Arvostelukyvyn kritiikki on Immanuel Kantin (1724–1804) kriittisen filosofian kolmas ja viimeinen osa. Estetiikan klassikko rakentaa siltaa kausaalilakien maailman sekä tahdonvapauden ja moraalisten päämäärien valtakunnan välille. Se antaa ihmiselle paikan maailmassa tiedonjanoisena, toimivana ja tuntevana olentona.
Kantin mukaan estetiikka ei ole vain mieltymysten ja mielipiteiden asia, vaan siitä, onko jokin kaunista vai ei, voi olla oikeassa tai väärässä. Kant rakentaa selityksen ja todistuksen sille, että subjektiivisesta perustastaan huolimatta luonnonkauneutta koskeva arvostelma ei ole vain henkilökohtaisen mieltymyksen ilmaisu, vaan sillä on oikeutus vaatia kaikkia muita yhtymään arvostelmaan ikään kuin velvollisuudesta.
Kant laajentaa esteettisen piiriä arkielämän puolelle esimerkiksi kuvailemalla, mitä maku vaatii illalliskutsuilta tai huoneen sisustukselta. Reunahuomautuksissaan Kant pohtii monenlaisia selityksiä esteettisille ilmiöille ja mm. esittää esimerkkien ryydittämän psykofyysisen selityksen sille, miksi vitsi naurattaa.
