Harva Suomessa osaa venäjää, mutta moni haluaisi tietää jotakin tästä salaperäisestä naapurin kielestä, joka on maailman kahdeksanneksi puhutuin kieli. Tämä kirja on juuri heille.
Kevyt kosketus venäjän kieleen tarjoilee makupaloja niin kyrillisestä kirjaimistosta, venäjän kieliopista kuin venäläisten tavasta käyttää sanoja. Venäjän kieliopissa on yllättäviä samankaltaisuuksia suomen kielen kanssa mutta myös monia hätkähdyttäviä erityispiirteitä: Löytyykö venäläinen sielu kohtalonomaisesta lauserakenteesta, elollisten substantiivien oudosta luokasta vai lainasanojen ylettömästä runsaudesta? Miten venäjän kieli kohtelee naista? Miksi Uljanovskin alueen kuvernööri pystytti patsaan joo-kirjaimelle, ja mitä ovat jeejee-porukan jallitukset? Vastaukset näihin kysymyksiin saattavat yllättää suomalaisen lukijan.
Teos ei pyri opettamaan venäjää, mutta se raottaa ovea tuon kielen rikkaaseen maailmaan. Lukijalta ei vaadita perustietoja venäjän kielestä, mutta venäjää osaavakin saa uusia ja kiehtovia näkökulmia.
Kevyt kosketus venäjän kieleen sai Tieto-Finlandia-ehdokkuuden vuonna 2012. Arto Mustajoki sai kirjasta myös Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon 2013.
”Kun suomalainen on jossakin asiassa hengessä mukana, venäläinen on mukana sielullaan. Sielunelämä sen sijaan on venäjäksi ’henkinen elämä’. […] Venäläiselläkin voi ’pudota kivi sydämeltä’, mutta kun me nauramme sydämemme pohjasta, venäläinen nauraa ’sielustaan’.”
”Eläinmaailman viitataan venäjässä myös silloin, kun viitataan asiaan jonka Erkkikin tietää. Venäjässä tämä ’Erkki’ on siili, yleensä pikku siili (ёжик jožik).”
