Plinius vanhempi (k. 79) kokosi Luonnonhistoriaansa kaiken saatavilla olevan käytännöllisen tiedon luonnontieteen eri aloilta. Teos vakiintui luonnontieteen tärkeimmäksi lähteeksi läpi keskiajan aina uuden ajan tieteen nousuun asti.

Luonnonhistoria sisältää runsaasti anekdootteja ja havaintoja erikoisista ilmiöistä. Kirjassa VII Plinius kuvaa ihmisen erityislaatua ja ominaisuuksia, maailman kansoja sekä poikkeuksellisia ihmisyksilöitä. Keitä ovat troglodyytit, ja mitä voidaan sanoa ihmiselämän onnesta ja sen vaihtuvuudesta?

Kirja VIII käsittelee maalla eläviä otuksia sekä niiden kykyjä ja tapoja. Tarkastelu alkaa suurimmasta eli norsusta ja päätyy hiireen ja unikekoon. Kirja IX johdattaa lukijan merten saloihin ja kuvaa muun muassa ankeriaiden syyskokoontumista sekä purppuran ja muiden väriaineiden valmistusta kotiloista.

Luonnonhistoria puhuttelee kiehtovilla aiheillaan ja viihdyttävällä tyylillään, jossa yhdistyvät asioiden intohimoinen tarkastelu ja hykerryttävät kaunokirjalliset ansiot.