1600-luvun alkupuolella Euroopan valtiomahdit ajautuivat koko maanosaa repivään sotaan. Protestanttien ja katolisten liittokunnat iskivät rajusti yhteen eri puolilla vanhaa mannerta. Kahdentoista vuoden jälkeen taistelut saivat uuden käänteen, kun kaukaa Pohjolasta saapui ennustusten lupaama myyttinen vapauttaja: nuori ja kyvykäs Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf.
Lumikuningas kertoo 1618–1648 käydyn 30-vuotisen sodan legendaarisimmasta vaiheesta eli vuosista 1630–1632, jolloin Kustaa Aadolf marssi armeijoineen Saksaan ja kuolemattomaan maineeseen. Historioitsija Olli Bäckström kuljettaa lukijan kirjeiden ja aikalaiskuvausten kautta keskelle sodankäynnin arkea ja hurmeisia taistelukenttiä. Samalla kuninkaan Saksan-sotaretken syyt sekä sodankäynnin laajuus ja intensiteetti avautuvat uudella tavalla.
Usein 30-vuotinen sota mielletään vain eurooppalaiseksi uskonsodaksi, mutta todellisuudessa taistelut ulottuivat myös Aasiaan ja Amerikkaan. Suomalaiset hakkapeliitatkin liitetään usein tähän Eurooppaa vavisuttaneeseen myllerrykseen. Mutta olivatko he Kustaa Aadolfin armeijan ratsusotilaseliittiä vai pelkästään kansallisromanttisen historiankirjoituksen luoma myytti?
