Mitä tietäisimme oman maamme historiasta ilman kirjallisia lähteitä? Entä kuinka ymmärtäisimme näitä lähteitä ilman taitoa lukea ja tulkita niitä?
Tiedon ja tietämisen koko kirjoa ei voi tavoittaa vain järjen käyttöön, rationaaliseen ajatteluun tai pelkkään kielelliseen ilmaisuun perustuvilla tutkimusmenetelmillä. Luovan, osallistuvan ja toiminnallisen tutkimuksen menetelmät liikkuvatkin tunteiden, kokemusten, muistojen, mielikuvituksen ja osin myös kehollisuuden alueella.
Tiede ja teknologia ovat muovanneet ihmisten elämää ja ajattelutapoja. Silti jotkin asiat ovat ymmärryksemme ulottumattomissa: vaikka kipu on kokijalleen ehdottoman totta, on mahdotonta tietää, miltä toisen kipu tuntuu. Toisaalta uudet tutkimustulokset voivat ravistella maailmankuvaamme yllättävilläkin tavoilla. Esimerkiksi kimalainen osaa ratkaista monimutkaisia ongelmia aivoillaan, jotka ovat vain seesaminsiemenen kokoiset.
Nyt saatavilla pehmeäkantisena! Modernissa informaatiotulvassa on hankala suunnistaa. Internetin ansiosta tietoon on helppo päästä käsiksi, mutta sen laadusta ei ole takeita. Mediassa pinnalle nousevat koukuttavat klikkiotsikot, ja valeasiantuntijoita tai perättömiä väitteitä voi olla vaikea erottaa tutkitusta tiedosta.
Kyllikki Saari katosi jäljettömiin toukokuisena sunnuntai-iltana vuonna 1953 matkalla hengellisestä nuorisotilaisuudesta kotiin. Pitkän etsinnän jälkeen ruumis löydettiin suohon haudattuna. Nuoren naisen väkivaltainen kuolema järkytti koko Suomea, ja hautajaisiin osallistui toistakymmentä tuhatta surijaa. Vaikka tutkimuksiin värvättiin maan etevimmät rikospoliisit, tapaus jäi selvittämättä.
Perinteinen media ei ole enää ainoa väylä julkiseen keskusteluun. Sosiaalinen media nostaa esille itseoppineita asiantuntijoita, ja myös tutkijoilta odotetaan aiempaa aktiivisempaa osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun. Esimerkiksi Twitter, Facebook ja blogit ovat muodostuneet keskeisiksi kanaviksi viestiä tutkimustuloksista ja kommentoida ajankohtaisia kysymyksiä. Miten niitä voi oppia hyödyntämään parhaiten?
Moniammatillisissa hoito- ja palveluketjuissa riskien ennakoiminen edellyttää ammattilaisten tiivistä yhteistyötä. Liian usein asiakkaan tilanteesta muodostettava kokonaiskuva on kuitenkin sirpaleinen ja asiakas ongelmineen jää sivurooliin. Hierarkiat, kilpailu ja jännitteet sekä puutteellinen ymmärrys toisen ammattilaisen työnkuvasta ovat saumattoman yhteistyön esteitä.
Rohkeutta kuvastaa helposti rämäpäinen pelottomuus, jonka siivittämänä muutetaan toiselle puolen maailmaa tai lähdetään tutkimaan maapallon tuntemattomia laitoja maineen ja kunnian toivossa. Antiikissa rohkeus asettui oikeudenmukaisuuden, viisauden ja kohtuullisuuden rinnalle yhdeksi neljästä perushyveestä.