Huhtikuussa 1900 Nokian Pitkäniemen mielisairaalaan tuotiin potilaaksi alakuloisuudesta, hallusinaatioista ja pakonomaisista seksuaalisista haluista kärsinyt nuorukainen, Maurits, joka kuvitteli, että hänen päässään eli hämähäkki. Diagnoosiksi annettiin nykyistä skitsofreniaa edeltänyt dementia praecox eli nuoruuden tylsistyminen. Mauritsia pidettiin sairaalassa yksitoista vuotta, kunnes hänet vapautettiin parantumattomana.
Kipeät sielut syventyy Mauritsin ja hänen kohtalotovereidensa sairauskertomusten avulla mielenterveyspotilaiden kokemuksiin ja mielenterveyden häiriöiden hoitoon Suomessa autonomian ajalta 1950-luvulle. Mielisairaaloiden ja muiden laitoshoitopaikkojen potilaiden lisäksi tutustutaan kylähullujen ja muiden laitoshoidon ulkopuolella eläneiden arkeen. Sairauden syiden ja hoitomenetelmien lisäksi avataan sotien kaltaisten kriisien vaikutuksia mielenterveyteen sekä mielisairauden sosiaalisia ja kulttuurisia yhteyksiä.
Päähenkilöitä ovat hullut, hermostuneet ja haitalliset – kuten vakavasti mielisairaita, lievemmin oireilleita sekä yhteiskunnan normeihin sopeutumattomia yksilöitä aikanaan kutsuttiin. Paitsi henkisestä kärsimyksestä kirja kertoo myös toipumisesta ja paranemisesta aikana ennen avohoidon ja modernien psyykenlääkkeiden valtakautta.
”Ennen kaikkea olen halunnut kertoa, että niin sanottu hulluus on erottamaton osa ihmisyyttä ja että kukaan meistä ei ole saanut täydellistä immuniteettia mielenterveysongelmia vastaan.”
”Suomen lääkärikunnassa hermosairauksia lähestyttiin niin lääketieteellisenä kuin kulttuurisena ja yhteiskunnallisenakin ongelmana: modernin ajan kiireinen elämänrytmi ja urbaani syke valoineen, autoineen ja raitiovaunuineen, jatkuva ’olemassaolon kamppailu’, poliittinen kuohunta ja perinteisestä talonpoikaisesta elämänmuodosta irtaantuminen koettelivat ihmisen hermostoa.”