E. Tellervo Valtonen ym. (toim.): Suomen kalojen loiset

Miksi kalan silmä on samentunut ja näyttää harmaalta? Mitä ovat vaaleat rakkulat siian sisäelinten pinnalla? Entä mikä on vastapyydetyn mateen kiduksilla liikkuva mustankirjava mato?

Loisia esiintyy kaikkialla luonnossa. Mutta onko niistä haittaa kalalle ja voiko loisittuja kaloja syödä? Suomen kalojen loiset esittelee runsain värikuvin ja piirroksin kaloissa ja ravuissa esiintyvät loislajit sekä niiden yleisyyden ja merkityksen. Teoksessa perehdytään yksityiskohtaisesti loisten elämänkiertoihin ja niiden vaikutuksiin isännissä. Siinä käsitellään myös loisten aiheuttamia haittoja ja niiden torjuntakeinoja kalanviljelyssä. Lisäksi pohditaan ilmastonmuutoksen ja vesistöjen likaantumisen vaikutuksia loisten esiintymiseen. Teoksen lopussa oleva kattava luettelo Suomen kaloissa esiintyvistä loislajeista on hyvä apu loisten tunnistamisessa.

Suomen kalojen loiset on ensimmäinen kalojen loisten biologiaa käsittelevä suomenkielinen teos ja erinomainen käsikirja kalastajille, kalatalousviranomaisille, eläinlääkäreille, kalanviljelijöille, biologeille ja kaikille luonnosta kiinnostuneille. Sen keskeinen viesti on, että loiset ovat luonnollinen osa tervettä ekosysteemiä.

”Toivomme, että kirjamme välittää lukijoille viestin siitä, että loiset ovat oleellinen osa luontoa ja elämää. Kaloissa esiintyvät loiset ovat merkki terveestä ekosysteemistä. Suomessa kalojen loisista edes leveä heisimato ei uhkaa kuluttajan terveyttä, kun tuntee loisten kantajakalat ja niiden oikean käsittelyn.”

Kirjoittajina on 17 asiantuntijaa. Teos sisältää runsaasti värikuvia, ja piirrokset loisten elämänkierroista ovat ainutlaatuisia.

Piirroskuvat: Sven Nikander

Teoksen julkaisemista ovat tukeneet:
Savon Taimen Oy
Taimen-yhtiöt
Voimalohi Oy
BioMar Oy
Rehuraisio Oy
Fortum Power Division

Sisällys

Johdanto

I kalojen loiset ja elämänkierrot
1. Protozoa (Alkueläimet) / Päivi Rintamäki
2. Pääjakso Microsporidia ja luokka Ichthyosporea / E. Tellervo Valtonen, Teija Hakalahti-Sirén & Marketta Pekkarinen-Kouki
3. Pääjakso Itiöeläimet (Myxozoa) / Teija Hakalahti-Sirén & E. Tellervo Valtonen
4. Pääjakso Laakamadot (Platyhelminthes):luokka Kidusmadot (Monogenea) / E. Tellervo Valtonen, Teija Hakalahti-Sirén & Jaakko Lumme
5. Pääjakso Laakamadot: luokka Heisimadot (Cestoda) / Katja Pulkkinen & E. Tellervo Valtonen
6. Pääjakso Laakamadot: luokka Imumadot (Trematoda) / Anssi Karvonen, Jouni Taskinen & E. Tellervo Valtonen
7. Pääjakso Sukkulamadot (Nematoda) / Hans-Peter Fagerholm & E. Tellervo Valtonen
8. Pääjakso Väkäkärsämadot (Acanthocephala) / E. Tellervo Valtonen
9. Pääjakso Niveljalkaiset: alajakso Äyriäiset / Teija Hakalahti-Sirén
10. Pääjakso Nivelmadot (Annelida) / Teija Hakalahti-Sirén
11. Pääjakso Nilviäiset: luokka Simpukat (Bivalvia) / Jouni Taskinen
12. Ravun taudinaiheuttajat, loiset ja päällysvieraat / Paula Henttonen

II Loisten ekologiaa
1. Kalojen siirrot sisältävät riskejä: esimerkkinä Gyrodactylus salaris -lohiloinen / E. Tellervo Valtonen
2. Haukimato heikentää kalan käyttöarvoa – vain lapamato tarttuu ihmiseen / Katja Pulkkinen & E. Tellervo Valtonen
3. Kaloja sokeuttavat Diplostomum-imumadot / Anssi Karvonen
4. Kalatäiden munapankit vaikeuttavat torjuntaa / Teija Hakalahti-Sirén

III Loisten merkitys
1. Loisten aggregoituminen – miksi yhdellä kalalla on enemmän loisia kuin toisella? / E. Tellervo Valtonen, Anssi Karvonen & Teija Hakalahti-Sirén
2. Loisyhteisöt / Anssi Karvonen
3. Lajiutumisesta, isäntäspesifiydestä ja isännänvaihdosta: Gyrodactylus-suvun loiset adaptiivisen evoluution esimerkkinä / Jaakko Lumme
4. Isännän manipulointi: loisten vaikutus kalojen ilmiasuun / Otto Seppälä
5. Virulenssin evoluutio / Katja Pulkkinen
6. Kalojen immuunipuolustus – tehokas keino torjua loisia? / Ilmari Jokinen
7. Ekologinen immunologia / Raine Kortet, Markus J. Rantala & Jouni Taskinen
8. Loiset ja isännän lisääntyminen / Jouni Taskinen, Markus J. Rantala, Jukka Kekäläinen & Raine Kortet
9. Epidemiologian perusteita / Katja Pulkkinen & Anssi Vainikka
10. Lois–isäntä-suhteiden mallinnus: teoriaa, menetelmiä ja vesiviljelysovelluksia / Anssi Vainikka & Otto Seppälä
11. Loiset kertovat isännän ravinnosta / Tuula Sinisalo & Katja Pulkkinen
12. Ympäristömuutokset ja kalojen loiset / E. Tellervo Valtonen & Anssi Karvonen
13. Loiset ja ilmastonmuutos / E. Tellervo Valtonen, Teija Hakalahti-Sirén & Anssi Karvonen

Viitteet
Kirjallisuus
Sanasto
Liite: Suomen kaloissa esiintyvät loislajit
Tekijät

Kirjan rakenteesta (ss. 14-15)

Kirja on jaettu kolmeen osaan, joista jokainen lähestyy loisten elämää eri näkökulmista. Kirjan eri lukujen ymmärtäminen ei välttämättä vaadi edellisten osien lukemista, tosin loisinnan monimuotoisuuden ja kunkin loislajin elämänvaiheiden ymmärtäminen on helpompaa perustietojen omaksumisen jälkeen. Kolmannessa osassa käsitellään loisten merkitystä myös teoreettisemmin.

Kirjan ensimmäisessä osassa esitellään Suomen kaloissa esiintyvät loislajit taksonomisessa järjestyksessä. Loisryhmien mukaan jaetut luvut kertovat pääpiirteet kaloissa tavattavien lajien tuntomerkeistä, esiintymisestä ja ekologiasta. Luvuissa käsitellään mikroskooppiset alkueläimet (luku I/1), mikrosporidit (I/2), itiöeläimet (I/3), loismadot (I/4–I/8), äyriäiset (I/9), nivelmadot (I/10) ja simpukat (I/11). Yksityiskohtaiset elämänkierrot perustuvat huomattavalta osin tietämykseen kunkin lajin esiintymisestä Suomessa. Kalojen loisten lisäksi mukana ovat myös kalataloudellisesti merkittävät raputaudit (I/12). Ensimmäinen osa ja kirjan lopussa oleva kalalajikohtainen loislajien luettelo auttavat tunnistamaan eri lajit.
Kirjan toisessa osassa luodaan syventäviä katsauksia kalataloudellisesti merkittävien loislajien elämään. Tarkastelussa ovat muun muassa Norjassa lohia tappava Gyrodactylus-lohiloinen (II/1), kalojen silmissä loisivat Diplostomum-imumadon toukat (II/3), lohikaloja piinaavat Argulus-äyriäiset (II/4) ja ainoa kaloista ihmiseen tarttuva loinen, leveä heisimato Diphyllobothriumlatum eli tuttavallisemmin lapamato (II/2). Mukana ovat myös heisimatoihin kuuluvat Triaenophorus-haukimadot (II/2), jotka kuuluvat paljain silmin näkyvien loislajien joukkoon ja aiheuttavat usein turhaa huolta kaloja perkaaville.

Loislajien esittelemisen lisäksi kirjamme tarjoaa monipuolisen ja samalla syvemmän ja yksityiskohtaisemman käsityksen loisinnan ekologisesta, evolutiivisesta ja taloudellisesta merkityksestä. Kolmannen osan ensimmäiset luvut käsittelevät loisten esiintymistä kaloissa, esimerkiksi sitä, miksi loisten määrä vaihtelee kalayksilöiden välillä (luku III/1) ja miten loislajit järjestyvät kaloissa yhteisöiksi (III/2). Loisten monimuotoisuuteen loispopulaatioissa ja -yhteisöissä taas vaikuttaa niiden sopeutuminen uusiin isäntiin ja kehittyminen kokonaan uusiksi lajeiksi (III/3). Epäsuorassa elämänkierrossa seuraavaan isäntään pääseminen on epävarmaa. Siinä onnistumiseksi loisille on kehittynyt moninaisuudessaan vertaansa vailla olevia toimintatapoja. Loinen voi esimerkiksi muuttaa isännän käyttäytymistä tai ulkonäköä, jotta isäntä joutuisi helpommin loisen seuraavan isännän syömäksi (III/4).

Loisilla on merkittäviä vaikutuksia isäntien kuntoon ja selviytymiseen. Loisen taudinaiheuttamiskyky eli virulenssi riippuu muun muassa siitä, kuinka nopeasti loinen kasvaa isännässä ja siirtyy seuraavaan isäntään jatkaakseen elämänkiertoaan. Loisen virulenssi voi muuttua esimerkiksi ympäristötekijöiden vaikutuksesta (III/5). Isännät puolestaan taistelevat ja puolustautuvat loisia ja niiden haitallisia vaikutuksia vastaan. Keskeisessä roolissa on isännän immuunijärjestelmä (III/6), jonka vuorovaikutuksia isännän muiden elintoimintojen kanssa tutkii ekologinen immunologia (III/7). Isännät käyvät myös epäsuoraa taistelua loisia vastaan
ylläpitämällä perinnöllistä monimuotoisuutta suvullisen lisääntymisen avulla ja varmistamalla jälkeläisilleen suotuisat perintötekijät valitsemalla vastustuskykyisen puolison (III/8).

Loisten esiintymistä ja leviämistä isäntäpopulaatioissa voidaan selittää ja ennustaa epidemiologisilla malleilla (III/9). Kalanviljely-ympäristössä epidemiologiaa käyttäen voidaan muun muassa suunnitella torjunta- ja hoitotoimenpiteitä. Matemaattisella mallintamisella on suuri merkitys (III/10) myös muiden monimutkaisten lois–isäntä-vuorovaikutussuhteiden, kuten isännän puolustuskyvyn evoluution, ymmärtämisessä. Kaloissa elävät loiset altistuvat suoraan vesiympäristölle siirtyessään elämänkierron aikana isännästä toiseen tai eläessään kalan pinnalla. Juuri nämä seikat tekevät loisista herkkiä ja monipuolisia ympäristön muutosten ja isännän ekologian ilmentäjiä. Loisista voi esimerkiksi tulkita isännän ravinnonkäytössä tapahtuvia muutoksia (III/11). Myös vesistöjen tilan muutokset, kuten likaantuminen ja happamoituminen, voivat vaikuttaa positiivisesti tai negatiivisesti loisten määriin (III/12). Kaloissa ja muissa vesieliöissä esiintyvien loislajien elämään ja monimuotoisuuteen vaikuttaa lisäksi ilmaston lämpeneminen (III/13).

Tietolaatikoissa esitetään syventäviä katsauksia joihinkin tärkeisiin aiheisiin tai loislajeihin. Vieraskieliset termit, jotka on selitetty kirjan lopun luvuittain etenevässä sanastossa, on tekstissä merkitty kapiteelikirjaimin. Tekstiin upotetuista tiivistelmistä löytyvät kunkin luvun keskeiset asiat. Kirjan lopussa olevassa kalalajeittain järjestetyssä liitteessä ”Suomen kaloissa esiintyvät loislajit” luetellaan Suomesta löydetyt loislajit sekä loisen taksonominen ryhmä, kehitysvaihe, sijainti kalassa ja yleisyys. Sen avulla loisia on myös helpompi tunnistaa.

Otteita teoksesta

”Epäsuorassa elämänkierrossa seuraavaan isäntään pääseminen on epävarmaa. Siinä onnistumiseksi loisille on kehittynyt moninaisuudessaan vertaansa vailla olevia toimintatapoja. Loinen voi esimerkiksi muuttaa isännän käyttäytymistä tai ulkonäköä, jotta isäntä joutuisi helpommin loisen seuraavan isännän syömäksi.”

”Vaikka kalataloushallinto on määritellyt ne alueet, joille täplärapua saa istuttaa, rapuruttoa on levitetty uusiin paikkoihin luvattomilla täplärapuistutuksilla ja pitämällä täplärapua sumpuissa eli metallisissa tai muovisissa verkkohäkeissä jokirapualueella. Täpläravun päätyminen vesistöön tarkoittaa lähes aina rapuruton ilmaantumista.”

”Loiset ovat aina rasite isännilleen, mutta taakka ei jakaudu tasan isäntien kesken. Valtaosa loisista elää pienessä joukossa isäntiä. Tällaista loisten jakautumista sanotaan aggregoitumiseksi.”

”Lohen vastustuskyky lohiloista vastaan riippuu ajasta, jonka loinen ja isäntä ovat eläneet yhdessä. Itämeren, Laatokan ja Äänisjärven lohet ovat eläneet lohiloisen kanssa jo kymmeniä tuhansia vuosia. Atlanttiin ja Jäämereen laskevien jokien lohilla ei ole vastaavaa historiaa lohiloisen kanssa, minkä takia tartunta on näille kaloille tappava.”

Tekijät

Toimittajat:
E. Tellervo Valtonen, FT, professori (emerita), Jyväskylän yliopisto.
Teija Hakalahti-Sirén, FT, Jyväskylän yliopisto.
Anssi Karvonen, FT, dosentti, Jyväskylän yliopisto
Katja Pulkkinen, FT, dosentti, Jyväskylän yliopisto.

Muut tekijät:
Hans Peter Fagerholm, Paula Henttonen, Ilmari Jokinen, Jukka Kekäläinen, Raine Kortet, Jaakko Lumme, Sven Nikander, Marketta Pekkarinen-Kouki, Markus J. Rantala, Päivi Rintamäki, Otto Seppälä, Tuula Sinisalo, Jouni Taskinen ja Anssi Vainikka.

Laita hyvä kiertämään: