittää lasta hyvin monipuolisesti: leikissä kehittyy esimerkiksi lapsen kyky asettaa tavoitteita. ”Jotta leikki voisi kehittää lasta monipuolisesti, olennaista on, että sille järjestetään runsaasti aikaa”, Rusanen toteaa.

Lasten ja vanhempien mielipide pitäisi Rusasen tutkimuksen valossa ottaa huomioon vakavasti esiopetustoimintaa muuttavasta näkökulmasta. Esiopetuksen haasteena on opetuksen joustavuuden lisääminen. Aikuisjohtoisen toiminnan ja vapaan leikin välistä suhdetta ja kestoa pitäisi
pohtia nykyistä enemmän yhdessä vanhempien ja lasten kanssa. Myös itse pedagogiikkaa voidaan kehittää nykyisestään. Lapsen suurta innostusta leikkiä voidaan hyödyntää aikuisjohtoisten oppituokioiden yhteydessä nykyistä enemmän ja jätt ää esikoulukirjat vähemmälle. Aikuisjohtoisten oppituokioiden sisällä myös lasten persoonallisille aloitt eille pitäisi antaa nykyistä enemmän tilaa. Lapsia ja aikuisia pitäisi myös rohkaista ilmaisemaan näkemyksiään.

Rusanen selvitti tutkimuksessaan, osasivatko lapset hyödyntää esikoulussa opittua tietoa muuallakin kuin itse oppimistilanteissa. Vaikka lapset puhuivatkin esikouluasioista kotona vanhempiensa kanssa, kukaan
tutkimuksessa haastatelluista lapsista ei pystynyt vakuuttavasti kertomaan, kuinka he käyttivät ja sovelsivat esikoulussa opittua esikoulun ulkopuolella. Monet lapset kuitenkin uskoivat, että tietoja tarvitaan tulevaisuudessa: ”No koulussa tietenkin”, kuten eräs esikoululainen vastasi.

Esiopetus lapsen silmin sisältää runsaasti esimerkkejä tutkimuksessa haastateltujen esikoululaisten mielipiteistä. ”Lapsiltakin voi oppia paljon, jos kuuntelee heidän näkemyksiään ja niiden perusteluja”, Rusanen kirjoittaa. ”Kun sääntöjä laativat sekä koti ett ä esikoulu, lapsi saatt aa jäädä yksin
ratkaisemaan sääntöjen ristiriitoja.”

Haastattelija: No miten tuo huovutustyö? Tykkäsitkö sinä siitä?
Paavo: Joo.
H: Tykkäsit siitä? Millä tavalla tykkäsit siitä? Mikä siinä oli kivaa?
Paavo: Kun mä pistin liikaa saippuaa.
H: Mitä tapahtui?
Paavo: No siitä tuli hieno. Siitä tuli hirveen puhdas.
H: Joo. Mitäs aikuiset sanoi?
Paavo: Ei paljon mitään.
H: Siitä tuli hirveen puhdas, kun pistit liikaa saippuaa. Se oli hauskinta siinä?
Paavo: Joo.
H: Tuliko siitä hyvä.
Paavo: Joo.
H: Voit sä äidille antaa sen?
Paavo: Joo… Siitä tulee pannulappu.
(Ote teoksessa käytetystä esikoululaisten haastatteluaineistosta. Kaikkien haastateltavien nimet on kirjassa muutettu.)

Laita hyvä kiertämään: