Korruptio rehottaa, naiset on sysätty takaisin koteihin, yhteisistä säännöistä ei välitetä. Lännen silmissä Euroopan unionin itäisten jäsenmaiden kehitys vaikuttaa huolestuttavalta. Viime vuosina on uutisoitu oikeusvaltion heikentämisestä ja sananvapauden ongelmista esimerkiksi Puolassa ja Unkarissa, jotka olivat kylmän sodan aikana Neuvostoliiton satelliittivaltioista länsiorientoituneimpia.
Rommi, sikarit, kaapparit ja turkoosit laguunit. Karibia tuo mieleen kaiken tämän, mutta samalla se on myös kolonialismin ja nykyisen maailmanjärjestyksen alkukoti.
Mielikuva Suomesta EU:n mallioppilaana sai kolauksen vuonna 2011. Tuolloin eurokriisi vavisutti myös Suomen sisäpolitiikkaa ja maan poliittinen johto asettui vastustamaan unionin kantaa. Miksi kiinnostus ulkomailla Suomea kohtaan kuitenkin jäi tuohon episodiin?
Maailman kriisialueiden jatkuva sotatila on pakottanut miljoonat ihmiset pakenemaan kodeistaan kohti turvallisempia oloja. Samaan aikaan vastaanottavia maita piinaavat talousongelmat ja työttömyys sekä lisääntyvien terrori-iskujen pelko.
Eurooppa kehittyi 1500-luvulla niin nopeasti, että se jätti muut maanosat vähitellen taakseen. Eurooppalaisia siivittivät paitsi lähetystehtävä ja talouden, purjehduksen sekä tuliaseiden kehitys myös ahneus ja silkka röyhkeys. Näiden vaikutuksesta eurooppalainen valta laajeni Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa.
Vuosituhannen vaihteen jälkeen Euroopan unionin jäsenmaat ovat pyrkineet nykyaikaistamaan toimintamallejaan yhteisesti sovittujen tavoitteiden mukaisesti.
Teos tarjoaa yleiskuvan sydänkeskiajan uskonelämästä: siinä tarkastellaan kristillistä ikuisuuden odotusta sekä luostarissa että kaupungin kaduilla.
Hallinta vallankäytön muotona tarkoittaa järjestelmällisiä pyrkimyksiä muovata yksilöiden ja yhteisöjen toimintaa, ohjata väestötason prosesseja ja vahvistaa yhteiskunnan kokonaishyvinvointia.