Tulipalo tuhoaa kaupungin, kivenhakkaajan taltta lipsahtaa, käsikirjoituksen jäljentäjä tekee kynttilänsä valossa kirjoitusvirheen, paperi rasahtaa rikki terävän mustekynän alla. Pyhät tekstit eivät ole ajan hampaalta ja inhimillisiltä erheiltä suojattuja sen paremmin kuin maallisetkaan hengentuotteet, vaikka Raamattuun ja vanhoihin traditioihin usein liitetään ajatus juuri muuttumattomuudesta.
Teos on kattava kokoelma ajanlaskun alun tienoilla Qumranissa nykyisen Israelin alueella asuneen juutalaisyhteisön kirjoituksia. Nämä 1940–1950-luvuilla löytyneet kirjakääröt sisältävät sekä qumranilaisten omia tekstejä että heidän kopioimiaan versioita Vanhaan testamenttiin kuuluvista kirjoista.
Vuonna 1947 muutama paimenpoika Kuolleenmeren luoteiskulmalla Qumranissa heitteli ajankulukseen kiviä läheiseen luolaan. Kuului erikoinen kilahdus – kivi oli osunut saviruukkuun, jonka sisällä oli kirjakääröjä. Löytö oli ainutlaatuinen. Vanhimmat ruukun sisältämät tekstit olivat toiselta vuosisadalta ennen ajanlaskua ja uusimmat Jeesuksen jälkeiseltä ajalta.
Vanhan testamentin hepreankielisistä teksteistä koottu lukemisto on tarkoitettu Raamatun heprean opiskeluun. Se sopii käytettäväksi sekä peruskursseilla heprean kieliopin opintojen ohessa että itseopiskelussa. Kirjaa voidaan käyttää myös kansalais- ja työväenopistoissa.
Justinos Marttyyri (n. 100-165) oli toisen vuosisadan tunnetuimpia ja tuotteliaimpia kristittyjä kirjoittajia. Hän oli laajasti perehtynyt aikansa filosofiaan. Tältä pohjalta hän puolusti kristinuskoa kriitikkoja vastaan.