”Ne ei näe mua”, Emanuel sanoo. Kaduilla, kouluissa, urheilukentillä sekä lehdissä ja sosiaalisessa mediassa pakolaistaustaiset nuoret miehet nähdään maahanmuuttajina ja pakolaisina, ei yksilöinä. Julkisessa keskustelussa nuoret kuvataan riskeinä suomalaiselle yhteiskunnalle ja itselleen, toisaalta yhteiskunnallisesti passiivisina. Keitä he todella ovat?

Pakolaistaustaisista nuorista miehistä kohutaan paljon mutta tiedetään vähän. Kenen koti, kenen katu? nostaa valokeilaan nuorten elämän Suomessa: heidän päivittäisen kamppailunsa, haaveensa, vaikeutensa ja saavutuksensa. Teoksesta piirtyy esiin nuorten aktiivinen pyrkimys vaikuttaa elämäänsä ja mahdollisuuksiinsa. Daamin pistää itsensä likoon bändiprojektissa, Shukri painaa hartiavoimin töitä auttaakseen muita nuoria työllistymään, ja Filsan tekee tutkimusmatkan omille juurilleen.

Poikkeuksellisen syvälliseen aineistoon perustuva tarkkanäköinen teos kuvaa, kuinka nuoret arjessaan raivaavat tilaa itselleen ja unelmilleen. Samalla he viljelevät keskinäistä kunnioitusta rakentavia käytänteitä. Nuoret ovat valmiita kohtaamaan erilaisia ihmisiä tavalla, josta suomalainen yhteiskunta voisi oppia.