Bysantin perusta syntyi, kun keisari Konstantinus I Suuri perusti vuonna 330 Konstantinopolin ja teki siitä Rooman imperiumin pääkaupungin, uuden Rooman. Kaupungin ympärille muotoutunut Itä-Rooman keisarikunta yhdisti Euroopan, Aasian ja Afrikan rajalla monia kansoja ja kulttuureja yhteisen kristillisen ja kreikankielisen hallinnon alle.
Juuri Bysantin kautta antiikin kirjallinen ja kielellinen perinne välittyi eteenpäin sekä islamilaiseen maailmaan että myöhemmin Länsi-Euroopan renessanssihumanisteille.
Bysantin historia on kokonaisesitys Bysantin lähes tuhatvuotisesta valtakunnasta. Se käsittelee valtakamppailujen, sotien ja kulttuurielämän lisäksi yhteiskunnan toimintatapoja ja talouselämää sekä etsii niistä selityksiä valtakunnan kukoistukselle ja lopulta kukistumiselle vuonna 1453.
