Vahakynttilät palavat, suitsuke tuoksuu, pappi lausuu latinaa ja pirskottaa vihkivettä. Lähestyessään kuolemaa ihminen aloitti siirtymisen tuonpuoleiseen. Ympärille kerääntyneet osasivat tarkkailla lukuisia kuolemasta kieliviä tuntomerkkejä ja esimerkiksi odottaa kolmea viimeistä hengenvetoa. Rajujen ruttoaaltojen myötä kuolemalla ja kuolinhetkellä oli merkittävä uskonnollinen ja kulttuurinen rooli 1300- ja 1400-lukujen Euroopassa.

Kuolema keskiajalla selvittää kiehtovasti, miten ihmiset ja yhteisöt tavoittelivat kokemusta niin sanotusta hyvästä kuolemasta. Vaikka kuolema lomittui osaksi ihmisten arkea, siihen kuului paljon erityisiä rituaaleja ja suuria tunteita. Kirjassa tutustutaan keskiaikaisen kuoleman erityispiirteisiin valmistautumistavoista itse kuoleman hetkeen ja hautajaisrituaaleihin. Aikakaudelle ominaiset kuolleista heräämistä käsittelevät ihmekertomukset paljastavat paljon kuolemaan liittyneistä tavoista ja ajatuksista, ja tällaisia tekstejä tunnetaan niin Ruotsin maaseudulta kuin Italian kaupungeistakin.

Teos osoittaa, kuinka merkityksellistä tuonpuoleisuuden ajatteleminen oli aikaisemmin verrattuna hetkessä elämistä korostavaan nykypäivään. Keskiajan ja nykyhetken väliltä löytyy kuitenkin myös yhtäläisyyksiä – kuolevaisuuden käsitteleminen yhdistää ihmisiä tunnetasolla läpi vuosisatojen.