Vuonna 1919 ihmiskunta oli kokenut historiansa tuhoisimman sodan. Katastrofin toistuminen haluttiin estää perustamalla ensimmäinen maailmanjärjestö, Kansainliitto, edistämään aseistariisuntaa ja ratkaisemaan valtioiden välisiä konflikteja. Järjestö ei onnistunut suurimmissa tavoitteissaan, ja se lakkautettiin toisen maailmansodan jälkeen. Se kuitenkin toimi esikuvana Yhdistyneille kansakunnille.
Geneven henki kiistää ajatuksen Kansainliitosta epäonnistumisena. 1900-luvun historia ei ollut vain kansallista uhoa ja sodankäyntiä vaan myös kansainvälistä yhteistoimintaa ja globaalin maailman muotoutumista. 1920-luvulta lähtien alettiin vähitellen puhua ”Geneven hengestä”, jolla tarkoitettiin kansainvälisyyttä korostavaa uudenlaista ilmapiiriä. Kansainliitossa vastustettiin aktiivisesti muun muassa globaalia rikollisuutta, kuten ihmiskauppaa ja huumeiden salakuljettamista.
Kansainvälisen yhteistyön ja rauhanaatteen merkitys on jälleen noussut entistä ajankohtaisemmaksi. Voidaanko aikaisemmista yrityksistä löytää ratkaisun avaimia myös nykyhetken maailmanlaajuisiin ongelmiin?
