Edward W. Said: Orientalismi

Orientalismi on jälkikoloniaalisen kritiikin avainteos. Siinä Edward W. Said (1935–2003) tarkastelee länsimaisia käsityksiä orientista ja sen asukkaista.

Ajatus itäisen maailman ”toiseudesta” on juurtunut syvälle länsimaiseen kulttuuriin. Sen ilmentymiä Said löytää niin antiikin Kreikan näytelmistä, 1800-luvun ranskalaisten kirjailijoiden teksteistä kuin siirtomaahallinnon johtohahmojen kirjoituksistakin. Esiin nousevat tyypilliset mielikuvat salaperäisistä itämaista, kiihkeistä itämaalaisista ja uhkaavasta islamista.

Saidin mukaan orientalismi – oppi idästä ja sen asukkaista – oli lännen tapa hallita orienttia ja jopa tuottaa se. Orientalismi nivoutui kiinteästi imperialismiin ja tuki sitä. Arvioidessaan orientalismin voimaa ja kestoa Said ammentaa myös omista kokemuksistaan länteen muuttaneena palestiinalaisena.

”Sanalla ’orientti’ tai käsitteellä ’länsi’ole mitään olemuksellista pysyvyyttä. Molemmat ovat ihmisten tuottamia kategorioita, joilla pyritään yhtäältä vahvistamaan ja toisaalta tunnistamaan ’toinen’. Näitä viime kädessä fiktiivisiä luomuksia voidaan helposti käyttää yhteisöjen intohimojen manipuloimiseen ja tuottamiseen. Tämä ei ole koskaan ollut yhtä ilmeistä kuin omana aikanamme, jolloin lietsotaan laajasti pelkoa, vihaa, inhoa sekä päätään taas nostavaa omahyväisyyttä ja ylimielisyyttä. Kaikessa tässä on paljolti kysymys islamista ja arabeista toisella puolella ja ’meistä’ länsimaalaisista toisella puolella.”

Mukana ovat Saidin myöhemmin kirjoittamat jälkisanat ja uusi esipuhe. Niissä hän käsittelee teoksensa nostattamaa keskustelua ja etsii vaihtoehtoa yksinkertaistaville kuville lännestä ja idästä toistensa vihollisina.

Laita hyvä kiertämään: