Vuoden tiedekirja -kunniamaininta Hille Koskelalle

Vuoden tiedekirja -palkinto on myönnetty filosofian tohtori Mikko Ylikankaalle teoksesta Unileipää, kuolonvettä, spiidiä. Huumeet Suomessa 1800–1950 (Atena). Palkinto on suuruudeltaan 10 000 euroa. Kunniamaininta (2 500 euroa) on myönnetty dosentti Hille Koskelalle teoksesta Pelkokierre. Pelon politiikka, turvamarkkinat ja kamppailu kaupunkitilasta (Gaudeamus). Vuoden tiedekirjana palkitaan edellisenä vuonna ilmestynyt erityisen ansiokas suomalainen tiedekirja. Vuosittain jaettavan palkinnon antavat Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Suomen tiedekustantajien liitto. Palkinto jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1989.

Palkintoraatiin kuuluivat tänä vuonna filosofian tohtori Maarit Leskelä-Kärki Turusta, professori Juha Pekka Lunkka Oulusta ja professori Pauliina Raento Helsingistä. Perusteluissaan he painottivat palkittujen teosten tukeutumista kirjoittajiensa omaan ja Suomessa uuteen alkuperäistutkimukseen sekä niiden rohkeatakin näkemyksellisyyttä. Lisäksi kiitettiin käsiteltävien aiheiden ajankohtaisuutta ja yhteiskunnallista merkitystä sekä teosten kieli- ja ulkoasun huoliteltua viimeistelyä. Raadin sihteerinä toimi tiedotuspäällikkö Ilari Hetemäki Tieteellisten seurain valtuuskunnasta.

PALKINTOLAUTAKUNNAN PERUSTELUT

Hille Koskela: Pelkokierre. Pelon politiikka, turvamarkkinat ja kamppailu kaupunkitilasta (Gaudeamus 2009, 397 s.). Kunniamaininta.
Hille Koskelan mittavassa tutkimuksessa kiteytyy hänen monivuotinen työnsä kaupunkitilan, pelon kulttuurin ja turvayhteiskunnan parissa. Koskelan pamflettimaiseksikin yltyvä, laaja-alainen analyysi kohdistuu nykykulttuurin pelon paikkoihin, jotka liittyvät niin konkreettisiin arjen tilanteisiin kuin kulttuurisiin rakenteisiin.

Koskelan oivaltava, jopa viiltävä katse kohdistuu pelon merkitykseen, sen kaikkialle ulottuviin lonkeroihin ja siitä johtuvaan turvallisuuden kulttuurin kasvuun nyky-yhteiskunnassa. Koskela puhuu ”turvallistamisesta” ja turvayhteiskunnan synnystä – siellä kaikkein tavallisimmat, arkipäiväisimmät kokemukset tuotetaan ja mielletään vaarallisiksi. Kuluttamisen kohteeksi ovat ennennäkemättömällä tavalla nousseet turvalaitteet, joiden äärimmäinen ilmentymä ovat suljetut, vartioidut ja hälyttimin varustetut asuinalueet. Koskela osoittaa konkreettisesti pelon paikkoja ja uhkakuvia, joihin kekseliäs nykyihminen on keksinyt ratkaisuja. Hän ei kuitenkaan vähättele kirjassaan pelon kohtaamista ja kokemista.

Koskelan analyysi pohjautuu kahteentoista paradoksiin. Niissä hän osoittaa rohkeasti sudenkuoppia, joihin turvallistaminen voi johtaa. Pelon kulttuurista seuraa eriarvoistumista, tiukkenevaa moralismia, suvaitsemattomuutta, välinpitämättömyyttä ja taloudellisesti epäeettisiä rakenteita. Koskelan teos on tieteellisesti punnittu, selkeästi argumentoitu ja vetävästi kirjoitettu eettinen puheenvuoro avoimemman, suvaitsevamman ja moninaisemman yhteiskunnan puolesta.

Hille Koskela on kaupunkimaantieteen dosentti Helsingin yliopistossa ja akatemiatutkija.

» Hille Koskela (HY)

(Tiedote, Tieteellisten seurain valtuuskunta)

Gaudeamus onnittelee Hille Koskelaa!

Laita hyvä kiertämään: