Odotettu Hullun keisarin hovissa ilmestyi – haastattelussa Pekka Valtonen

Pekka Valtonen
Pekka Valtonen (kuva: Alper Sevgör)

“Suurenkin hallitsijan elämäntarina voi olla syvästi inhimillinen,” sanoo Pekka Valtonen.  Haastattelimme Valtosta 1600-luvun Eurooppaan ja keisari Rudolf II:n hoviin sijoittuvasta teoksesta Hullun keisarin hovissa.

Tuotteliaan historioitsija ja antropologi Pekka Valtosen uusin teos Hullun keisarin hovissa julkaistiin helmikuun lopussa. Valtosen edellisessä teoksessa Kosmopoliitteja ja kansallismielisiä sukellettiin sotienvälisen Suomen kulttuuritaisteluihin, mutta nyt tietokirjailijan katse kääntyy kauemmas historiaan: 1600-luvun savuavaan Eurooppaan ja maanosan mahtavimman valtakunnan, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija Rudolf II:een. Teoksessa Valtonen avaa ajanjakson merkittäviä tapahtumia sekä maalaa kuvan keisarin poikkeuksellisesta elämästä.

1600-luvun alun Euroopan sydämessä oltiin 30-vuotisen sodan kynnyksellä. Turkkilaisia vastaan oli sodittu pitkään, ja uskonnolliset sekä valtapoliittiset kiistat repivät jakautunutta vanhaa mannerta. Rudolf oli kuitenkin tavallisten hallitsijantoimien sijaan kiinnostuneempi tieteistä ja taiteista. Tyko Brahe, Johannes Kepler ja monet muut ajan tunnetut tieteilijät ja taiteilijat vierailivat erakkokeisarin Prahan hovissa, jossa perehdyttiin myös alkemiaan, magiaan ja tähtitieteisiin, rinta rinnan.

Lue lisää kirjasta >>

Haastattelussa Pekka Valtonen

Olet kirjoittanut teoksia monenlaisista aiheista Kaarle V:stä Karibian historiaan ja sotienväliseen Suomeen. Mikä sai sinut tarttumaan tähän ajanjaksoon ja teemaan?

Jostain syystä Habsburgien pitkä sukudynastia niin Espanjassa kuin Keski-Euroopassa on kiehtonut minua, ja tämä on nyt toinen teokseni, joka rakentuu Habsburg-hallitsijan ympärille. Voi hyvin olla, ettei Hullun keisarin hovissa myöskään jää viimeiseksi Habsburg-saagakseni. Tässä tapauksessa kiinnostavaa ei ollut vain henkilöhistoria vaan myös Rudolf II:n hovin kautta avautuva näkymä Euroopan taiteisiin ja tieteisiin 1600-luvun taitteen tienoilla. 

 

Mikä tekee Rudolf II:sta kiinnostavan ja merkittävän historiallisen henkilön?

Aikansa tieteiden ja taiteiden mesenaattina Rudolf oli poikkeuksellinen ja muut kruunupäät ja vähäisemmätkin ruhtinaat ottivat hänestä mallia omissa harrastuksissaan. Hallitsijana Rudolfia on pidetty suurena epäonnistujana, mutta sekin on merkittävää Euroopan historian kannalta: kuusi vuotta Rudolfin kuoleman jälkeen alkoi kolmikymmenvuotinen sota, jota hänen ”epäonnistumisensa” (etenkin keskisen Euroopan uskonriitojen sovittamisessa) on katsottu pohjustaneen.

Teoksen nimi on Hullun keisarin hovissa. Miten aikalaiset näkivät Rudolf II:n?

Rudolfin maine erikoisena persoonana oli laajalle levinnyt ainakin eurooppalaisen eliitin keskuudessa. Oman aikansa käsittein Rudolfin kerrottiin kärsivän melankoliasta. Yhtä laajalti tunnettu oli myös hänen intohimonsa taiteisiin sekä erikoisiin, outoihin tai harvinaisiin esineisiin, joilla hän täytti kuriositeettien kabinettiaan. Kuriositeettien ja taideteosten keräilyä harrastivat muutkin, mutta Rudolfilla keräilyvietti meni pisimmälle.

Keisarin hovissa harrastettiin myös alkemiaa, magiaa ja muuta salatieteiksi tai okkultismiksi nykyään laskettavaa. Miten niihin suhtauduttiin Rudolfin aikana?

Alkemia oli Rudolfin aikana täysin pätevänä pidetty tieteellisen tutkimuksen alue, ja siihen kuuluneen kokeellisuuden voi sanoa myös vieneen kemian tutkimusta eteenpäin. Kyse oli ennen kaikkea aineen transmutaation tutkimisesta, vaikka mukava ajatus tietenkin oli, että siinä sivussa olisi onnistunut myös kullan valmistus. Magiaakin pidettiin aivan todellisena ilmiönä, mutta siinäkin erotettiin niin sanottu luonnollinen magia sellaisesta magiasta, joka edellytti sopimusta paholaisen kanssa. Okkultismi taas tarkoitti Rudolfin aikana ylimalkaan vain ihmiseltä toistaiseksi kätketyn tai salatun tiedon etsimistä ja ratkaisemista, eikä siihen liittynyt mitään kielteistä arvolatausta – pikemminkin päinvastoin, sillä salatun tiedon tutkiminen ja ratkaiseminen auttaisi maailmankaikkeuden ja luonnon salaisuuksien ja Jumalan suuren suunnitelman selvittämisessä.

Millaista on kirjoittaa tietokirjoja niinkin vaihtelevista aiheista kuin Karibiasta, uuden ajan Euroopasta ja 1920-luvun kulttuurikamppailuista Suomessa? Onko jokin aiheista tai ajanjaksoista erityinen suosikkisi tutkimuskohteena?

Uuteen, edellisestä teoksesta poikkeavaan aiheeseen sukeltaminen on virkistävää ja alkuvaiheessaan suorastaan jännittävää, ja uutta tietoa tulee ahmittua lähdekirjallisuudesta enemmän kuin lopulta suodattuu lopulliseen teokseen. Uuden aiheen ja siihen liittyvän, työpöydälle ja päähän kertyvän tiedon jäsentäminen on myös oma, ei aina suoraviivainen prosessinsa, ja kirjan lopullisen rakenteen hahmottuminen ja kirkastuminen tuottaa usein uusia oivalluksia ja on palkitsevaa.

Historiallisista ajanjaksoista sukellan mielelläni uuden ajan alkuun eli sieltä jostakin 1500-luvun taitteesta 1700-luvulle. Tämä koskee niin Euroopan kuin muunkin maailman historiaa, sillä noihin vuosisatoihin liittyy se, että löytöretkien myötä maailmasta tuli uudella tavalla verkottunut, sekä hyvässä (inhimillisen tiedon avartuminen) että pahassa (kolonialismi).

Suomen historiassa mieluisin ajanjaksoni on kuitenkin sotienvälinen aika. Tällä on se tausta, että opinnoissani Suomen historia oli pitkään pääaineeni ja tein muutamankin seminaarityön juuri sotienvälisestä ajasta. Sotienvälisessä Suomessa näkyi poliittisten aatteiden kärjistyminen, ristiriita ”topeliaanisen” ja modernisoituvan Suomen välillä, kansanvallan ja parlamentarismin harjoittelua nuoressa valtiossa, monenlaisia kulttuuritaisteluja ja lopulta talvisodan esiin nostama hämmentävä yksimielisyys.   

Kenelle suosittelisit teostasi?

Sellaisille historiasta innostuneille, jotka haluavat lukea tarinoita: suurenkin hallitsijan elämäntarina voi olla syvästi inhimillinen. Myös erityisesti Euroopan historiasta kiinnostuneille teos tarjoaa näkymän meillä meillä melko huonosti tunnettuun Keski-Euroopan historiaan uuden ajan alkupuolella. Niin ikään taidehistorian harrastajille teos avaa eurooppalaisen kuvataiteen kenttää renessanssin ja barokin taitekohdassa.

Lue lisää kirjasta >>

Laita hyvä kiertämään: