Matti Vuento: Virukset

ViruksetViruksia, näkymättömiä vihollisiamme, pelätään hyvästä syystä. Ne aiheuttavat ihmiskunnalle paljon harmia hankalien sairauksien ja tappavien pandemioiden muodossa. Ne uhkaavat kasvisatoja ja tappavat eläimiä. Toisaalta viruksia on opittu hyödyntämään muun muassa biolääketieteessä. Kenties niiden nerokkaat menetelmät solujen harhauttamiseksi johtavat tulevaisuudessa jopa syövän voittamiseen. 

Influenssa-aaltojen myötä virusten tehokas leviämiskyky tulee monelle tutuksi. Viruksen invaasiosta ei yleensä ole isäntäeliölle huomattavaa haittaa, mutta vierailu voi olla myös tappava, kuten viime vuosikymmenten ebola-, lintuinfluenssa- ja HIV-pandemioista on opittu. Koska viruksista ei päästä eroon, niiden kanssa on vain opittava elämään suojautumalla haitallisilta vaikutuksilta ja etsimällä tutkimuksen avulla niille yhä enemmän hyötykäyttöä.

Virukset sukeltaa näiden solujen loisten maailmaan. Se tutkii viruksia paitsi taudinaiheuttajina myös merkittävinä vaikuttajina eliömaailman tasapainossa ja evoluutiossa. Teos kertoo virusten ominaisuuksista, lisääntymistavoista ja niiden keinoista tunkeutua solujen sisään sekä pohtii rokotusten merkitystä ja virusten valjastamista hyötykäyttöön bioteknologiassa ja lääketieteessä.

Sisällys

Kirjoittaja

Matti Vuento on biokemian emeritusprofessori Jyväskylän yliopistosta. Hän on julkaissut lukuisia tieteellisiä artikkeleita virusten biologiasta ja osallistunut biokemian ja solubiologian oppikirjojen sekä nanoteknologiaa käsittelevän tietokirjan kirjoittamiseen. Tietokirjailijana Vuento pyrkii esittelemään luonnontieteitä myös laajalle yleisölle. Lisäksi hän on popularisoinut luonnontieteellisiä ilmiöitä lastenkirjoissa.

”Ebolavirus syrjäytti kansainvälisessä huomiossa monet aikaisemmat huolta aiheuttaneet virustaudit, mukaan lukien lintuinfluenssan, SARSin ja HIV:n. Viimeksi mainitut eivät ole kuitenkaan hävinneet maailmasta mihinkään, vaan ne ja monet muut virukset jatkavat olemassaoloaan ihmiskunnan vitsauksina.”

 

”Tuhkarokko aiheuttaa helposti lisätauteja, ja kuolleisuus pienillä lapsilla (4 kk–3 v) voi olla pahimmassa tapauksessa kymmeniä prosentteja, hyvissäkin olosuhteissa useita prosentteja. (…) tuhkarokkovirus kykenee palaamaan yhteisöihin, joiden rokotesuojaa ei ole ylläpidetty kyllin tehokkaasti.”

 ”Pelkän fyysisen koon puolesta suurin virus on tällä hetkellä pithovirus, joka on kaivettu esiin Siperian maaperästä routarajan alapuolelta. (…) Oletettavasti virus on ollut jäätyneessä maassa odottamassa löytämistään 30 000 vuotta. Virus oli löydettäessä hyvässä kunnossa ja infektoi reippaasti ameboja. (…) Jos virukset voivat säilyä pakastettuina tuhansia vuosia, voisiko ilmaston lämpeneminen ikiroudan sulaessa saattaa ihmisiä alttiiksi tuntemattomien virusten vaaroille?”

Laita hyvä kiertämään: