Professori emerita Sinikka Ojanen hahmottelee kirjassaan ohjaustyön teoreettista mallia, joka voisi tukea kaikkia ohjaajia: työnohjaajia, opetusharjoittelun ohjaajia, tutoreita, mentoreita. Ohjaus, jonka tavoitteena on ohjattavan ammatillinen kehittyminen, on kokonaisprosessi riippumatta siitä, missä vaiheessa ohjaus tapahtuu, työn alkuvaiheessa (opetusharjoittelu) tai myöhemmin (työnohjaus). Ohjaajan on myös ymmärrettävä ohjattavan yksilölliset ja yhteiskuntakehityksen myötä muuttuvat tarpeet ja arvioitava, onko kaikki se mitä ohjauksen nimissä tehdään, ohjattavan kannalta perusteltua.

Kirjoittaja haastaa ohjaajat tutkimaan omia arvojaan ja toimintansa perusteita arjen toimintaa syvällisemmällä tasolla. Mitä ohjaaja tarvitsee kipeästi omassa työssään? Kirjoittajan mukaan tiedostamista ja ymmärtämistä sekä yhtenäistä taustateoriaa inhimillisestä kokemusmaailmasta. Teorian sisäistäminen ’eletyksi’ käyttöteoriaksi auttaa ohjaajaa käyttämään sitä todelliseen kehittymisen ymmärtämiseen.