Antti Kariston ja Jussi Simpuran Hyvinvoinnin historiaa: Ajankuvia Suomesta on valittu tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi. Jo kolmanteen painokseen edennyt tutkijoiden teos esittelee tuokiokuvia hyvinvoinnista itsenäisessä Suomessa ja osoittaa, että laajasta käytöstään huolimatta hyvinvointi ei ole yksiselitteinen käsite. Se on myös muuttunut ajassa paljon.
Sosiaaliturva ja sähkövalo, oppivelvollisuus ja olympiahenki, kirjastot ja kahvinjuonti… Mistä kaikesta puhumme, kun puhumme hyvinvoinnista? Antti Kariston ja Jussi Simpuran Hyvinvoinnin historiaa on aikamatka suomalaiseen yhteiskuntaan ja elämään itsenäisyyden vuosikymmeninä.
Helmikuussa ilmestynyt teos kuvaa, miten hyvin Suomessa on milloinkin voitu ja mitä on pidetty hyvänä elämänä – sekä miten hyvinvointia on haviteltu ja mistä sitä on luultu löytyvän. Itsenäisyyden ensiaskeleista kuljetaan läpi sotavuosien, hyvinvointivaltion rakennuksen, kasinotalouden ja lamavuosien.
Matkan varrella avautuu eloisia näkymiä muun muassa talouteen, politiikkaan, luontoon ja kulttuuriin – pienipiirteistä arkielämää unohtamatta. Aiheiden kaleidoskooppimainen kirjo tuo esille, että hyvinvointi on monitulkintaista ja historiallisesti muuntuvaa.
Antti Karisto (VTT, LuK) on toiminut Helsingin yliopistossa sosiaalipolitiikan, erityisesti sosiaalityön professorina sekä sosiaaligerontologian professorina. Hänen leipälajejaan ovat olleet terveys- ja hyvinvointitutkimus, vanhenemisen tutkimus sekä kaupunki- ja kulttuuritutkimus.
Jussi Simpura (VTT, FM) on tehnyt päivätyönsä Alkoholipoliittisessa tutkimuslaitoksessa, Stakesissa, Tilastokeskuksessa sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. Hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia hän on puinut myös sosiaalipolitiikan dosenttina.
Tietokirjallisuuden Finlandia-lautakunnan ehdokasperustelut:
”Teos kertoo, miten Suomi nousi yhdestä Euroopan köyhimmistä maista vauraaksi. Kirja nostaa joka vuosikymmeneltä konkreettisia esimerkkejä siitä, miten elämä muuttui paremmaksi. Kirjan vahvinta antia on kuvaus siitä, mitä hyvinvointivaltiota rakennettaessa ajateltiin, koettiin ja tavoiteltiin. Teos on erityisen ajankohtainen nyt, kun hyvinvointivaltiota haastetaan. Kerronta avaa silmiä, teos on kirjoitettu innostavasti, jopa hauskasti.”
