Maailmaa pirstovat vanhojen jakolinjojen ohella uudet ja vielä jäsentymättömät rajat. Demokratiaa koettelevat niin vihapuhe, vaihtoehtoisten faktojen levittäminen kuin vahvojen johtajien ja nationalismin paluu. Kiristynyt kansainvälinen ilmapiiri on osoittanut kerta toisensa jälkeen, että yhteisiä sopimuksia on entistä vaikeampi muodostaa. Vanhat säännöt eivät enää päde.
Toni Alarannan ajankohtainen kirja Turkin historia on ehdolla Vuoden historiateos -palkinnon saajaksi! Voittaja julkistetaan helmikuussa.
Vielä sata vuotta sitten Britannia hallitsi valtavaa aluetta, johon kuului neljännes maapallon asukkaista. Imperiumin hajoamisen jälkeenkin kuningaskunta on ollut huomattava kansainvälinen toimija, mutta onko sen mahti nyt murtumassa? Miten Britannia ajautui tai ohjattiin kohti Euroopan marginaalia?
Vuoden historiateos -ehdokas 2019 Euroopan ja Lähi-idän portiksi muodostunutta nykyisen Turkin aluetta ovat hallinneet sivilisaatiot kreikkalaisista ja roomalaisista osmaneihin. Millaisen matkan osmani-imperiumin raunioille 1920-luvulla perustettu maallinen ja länsimaisia vaikutteita ottanut Turkin tasavalta on kulkenut muuttuessaan omaa tietään kulkevaksi toimijaksi islamilaisen maailman ja länsimaiden välissä?
Uskonto on yhteiskunnallisesti ja poliittisesti merkittävä tekijä kaikkialla maailmassa: maailmanpolitiikkaa on mahdotonta ymmärtää huomioimatta uskontojen roolia eri maissa. Uskonto pysyttelee suurten tapahtumien keskiössä, vaikka taloudellisen globalisaation, poliittisen liberalismin leviämisen sekä teknologian kehittymisen ennustettiin sysäävän sen pelkäksi yksityisasiaksi.
Timo Honkelan laajaa huomiota herättäneen Rauhankone-teoksen ranskankieliset käännösoikeudet on hankkinut kustantamo Éditions Saint-Simon ja vironkieliset Koolibri Publishers.
Maailmanrauha on utopia, josta kaikki haaveilevat mutta johon kukaan ei oikein usko. Ihminen on ladattu tunteilla. Neuvottelutilanteissa kielimuuri kärjistää kriisin, kun ihmiset tarkoittavat samoilla sanoilla eri asioita tai puhuvat samasta asiasta eri sanoilla.
Ukraina on Venäjän jälkeen väkiluvultaan toiseksi suurin Itä-Euroopan valtio. Sen nykytapahtumat ovat heijastuneet EU-maiden energiahuoltoon asti. Maan epävakaa sisäpolitiikka ja vaihtelevat suhteet Venäjään ovat hidastaneet identiteetiltään yhtenäisen kansakunnan muotoutumista. Ukrainasta onkin sanottu, ettei se kuulu sen enempää itään kuin länteenkään.