Konnia ja huligaaneja kuvaa suomalaisen elokuvan kultakautta, jolloin ohjaajat olivat auteureja ja kamerat rautaa. Näkökulma nousee elokuvien sisältä: mestarit kertovat, kuinka elokuvat rahoitettiin ja ohjattiin, kuvattiin ja näyteltiin, myytiin ja levitettiin.
Konnien ja huligaanien lukija päätyy keskelle railakasta dialogia, jossa sana on vapaa, kun aikaa on kySuolliksi kulunut. Kertojat ovat silminnäkijöitä ja aikalaistodistajia – he olivat paikalla, kun filmi pyöri. Heidän ei enää tarvitse varoa mielipiteitään nykyelokuvasta tai elokuvapolitiikasta saati kilpailla kollegojen kanssa.
Monesta näkökulmasta syntyy kerroksinen ja joustava totuus elokuvamaailman veijareitten elämäntyöstä, kaukana punaisilta matoilta mutta lähellä seitsemännen taiteen ydintä.