Puhtaan järjen kritiikki on saksalaisen filosofin Immanuel Kantin (1724–1804) pääteos ja luultavasti koko länsimaisen filosofian kuuluisin teos. Kant halusi rakentaa siltaa rationalismin ja empirismin välille ja vastusti jyrkkää kokemusajattelua. Teos pyrkii vastaamaan perustaviin tietoteoreettisiin kysymyksiin ”mitä tiedämme” ja ”kuinka tiedämme sen”.
Puhtaan järjen kritiikki koostuu johdannosta ja kahdesta kirjasta. Johdannossa Kant käsittelee ”puhtaan” ja empiirisen eli kokemusperäisen tiedon eroja, analyyttisten ja synteettisten arvostelmien eroja, apriorisen tiedon mahdollisuuksia ja ”puhtaan järjen” ongelmaa yleensä. Ensimmäinen kirja käsittelee Kantin niin sanotun transsendentaalisen idealismin perusosasia ja toinen sen menetelmiä.
