Chris Stringer: Vain yksi jäi. Miten meistä tuli ainoa ihmislaji

Vain yksi jäi 2.aiAjatus luonnonvalinnan ylläpitämästä evoluutiosta hyväksytään laajalti. Mutta mitä tiedämme lajimme, Homo sapiensin, varhaisvaiheista?

Viime vuosina tieteellistä ja yleistä keskustelua on hallinnut meidän oma alkuperämme. Yleisesti ajatellaan, että Afrikka oli varhaisten esivanhempiemme kotiseutu, mutta kiivaasti väitellään siitä, saiko lajimme alkunsa vain ja yksiselitteisesti siellä. Fossiililöytöihin keskittynyt väittely on sittemmin laajentunut uuteen arkeologiseen ja geneettiseen tietoon.

Vain yksi jäi tarjoaa kattavan ja yleistajuisen kuvan lajimme alkuperästä. Kuinka nykyihminen määritellään? Onko sellaisia ominaisuuksia kuin kieli ja taide esiintynyt vain nykyihmisellä? Olivatko esivanhempamme tekemisissä neandertalinihmisten kanssa, ja olimmeko syypäitä heidän sukupuuttoonsa? Ovatko eri lajit risteytyneet keskenään? Mikä sai nykyihmisen lähtemään Afrikasta, ja miten lajimme levittäytyi yli maapallon? Miten kehittyivät ns. rotupiirteet? Ja lopulta – mitä oikeastaan tarkoittaa ihmisenä oleminen?

Paleoantropologian professori Chris Stringer luo tieteellisen jännityskertomuksen, jossa punotaan yhteen johtolankoja ihmisen kehityshistorian, nykyisyyden ja tulevaisuuden selvittämiseksi. Paleoantropologia on kehittynyt huimasti, mutta johtolankojen tulkinta perustuu yhä paljolti tutkijoiden päättelykykyyn ja mielikuvituksen lentoon.

”Saharan vuotuinen sademäärä on vain yhden millimetrin luokkaa. Aavikon sisäosissa on kuitenkin arkeologisia löydöksiä sekä eläin- ja ihmisaiheisia kalliomaalauksia. Niiden perusteella tiedetään, että vain 6 000 vuotta sitten Sahara oli nykyistä kosteampi seutu, jossa oli ruohikkomaita, järviä ja suuria jokia niitä reunustavine galleriametsineen.”

”Yksilön pituus oli vain noin metri ja aivojen tilavuus noin neljäsataa kuutiosenttimetriä (…) ei kestänyt kauan, kun se tunnettiin kutsumanimellä ’hobitti’ (…) Löytö oli monestakin syystä odottamaton. Fossiilin sijaintipaikka oli saarten ja veden takana, viisisataa kilometriä kauempana kuin mitä oli ajateltu muinaisihmisten asutuksen ulkorajaksi. Tämä viittasi siihen, että hobitin esivanhemmilla oli täytynyt olla veneitä, jotta ne olivat päässeet niin pitkälle. Hobitilla oli ilmiselvät ihmiskasvot ja -hampaat, se käveli pystyasennossa, mutta aivot olivat samankokoiset kuin ihmisapinalla.”

Laita hyvä kiertämään: